1960-luvulla ranskalainen chanson-laulaja Gilbert Becaud esiintyi Moskovassa. Palattuaan kotiin hän kirjoitti laulun nimeltä Nathalie. Se kertoo ranskalaismiehestä, joka vierailee Moskovassa, rakastuu venäläiseen Nataliaan – ja tapaamisesta Café Pushkinissa.
Kävelemme ympäri Moskovaa, käymme Punaisella torilla, ja kerrot minulle oppimiasi asioita Leninistä ja vallankumouksesta. Mutta minäpä ajattelen: olisinpa Cafe Pushkinissa, katsomassa ikkunoiden läpi ulos lumeen. Joisimme kuumaa kaakota ja puhuisimme ihan jostain muusta…
Vaikka huhtikuun alussa Moskovassa ei lunta ollutkaan, säe onnistui silti tavoittamaan sen haaveellisen tunnelman, joka Café Pushkinissa vallitsi. No, oikeastaan pitäisi sanoa, että Cafe Pushkin tavoitti laulun tunnelman. Kahvila on nimittäin perustettu vasta viitisentoista vuotta sitten, Nathalie-laulun ansiosta.
Vuosikymmenten ajan ranskalaisturistit ramppasivat Moskovassa etsimässä tätä laulun kuuluisaa Pushkinin kahvilaa. Sellainen oli kuitenkin vain Becaudin mielikuvituksessa. Vuonna 1999 ranskalaistaustainen ravintoloitsija Andrei Dellos ja kokki Andrei Machov päättivät korjata tilanteen: he perustivat Café Pushkinin Tverskayan metroaseman kupeeseen vanhaan barokkiasuntoon. ”Tästä tulee kahvila, jossa lapsenlapsemmekin haluaisivat vierailla”, Dellos sanoi Machoville houkutellessaan häntä mukaan. Ympyrä sulkeutui, kun inspiraation antanut Gilbert Becaud esitti Nathalie-kappaleensa ravintolan avajaisissa. Ja itse kahvila – no se on juuri sellainen, jollaisessa runoilijan voisi kuvitella mustekynäänsä pyöritelleen sata vuotta sitten tai ranskalaisen laulajan rakastuneen venäläiseen naiseen 1960-luvulla.
Vaikka ravintolaa ei ollutkaan olemassa vielä runoilija Alexander Pushkinin eläessa, se sijatsee juuri niillä kulmilla, jossa Pushkin hengaili. Tverskojan bulevardi oli sosieteetin näyttäytymispaikka. Alun perin Pushkinin patsas oli juuri Tverskojan bulevardilla.
Tulimme lounaalle Pushkiniin kolmantena Moskova-päivänä. Siinä vaiheessa pahimmat höyryt nähtävyyksien suhteen oli jo päästelty, ja olimme lekotelleet Villen kanssa koko aamupäivän Airbnb-asunnollamme ihan kulman takana. Päivän raukea tunnelma jatkui alkuiltapäivän puolityhjässä kahvilassa. Muutaman turistin lisäksi paikalla oli venäläisiä bisnesmiehiä ja -naisia. Palvelu oli erittäin huomaavaista ja sujui myös englanniksi, mikä ei ole lainkaan itsestäänselvyys Moskovassa. Myös ruoka oli mainiota. Ja se kokonaisuus – kiireetön iltapäivä runollisessa ympäristössä hyvässä seurassa. Ulkona ison ikkunan takana näkyi kaljuja puita kevätauringossa ja Tverskayan harmaa liikenteen virta, mutta Cafe Pushkin oli täydellinen pakopaikka tästä kaikesta. Emme maistaneet kuuluisaa kaakaota, mutta se on kuulemma Moskovan parhaita.
Jos olisin vain päivän Moskovassa ja haluaisin hyvää ruokaa sekä hetken eläytyä tsaarinaikaiseen menoon, tulisin Pushkiniin. Alku- ja pääruuat kahdelle, alkudrinkit ja kaksi lasia hyvää viiniä maksoivat noin sata euroa.
Mutta meillä oli onneksi monta päivää aikaa koluta Moskovaa. Mitä muuta kuin harmaita autokaistoja ja hallintorakennuksia löytyi? Vaikka mitä! Lisää juttua aiheesta tulossa ensi viikolla.
Cafe Pushkin, 26-A Tverskoy Boulevard, (Metro: Tverskaja)
Lisää kuvia ja inspiraatiota tässä ranskalaisen bloggarin jutussa, jonka Villen kaveri Marika lähetti. Kiitos.
[…] joku opas kyllä mainitsikin, ja tämä ansaitsi myös oman postauksensa: kun haluat fiilistellä tsaarinaikaisessa miljöössä ja syödä hyvin tai juoda […]
[…] sienipelmenini olivat samaa herkullista tasoa Moskovan Cafe Pushkinin kanssa. Otimme digestiiviksi paikallista konjakkia eli Kvintiä. Se maistui mielestäni […]