Mikä on suomen kaunein sana japanilaisten mielestä? Tähän ja moneen muuhun nippeliasiaan tämä Villen kanssa yhteistyönä tekemäni postaus antaa vastauksen.
Niin, syksy on mennyt vauhdilla. Ehdin tuossa piipahtaa Valko-Venäjälläkin, mutta koska se oli työmatka ja näin enimmäkseen kongressihalleja, ministeriöitä ja maanteitä, siitä ei välttämättä blogitarinaa synny. Mutta enää kaksi viikkoa ja lähden Japaniin! Blogini lukijoille tutuksi tullut matkakumppanini Ville on Tokiossa kaksi kuukautta koulussa opiskelemassa kieltä ja kulttuuria. Lokakuun lopussa hän pitää synttärit Tokiossa, ja on tietenkin selvä, että Japaniin on päästävä. Lennämme Miss Heinämaan ja hänen miehensä kanssa Osakaan, vietämme viisi päivää yhdessä Kiotossa, ja sieltä jatkamme viikoksi Tokioon, jossa seuraamme liittyy Alanmies ja aika monta Villen ystävää. Tiedossa on ainakin Lost in Translation -tyyppiset synttäribileet. Woop woop!
En ole koskaan käynyt Japanissa, mutta onneksi isäntämme on siis ollut viikkokaupalla paikanpäällä tekemässä taustatutkimusta. Villen somekanavat ovat täyttyneet kissakahviloista, mangataiteesta, temppeleistä, robottiravintoloista ja okonomiyakista ja ramenista. Tämän lisäksi Ville on viikoittain päivittänyt Facebookiinsa asioita, joita on kunkin viikon aikana Tokiossa asuessaan oppinut. Sain häneltä luvan jakaa ne teillekin – joten tässä ennakkofiilistelynä Japania vähän turistiopasta syvemmältä (kuvat luonnollisesti myös Villen).
Japani, viikko 1: aurinkolasit, viuhkat ja Crocsit
– Japanilaiset eivät käytä aurinkolaseja, turistit erottuvat
– Tokiossa erottuu myös se japanilainen perhe, joka on tullut maalta kaupunkiin
– Julkinen liikenne toimii kuin liukuhihna, ja kun onnettomuus sattuu (näin kävi yhtenä päivänä) tilanne korjataan suurkaupungin huomioon ottaen todella nopeasti
– Japanilaiset nuoret käyttävät crocseja (!)
– Vaikka kaikki on kääritty muoviin, kierrätystäkin on
– Kosteassa ilmastossa viuhkan käyttäminen (hetero)miehilläkin on jees
– Samassa talossa asuvat japanilaiset eivät välttämättä tervehdi kohdatessa (kotoisaa?)
– Japanilaisilla opettajillakin on perjantaifiilis (eivät ole robotteja)
– Kun kertoo tulevansa Suomesta, se on oooooo!
– Suomesta tiedetään Muumit, Marimekko ja Iittala. Suomalainen design on in.
– Monen ulkomaalaisen mielestä on noloa hassutella japanilaiseen tyyliin. Itselle siinä ei ole mitään ihmeellistä. onko se ikä vai ollaanko me suomalaiset yllättäviä heittäytyjiä?
– Sanotaan, että Tokio on hyvä paikka olla yksin. Sitä se on. Yksin syövää ei katsota kieroon ja massaan on hyvällä tavalla helppo soluttautua.
Tapasin eilen kolmekymppisen amerikkalaisen naisen, joka oli aivan kypsä tekopirteään ja näennäisystävälliseen japanilaiseen kulttuuriin. Hän halusi rehtiä meininkiä. Toivotin hänet tervetulleeksi Suomeen.
Japani, viikko 2: Tokion liikenne ja suomen kaunein sana
– Tokio on maailman suurin metropolialue 36 miljoonalla asukkaalla, ja arki on väsyttävää. Koulussa käyminen on sama kuin liikkuisi paikallisjunalla Lahdesta Helsinkiin joka päivä.
– Valtavan ihmismäärän oppii sulkemaan mielestään, mikä helpottaa
– Suomalaisia liikenteessä öykkäröiviä minä ensin -huutelijoita ei ole ikävä. Japanissa moista ei suvaita. Vanha mies joutui yöksi putkaan, kun oli potkaissut seinää julkisella paikalla.
– Mediasta ja somesta välittyvä Suomen asenneilmasto puistattaa. Mutta osataan sitä täälläkin. Koulukaverini joutui huutelun kohteeksi kulkiessaan ulkomaalaisvastaisen miekkarin ohi
– Vanhempi japanilaismies innostui kuulleessan olevani suomalainen. Molotov’s cocktail! ”Kuinka ihmeessä te voititte sodassa Neuvostoliiton?”
