Orvokin hieman parempi nelikymppisristeily on jo nurkan takana. Kahden viikon päästä Queen Mary 2 on jättänyt Southamptonin taakseen ja suunnannut täyttä höyryä kohti Atlanttia ja New Yorkia kuin muuan… Tai no, jätän vertauksen tähän, sillä Miss Heinämaa on jo muutenkin varaamassa paikkaa pelastusveneestä. Joka tapauksessa aiomme olla kannella vilkuttamassa, kun ankkurit nostetaan!
Olen saanut tutuilta niin paljon kysymyksiä tästä risteilystä, että listaan ne vastauksineen alle. Ehkäpä saan sillä aikaan Atlantin-ylityskuumeen jollekulle muullekin – tai ainakin pääsen fiilistelemään itse hetkeksi.
”Amerikkaan laivalla? Mitä vikaa on Tallinnan-risteilyssä?”
Ei mitään. Mutta pari vuotta sitten päätimme, että olisi mahtavaa tempaista, kun on juhlan aika. Ja yhtäkkiä huomasimme, että kaikkien (tjaa, no ainakin Orvokin ja mun) unelma oli aina ollut matkustaa laivalla New Yorkiin vanhan maailman malliin. Siksi halusimme mennä nimenomaan Queen Mary 2:lla, ei karnevaali- tai Disney-laivoilla.
”Mikä Queen Mary 2:ssa on niin ihmeellistä?”
QM2 on pian 175 vuotta täyttävän Cunard Linen lippulaiva-alus. Se rakennettiin 2004 korvaamaan vuonna 1969 rakennettu Queen Elizabeth 2. Se on kaikkien aikojen suurin, pisin, levein, korkein ja kallein matkustaja-alus. Silja Serenade on 203 metriä pitkä, QM2 345 metriä ja painaa kolme kertaa enemmän. Vakuuttaako? Ei vai? No hyvä on sitten: Minusta Titanicin legenda on aina ollut kiehtova, ja liikutun edelleen leffan loppukohtauksessa. Tämä on niin lähellä Titanicia kuin nykymaailmassa pääsee. (”No niin justiin! Kohta ollaan meren pohjassa”, kuulen jo Miss Heinämaan kommentin.)
”Montako tonnia tuollainen matka maksaa?”
Alle viisi per nenä. Mutta niin monta, että sillä rahalla pääsisi jo vaikka Afrikkaan kiertomatkalle ja safarille. Toisaalta: on tätä varten säästettykin kaksi vuotta joka kuukausipalkasta! Juuri eilen mietin, etten ole suunnitellut mitään elämässäni näin pitkällä aikajänteellä, en edes asunnonostoa tai omia häitäni. Joten once in a lifetime on mottomme.
”Siellä on varmaan hienot hytit?”
Kolmestaan emme mahtuisi tavalliseen kahden hengen hyttiin, joten meillä on Princess Grill -hytti eli parvekkeellinen juniorsviitti, johon sisältyy täysylläpito alkoholijuomia lukuunottamatta. Sviittikategoriaan kuuluu lisäksi oma ravintola, baari ja oleskelualueet. Luokkayhteiskunta siis kukoistaa Atlantilla! Elättelemme Miss Heinämaan kanssa toiveita, että Orvokki pokaisi itselleen rikkaan miehen, jonka vieraanvaraisuudesta pääsisimme kaikki nauttimaan vaikkapa Hamptonsin-huvilalla. (Orvokki puolestaan elättelee toiveita, että Amnestyn kopteri hakee hänet, jos meidän organisoima ihmiskauppa ei ota talttuakseen.) Tai voihan olla, että viihdymmekin jossain alakannella, jossa on varmaan irlantilaisia siirtolaisia pulisonkeineen soittamassa haitaria ja tanssimassa villisti, aivan kuten jossain näkemässäni elokuvassa…
”Voiko tuollaisen risteilyn varata netistä?”
Saattaa olla, mutta me päädyimme käyttämään Aktiv-Resoria, koska saimme sieltä niin hyvää palvelua. Aktiv-Resorin Markus ei ole hermostunut edes kyselyihimme siitä, mitä tehdä jos ei ole minkkistoolaa, paljonko laivaan voi viedä omia viinejä ja onko koko paatti täynnä pelkkiä rikkaita, amerikkalaisia eläkeläisiä tai rikkaita amerikkalaisia eläkeläisiä.
”Onko se?”
Kuulemma ei. Markuksen mukaan laivalla on paljon kaikenikäistä porukkaa. Toivottavasti se pitää paikkansa. En kestä, jos siellä näkyy pelkkiä sinisävyisiä hopeapermanentteja.
”Sitten te siellä vaan makaatte kansituoleilla ja juotte drinkkejä?”
Joo, ja väistellään hopeapermanentattujen rouvien puolisoiden iskuyrityksiä! Viime kesän sisaralusvierailulla opimme, että laivalla on paljon ohjelmaa luennoista ja teatterista personal trainingiin. Lisäksi päiväohjelmassa on erilaisia kursseja, kuten.. ööh.. bridgen alkeet, ball dances tai akvarellimaalaus. (Okei, kuulostaa hopeapermanentilta.) Mutta onneksi me viihdymme ilman ohjelmaakin. Luen pinon romaaneja ja tuijotan päivät pääksytysen merelle gin tonic kourassa ja hattu päässä.
”Kauanko merimatka kestää?”
Viikon. Seitsemännen päivän aamu kun sarastaa, ohitamme Vapaudenpatsaan ja purjehdimme Brooklyniin laituriin… Parhaillaan pohdimme, miten jaksamme herätä niin aikaisin, vai olisiko parempi valvoa koko yö!
”Mitä sitten, kun te pääsette New Yorkiin? (Tässä vaiheessa Miss Heinämaa sanoo ”jos päästään”, toim. huom.) Tuutteko samantien takaisin?”
Emme, vaan jäämme NYCiin viideksi yöksi lauantaihin saakka, jolloin lennämme Suomeen. Porukan neljäs jäsen Annikki on myös lennähtänyt paikalle ennen laivan saapumista (”Tunnistamaan rantaan ajelehtivat ruumiit”, huomauttaa Miss Heinämaa synkästi). Suunnitelmissa on taas niin paljon, että emme millään ehdi toteuttaa kaikkea, vaan on pakko tulla takaisin. As usual.
Ja Miss Heinämaan lohduksi saimme upgraden keulahytistä keskelle laivaa. Näin meillä on enemmän aikaa, jos se uppoaa. ”Paitsi jos se katkeaa keskeltä.”. Niinpä niin. Eivätköhän ne murheet samppanjalla taltu.
Kymmenen päivää, ja sitten ollaan jo melkein matkalla. Pitäisikö alkaa jo pakata?! 🙂
Linkkinä vielä metka infografiikka Queen Mary 2:sta.