Welcome to our apartment ”Nice Pebbles Eden” (Rue Docteur Jacques Guidoni).
 

– Miksi kaikki kiva loppuu aina kesken? Oisin hyvin voinu rentoutua vielä pari päivää, Orvokki harmitteli eilen, kun palasimme käsityömarkkinoiden kautta Nizzan rannalta kohti asuntoamme.

Lentokenttä kutsui jo, mutta vielä piti ehtiä nopeasti kiertää muutama paikka: Cabane-putiikki (Miss Heinämaa halusi myös Toms-kengät), jogurttijäätelöliike (kaikki halusivat jogurttijäätelöä paitsi Annikki), tavallinen jäätelökoju (toki Annikinkin piti saada jäätelö, vaikka se olikin sitten lopulta pahaa viskinmakuista rommirusinaa) sekä toinen kenkäliike (josta Miss H halusi ballerinat, mutta josta lopulta minä päädyin ostamaan Kate Spaden korkkarit).

– Mun mielestä tämä oli sopiva loma. Muutaman päivän irtiotto töistä, sanoi Annikki. 
Mä olin samaa mieltä:
– Ihanaa, että voi yhdistää kaupungin ja rantaloman, ja tämä toukokuun sää oli just hyvä. Nyt on kyllä croissant- ja roseviinikiintiö täynnä, mutta pitäskö tulla jo ensi keväänä uudestaan?

Idea oli kaikkien mielestä kannatettava. (Erityisesti Annikin, joka on vuosia odottanut, että vapaudumme pakkomielteestä mennä Britteihin palelemaan, kun Eurooppa on täynnä lämpimiä lomakohteita.) Vuokra-asuntomme Nice Pebblesiltä toimi kuin pikajunan vessa: vaikka se olikin hieman kulahtanut, sijainti vanhan kaupungin kupeessa oli täydellinen, sängyt mukavat ja suihku lämmin, ja mikä parasta, aurinkoinen terassi mahdollisti aamupalat omalla patiolla.

– Ens kerralla mä sitten makaan useamman päivän tuolla Opera Plagen rannalla. Voitte käydä mua siellä sitten aina moikkaamassa, Orvokki hyrisi tyytyväisenä.

Mikä nyt sitten oli niin ihanaa? Ravintolaelämykset ansaitsevat oman viestinsä, mutta tässä muutamia kuvamuistoja. 

Hyvät lomapäivät alkavat aina kunnon aamiaisista:
 
Breakfast vol.1
Nizzassa oli pyhäpäivä, mutta naapuribistron setä oli mukava ja myi meille loput croissanttinsa ja teki vielä brieleipiä matkaan.
 
Breakfast vol 2.
Vanhankaupungin Emilie’s Cookies (1 Rue de la Préfecture) ei myynyt croissantteja, mutta cupcakeja olikin sen seitsemää sorttia. Mukaan lähtivät, ja Miss H nappasi vielä mustikkajuustokakkua palanpainikkeeksi!
 
Breakfast vol 3.
Boulangerie – patisserie Comme Autrefois (47 Rue Gioffredo) naapurissa oli vihdoin perjantaina auki. Sieltä sai sekä croissantteja että patonkia, mutta eiväthän nämä joutaneet vitriiniin jäämään! 
 
Olin varannut ensimmäiselle aamulle vuosikertasamppanjaa, ja perinne alkoi niin hienosti, ettei sitä voinut väkisin panna poikki: niinpä leivonnaisten ohessa nautittiin aina lasillinen tai pari. 
 
Eipä ihme, että aamiaiseen kului aikaa, mutta ohessa hoitui kynsienlakkaus, ripsarinlaitto ja aurinkorasvan levitys.
Mistä näkee, että tupa on täynnä naisia? No esimerkiksi purtiloiden määrästä suihkun ikkunalaudalla. 
(Tai siitä, että ratkaisu sandaalien aiheuttamiin hiertymiin on uusien sandaalien hankinta!)
Rakot tulivat elegantisti Monacosta.
Toisena päivänä lähdimme nimittäin Annikin kanssa bussilla (nro 100) Monacoon bongaamaan ruhtinaita ja formulatähtiä. Miss H ja Orvokki eivät piitanneet sen paremmin kruunupäistä kuin autokuskeistakaan, vaan hyppäsivät toiseen bussiin, joka vei heidät Ezen kylän linnaan ja kaktuspuistoon sekä nauttimaan roseviiniä Michelin-ravintolan terassille. Tavallaan heidän päivänsä onnistui paremmin: he bongasivat sekä linnan että kaktukset. Me sokaistuimme jetset-meiningistä (ja turistien määrästä) Monte Carlon Café de Paris’ssa ja Casinon aukiolla niin täysin, että unohdimme bongailun.
Lähimmäs ruhtinasperhettä pääsimme koruliikkeessä matkalla palatsille. Liikkeen omistaja Helene kertoi nähneensä muutamaan kertaan ruhtinasparia. Charlene on kuulemma viehättävä mutta ujonoloinen ja tykkää pysytellä omissa oloissaan. Koruliikkeessä käy kuulemma paikallisia suomalaisiakin – ehkäpä Mika Häkkinen? Tai Marketa? (Tai edes niiden lastenhoitaja…)
 
 
Paluu ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan formulatähden jahdilla, vaan jouduimme tuijottelemaan lahdelle junan ikkunasta. Ensi kerralla skarpataan! Tai sitten pelataan varman päälle ja lähdetään muiden kanssa kaktuksia bongaamaan.
 
 
Ja niin, olihan siinä Nizzassakin nähtävää! 
 
Cours Saleya on pitkä rannansuuntainen kukkatori, ja se olikin hyvä paikka aloittaa tutustuminen kaupunkiin.
 
Tällaisia katuja riitti vanhassakaupungissa loputtomiin. 
 
Yhtenä iltana satoi. On aina yhtä jännittävää, miten kaupunki muuttaa luonnettaan pimeässä ja märässä. 
 
…kun vertaa näihin paahteisiin päiviin!
 
Breakfast drink vol. 4. 
Opera Plagen ranta. 
Hyvä palvelu, joskin aurinkotuoli maksaa 12 euroa ja limutölkki 4 euroa.
 
 
Pari iltaa päätimme kotikorttelin Big Benissä (9 Rue Alberti), jota olisimme punaisen samettisisustuksen perusteella pitäneet bordellina. Pubiksi sitä väitettiin. Olut oli kuitenkin erinomaista (paitsi että Miss Heinämaan mielestä Hoegaarden Grand Crun myyminen Hoegaardenina lähentelee huijausta.)
 
Ystävälliset naapurimme eivät valittaneet, vaikka toisinaan paransimme maailmaa patiolla yli puolenyön. Hirveen mukavia nuo ranskalaiset!
 
 
Bonne nuit!
 
Palaan ravintolapäivitykseen pian. 🙂