– Monet suomenkieliset sanat kuulostavat japanilaisista kauniilta. Yksi kauneimmista on pumpulipuikko. 🙂
Japani, viikko 3: kalliit hedelmät ja jatkuva ruokapuhe
– Japani on yhtä kuin ruoka. Ruokaa ajatellaan koko ajan. Milloin syödään, kenen kanssa syödään. Kala-allergiselle funktionaaliselle syöjälle se on toisinaan hankalaa. Ruisleipä hyvillä täytteillä aamuin illoin. I miss that.
– Hedelmät ja vihannekset ovat täällä erittäin kalliita. Esim. viinirypälerasia on 6 euroa ja yksi tomaatti voi maksaa 2 euroa.
– Hinta johtuu siitä, että vuoristoisessa maassa ei ole tilaa viljelyyn. Ja kaikki hedelmät halutaan esitellä yksittäin poimittuina. Myöskään ei haluta tuoda ulkomailta. Hedelmät ovat myös arvostettuja lahjoja. Näin kaupassa hunajamelonin, joka oli kivasti pakattu. Hinta oli 15 euroa.
– Suomalaisesta opetusjärjestelmästä kuulee kehuja koko ajan. Ei pelkästään Japanissa vaan ympäri maailmaa!
– Miehet junissa pitävät kätensä esillä esim näpräämällä puhelintaan tai kädet ovat laukun päällä. Näin ei tule epäselvyyksiä naisten nipistelyistä.
– Vanhemmat miehet osaavat todella rynniä junaan. Ja sen jälkeen he piereskelevät.
Japani, viikko 4: kosteat kelit
– Japanilaiset eivät osaa ohjeistaa. Esimerkiksi koulussa yleisohjeita ei anneta, vaan aletaan vaan tekemään. Tarkennukset pitää kysyä itse. Pohjoismaalainen haluaa tietää etukäteen mistä lähdetään, mihin päädytään ja miksi näin tehdään.
– Japanilaiset on tehty sokerista. Kun yksikin tippa tulee taivaalta, sateenvarjot aukeavat. Länkkärit erottuvat joukosta, koska muutaman pisaran takia varjoja ei oteta esille.
– Olen kateellinen japanilaisille jouhimaisille hiuksille. Suomalainen hattaratukka on tässä kosteassa ilmastossa aina mutkalla ja väärässä suunnassa.
– Kun on kostea ilma, japanilaiset käyttävät hikirättiä. Sillä sipaistaan nopeasti (ja mahdollisimman huomaamattomasti) hikikarpalot pois ohimolta. Hankin itsekin sellaisen.
– Löysin vihdoin kaupan hevi-osastolta halpoja tuotteita. Sienet! Yksi pussi siitakesieniä maksaa vain yhden euron.
– Suomen ja Japanin kielen yhteneväisyydet hauskuuttavat. Esim. kissa(ten) = kahvila, eki = asema, kasa = sateenvarjo. Nauran hiljaa itsekseni junassa, kun tulee kuulutus: Seuraava asema on…. Japaniksi se on mamonaku.
Ville ja Maid cafen tarjoilija. Maid cafessa henkilökunta koostuu pikkumekkoihin pukeutuneista tyttösistä. Seksististä? Ehkä. Japanilaista? Kyllä.
Miltä kuulostaa? Eivät nämä ainakaan minun matkakuumettani laske, ja sitä paitsi Ville kala-allergikkona ei ole yhtään fiilistellyt sushipaikkoja. Sen aion korjata!
Tämä syksy on ollut sekä työ- että ihmissuhderintamalla varsinaista myllytystä, ja siksi parin viikon loma tulee tarpeeseen. Ja Japanin jälkeen lähdemme Villen kanssa Kaliforniaan katsomaan, kuinka Trumpia ei toivottavasti valita Yhdysvaltain seuraavaksi presidentiksi. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Aijai, tämä nostaa omaakin matkakuumettani Japaniin! Kahdesti olen käynyt ja kolmas kerta tulee toivottavasti parin vuoden kuluessa. Kaikessa omituisuudessaan huikean mielenkiintoinen maa, josta olen yrittänyt ottaa selvää myös kirjoja lukemalla. Kummallisia juttuja, vastakohtaisuuksia, äärimmäisyyksiä. Silti todella turvallinen ja jopa kotoisa maa. Mielenkiintoisia huomioita Villeltä! Kuulostaa niin kovin japanilaisilta jutuilta. Myös yleistykseltä kuulostavat asiat pitävät varmasti paikkansa hämmentävän monen japanilaisen kohdalla.
Hyvää matkaa Tokioon! Lost in Translation -synttäreillä täytyy käydä ainakin Park Hyattin New York Barissa. Maisemat yli öisen kaupungin oli unohtumattomat, kun sattui saamaan ikkunapöydänkin. Drinkit ei ihan halvimmasta päästä, joten tuli kerrankin juotua hitaasti ja nautiskellen 🙂
Kiitos Mika! Vitsi, on se varmaan pakko mennä Park Hyattissa käymään ja fiilistelemään. Viikko vielä ja sitten… 😄
Itse olen ollut Japanissa viikon verran muutama kuukausi Fukusiman onnettomuuden jälkeen. Oltiin siellä viettämässä isä&poika -retkeä, joka oli pojan 11v synttärilahja. Paljon näitä samoja huomioita tuli rekisteröityä viikon aikanakin. Se mikä itselle jäi mieleen negatiivisimpana seikkana Tokiosta oli maanjäristykset. Viikon aikana 28 yli 4 richerin järistystä ja pahimmat 6,2 ja 6,1. Sadan metrin korkeudessa tornitaloissa heilunta oli sellaista, että välillä näkyi vastapäinen tornitalo ja välillä ei. Toinen asia mikä jäi mieleen, ei tosin negatiivisena, niin poikaa kyllä haluttiin kuvata Hakonen&Fujin alueella useampaan otteeseen. Ilmeisesti siellä suunnalla ei kuitenkaan niin paljon nuoria länsimaalaisia ollut näkynyt, niin oli osalle isompi nähtävyys kun kuumat lähteet. No maassa maan tavalla 🙂
Japani on kyllä aivan mahtava maa, ja toivottavasti pääsen sinne uudestaan tutustumaan maahan laajemmin mahdollisimman pian. Laskettelu ja rantaloma olisi siellä listalla hieman alempana, Kioton temppelit tällä hetkellä kärjessä. Ja ilman muuta joskus vielä Tokioonkin, aivan loistopaikka! Erittäin mukavaa lomaa ja mielellään raportaasia yöelämästä! Se kun jäi itsellä kokonaan väliin.
Kiitos Rami! Villen luokka oli kuulemma ollut maanjäristyssimulaattorissa. Siis sellaisessa, missä voi harjoitella suojautumista turvallisesti. Aika jännä. Yöelämää tulee takuulla testattua. 😀
Komiaa reportaasia! Kyllä se aina helpottaa uuteen maahan lähtemistä, kun on joku vähän ehtinyt paikan päällä tiedustella että mikä on kupletin juoni. Meillä on Japani ollu todo-listalla kohtuullisen pitkään, ja vielä joku kaunis kevät sinne kirsikankukintojen aikaan suunnistamme. Tai sitten laskettelemaan. Tai vaeltamaan, mihin on siihenkin ilmeisen loistavat mahdollisuudet.
Mutta mielenkiintoista kansaa kerrassaan, nuo japanilaiset. Tutustuin viime vuonna Indonesiassa yhteen jenkkiin, joka oli asunut 17 vuotta Japanissa. Jäi mieleen elävästi tarina, miten japanilaiset aina innostuvat kympillä milloin mistäkin. Hänen työkavereidensa keskuudessa tuo innostus oli fillarointi. Oli ostettu kaikki tekniset vaatteet, kengät ja ajolasit aivan vimpan päälle, että näyttää ammattilaispyöräilijältä – mutta ei välttämättä pyörää. Ajatus oli sopia joukkoon ja olla valmistautunut pyöräilyyn, jos sellaisen aika joskus koittaisi 😀
Mutta odottelen mielenkiinnolla päivityksiä auringonnousun maasta, jahka sinne saakka ennätätte 🙂
– Miika
Täällähän sitä ollaan ja kohta päivitystäkin pukkaa. 🙂 Tämä tuntuu olevan maa, jossa on hurjasti eri mahdollisuuksia just vuodenajasta riippuen. Pojat ovat parhaillaan kiipeämässä Fujille, vaikka kausi on virallisesti jo ohi. P.S. Nauratti tuo hurahtaminen pyöräilyyn!
Voi jee, aikamoista fanfaaria tämä postaus, en oikein tiedä, mihin tarttua – pumpulipuikkoon vaiko heteromiesten viuhkoihin! Tuohon kulttuuriin ihan kunnolla sisään pääseminen taitaisi kestää todella pitkään. Yhtä kaikki, Japani on ihan vallan kiinnostava maa, mutten minäkään ole sinne vielä ehtinyt. Jonain päivänä aion asian korjata, ja toivottavasti silloin kukkivat kirsikkapuut, mutta myös muut vuodenajat käyvät mainiosti.
Terveisiä täältä Tokiosta! Kyllä vain, tämä koko maa on aikamoista fanfaaria ja ihmettelyä, jossa länsimaisena tuntee itsensä väistämättä ulkopuoliseksi. Mielelläni kyllä palaisin, vaikka sitten kirsikankukkien aikaan. Mutta oli tuo orastava ruska vuorilla myös kaunista nähtävää.