Nørrebro – puoli kilsaa Norreport Stationilta ja sillan yli.
Aamulla työmatkapyöräilijöiden virta on loputon.
Norrebron alue on vanhaa maahanmuuttajien ja työläisten seutua –  ja tietenkin kovassa nosteessa, kuten tällaiset alueet kaikissa suurkaupungeissa. Kun Airbnb:ssä Katja tarjosi vuokralle suloista pikku kattohuoneistoaan vain kilometrin päässä Norreportin asemalta, tartuimme tilaisuuteen.

Pääsiäisen mittaisen vaeltelun perusteella näyttää siltä, että Norrebrossa on paljon ihan tavallisia katuja, joilla on arkisia romu- ja krääsäliikkeitä ja keskinkertaisia kahviloita. Gentrifikaatio antaa vielä odottaa itseään. Mutta joukkoon mahtui myös muutamia löytöjä, joihin mieluusti palaisin.

Jaegersborggade

Heti saapumispäivänä talsimme tihkusateessa Norrebron ytimeen, brittiläisen Telegraf-lehden hehkuttamalle Jaegersborggadelle. Kadulla oli kiinnostava korupuoti, joitakin taidemyymälöitä sekä kahviloita ja ravintoloita (mm. Michelin-tähden saanut Relae), mutta anti oli kokonaisuutena hieman laiha. Varsinkin, kun kaikki keskittyi yhdelle kadulle: lähikaduilla ei ollut juuri mitään mielenkiintoista katseltavaa. Up and coming, mutta koska?

”Mullekin sanottiin monesta alueesta, että se on up and coming, kun etsin vuokra-asuntoa”, sanoi paikallinen tuttumme. ”Suurin osa niistä oli viittä vaille ghettoja!” hän nauroi.
Ehkä Jaegersborggadekin vaatii vielä kehittymistä. Tai vierailun joskus muulloin kuin kylmänä ja sateisena pyhäpäivän aattona.

Elmegade

Lähempänä keskustaa sijaitseva Elmegade oli ihan toista maata. Jos pitäisi tehdä yhden kadun mittainen tehoisku Norrebrohon, valitsisin sen. 

Before – after. Ei noissa mun turkoosessa Liebeskindeissäkään mitään vikaa ole,
mutta meidän oli pakko saada uudet popot heti jalkaan.
(Parin kilsan päässä hoidettiinkin sitten hiertymiä oluella.
Tai Compeedilla. Oluet otettiin henkiseen toipumiseen. 🙂 
Kun etsit täydellistä tanskalaista trendilookia, niin täältä se löytyy: useimmat liikkeistä myivät tanskalaista ja pohjoismaista muotia.  Mun mukaani lähtivät Woden-merkkiset tanskalaiset tennarit. Ville osti toisesta liikkeestä valkoiset Adidakset. Kiersimme monta kauppaa, ja yhdestä tarttuivat mukaan vielä kivat korvikset, tanskalaiset tottakai. Ville olisi takuulla investoinut jo täällä paitoihin, ellei olisi halunnut kurkata Samsoe & Samsoe -merkin lippulaivaliikkeen valikoimaa keskustassa.
”Ruotsalaiset tekevät vaatteita pitkille ja laihoille, mutta tanskalaiset tällaisille lyhyemmille ja leveäharteisemmille”, Ville analysoi.
”Niin se on naistenvaatteissakin. Mulla jää aina edestä paidannappi kinnaamaan, jos ostan Filippa K:n kauluspaidan”, totesin.
Tanskalaiset ovat selvästi tottuneet vaatettamaan jänteviä mutta vantteria viikinkejä.
Viikingeillä taisi myös piisata pätäkkää, sillä kaikki putiikit eivät olleet niitä edullisimpia: upea raidallinen silkkipellavapaita jäi henkariin, kun siitä olisi pitänyt pulittaa kolmatta sataa euroa.
Laundromatin aamiaisen äärellä kelpaa odotella pyykkien peseytymistä.

Ostosten kylkeen Laundromat-niminen kahvila-pesula tarjoili herkullista aamiaista matkalaisille, ja samalla kadulla sijaitsee myös muita kivanoloisia paikkoja, kuten vietnamilaisia sandwichejä tarjoava Banh-mi sekä kuulemma karu mutta erittäin asiantunteva olutbaari nimeltään Ølbaren. Ja jos Elmegaden mitta ei riitä, sen pohjoispäässä sijaitseva Sankt Hans torv on kesäaikaan yhtä suurta terassia. Se oli helppo kuvitella, mutta tuulisena huhtikuun aamupäivänä se paistoi tyhjyyttään. Osasin toki kuvitella itseni nautiskelemassa aamukahvista ja katuvilinästä aukiolla, kun aurinko hyväilee poskipäitä… Pitäisikö ostaa uudet aurinkolasit? (Ei pitäisi. Niitä on jo aika monet.)
Blågårdsgade

Elmegadesta pari korttelia keskustaan Blågårdsgade-nimisellä kävelykadulla oli muutamia kivoja kahviloita ja istuskeluravintoloita. Näihin kuului viihtyisä vanha apteekki Blågårds Apotek, jossa kävimme kuuntelemassa livebändiä, sekä rokkiteemainen kellarikapakka.
Auringonpaiste aiheuttaa pavlovilaisen reaktion.
Jäätelöä on saatava!
Samaisella kadunpätkällä on myös antiikkikauppoja. Meille riitti arabien valintamyymälä, jonka hummus ja kreikkalainen juusto pelastivat, kun pyhäpäivänä kaikki isot kaupat olivat kiinni. Pääsiäinen ei todellakaan ole Tanskassa mikään shoppailupyhä, sillä liikkeet tavarataloja myöten ovat kiinni torstain, perjantain ja sunnuntain.
”Miten näiden kansantalous kestää tällaista”, narisin Villelle.
”Ehkä nää on siksi just niin onnellisia.”
Larsbjornstrade ja Studiestrade. (Tai jotain siihen suuntaan.)
Tanskan kieli osaa olla myös hauskaa:
Salosen kanssa samaa sarjaa oli asunnon lähellä sijainnut Vinhanen-niminen viinibaari.
Tältä keskustan kulmalta, läheltä Ørstedsparkenia, löysimme monta kivaa mestaa. Ensinnäkin ”Salosen” eli Cafe Salonen -baarin (Sankt Peters Straede), joka vetää suomalaisia puoleensa kuin hotelli Multatuli Amsterdamissa. Toinen mukavaksi havaittu, hieman trendikkäämpi ja skandinaavisempi baari oli Din Nye Ven lähes vastapäätä. Lähistöllä iltamenoa vauhdittivat heteroystävälliset gaybaarit Masken ja vankilatyyliin sisustettu Jailhouse, josta sai huippuhyviä cosmopolitaneja. Vähän liian hyviä. Vähän liian monta. Kun yritin tilata vettä, Ville toi uuden cosmon. Huh.
Ja ne pikku kaupat. Paras löytö oli Project4, jossa oli tosi kivoja merkkejä, kuten Zoe Karssenia,  Le Specsin makeita aurinkolaiseja ja Sandqvistin reppuja (kyllä, ne lasit ostin kuin ostinkin, ja repun tilasin matkan jälkeen nettikaupasta, kun liikkeessä ei ollut oikeaa mallia).

Sandqvist-läppärireppu.
Käytännöllinen JA makee.

Ostin samoilta kulmilta myös hauskasti leikatun college-paidan pieneltä merkiltä nimeltään Hundkøn. Niin pieneltä, että kun sovitin, viereisessä syvennyksessä istui merkin suunnittelija ompelemassa. En enää muista, mikä kadun nimi oli, ja kun myöhemmin yritin paikallistaa sitä, se sekoittui monen muun pienen kellarikerroksen putiikin kanssa. 

Tästäkin oli ihan kävelymatka sillan toiselle puolelle asunnolle. Ja taksilla pääsi reilulla kympillä – sekin tuli testattua (niin, ne cosmot…). 
Katjan Airbnb-asunto.
Tähän auringonpaisteeseen kelpasi herätä ja hipsiä lankkulattioita pitkin kahvinkeittoon.
 Tämän hinta oli 330 euroa neljältä yöltä.
Niin, että kysymys ei kuulu, tullaanko takaisin. 
Vaan että koska tullaan. 
Haluan istuskella tuolla parvekkeella auringossa ilman takkia tai villapaitaa.
Ja katsella Norrebron kattoja.
Kartta: