Sain muutama kuukausi sitten kesken työpäivän tekstarin äidiltä: 
”Mistä lentoyhtiöltä halpoja Lontoon-lentoja kannattaa katsoa?”
Naputin vastauksen:
”Norwegianilta ainakin. Käytä netin hakupalveluja, vaikka Momondo tai Seat24.”
Kuluu hetki. Syvennyn takaisin töihini. 
Uusi tekstari.
”Jos menee Norwegianilla, niin onko sitten Gatwickista kuljetus keskustaan.”
”Sieltä menee juna. Puoli tuntia. Ihan kätevä.”
Mietin hetken ja soitan äitille. 
”Mitäs te nyt suunnittelette?”
”No kun meillä on se naisten englanninryhmä, niin mennään sillä porukalla. Toukokuussa kolmeksi päiväksi.”

Tässä vaiheessa kerron hieman taustaa: Niin kauan kuin muistan, äitini on harmitellut sitä, kuinka häneltä on englannin kielioppi hukassa ja sanavarasto suppea. Pari vuotta sitten mainitsin hänelle ystäväni Melin, kanadalaisen enkunopettajan, kaipaavan lisää töitä, ja äiti innostui. Hän kysyi, olisiko Melillä kiinnostusta tulla opettamaan englanninryhmää. Pian koossa oli joukka paikkakuntalaisia naisia, joilla oli sama tavoite: oppia puhumaan  sujuvaa englantia. Ilmeisesti kaikki pitävät Melin iloisesta tyylistä: keskustellaan rohkeasti eikä pelätä virheiden tekemistä, toisin kuin ennen vanhaan koulussa. 

”Oletteko te käyneet aiemmin Lontoossa?” kysyin puhelimessa.
”Ei. Tai ehkä joku on joskus käynyt, mutta siitä on aikaa. Melkin lähtee. Mutta ei hänkään ole Lontoossa matkustellut.”
”Siitä tulee varmaan kiva reissu. On ehkä kätevää ottaa hotelli sieltä Victorian aseman lähistöltä, mihin juna tulee. Siinähän on parlamentit ja Harrodsit ihan lähimaastossa.”
”Ahaa. No me katsotaan sitä.”
Keskityn taas töihini, kunnes tulee tekstari:
”Nyt nämä naiset ovat sitä mieltä, että olisi tosi mukava jos sä lähtisit meidän kanssa sinne Lontooseen.”

Ja niin minä sitten lähden!



En ole mikään opas, mutta olen ehtinyt kokea Lontoota muutamalta kantilta:

Mitenkäs tuosta listasta tuntuu puuttuvan reissuja? Noh, ensi vierailu tapahtui jo 2001, kun olin vaihto-oppilaana Walesissa, ja aina on ollut ihana palata. Toisinaan olen nukkunut kapisessa dormitoryssä ja toisinaan luksushotellissa, mutta joka kerran kaupunki on tarjonnut jotakin uutta ja ihanaa. Sekä sopivasti tuttua ja turvallista, New Castle Brown Alea ja jacket potatoa tonnikalatäytteellä.



Tea in Camden on a rainy autumn day in 2008

Edellisiä matkoja on leimannut ”off the beaten path” -tavoittelu, vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan olen tyytyväisenä syönyt aamupalaksi myslijugurttia Starbucksissa muiden turistien kanssa odottaen Harrod’sin aukeamista, joskus papuja ja toastia kulahtaneessa kulmakahvilassa paikallisten keskellä. 

Tällä kertaa mennään tarkoituksella turistilinjalla: suunnitelmissa on kokea klassisia Lontoo-asioita. Ensin menemme kierrokselle double-deckerillä, sitten Jamie Oliverin italialaiseen ravintolaan. Torstaiksi on varattu kello viiden tee, ja perjantaina ovat vuorossa Notting Hillin markkinat. Myös brittipubin alet pitää testata, samoin Lontoon herkullinen intialaisen ruuan tarjonta. Musikaalin sentään jätämme väliin. Mamma Mia on nähty jo Suomessa.

Flowers of Spitalfields 

Notting Hill street market back in… 2009?

Nyt tätä kirjoittaessani huomaan innostuneeni tosissaan Lontoosta.  

Jälleen kerran. 🙂 Jos sinulla on hyviä vinkkejä ensikertalaisille, kerro!

Laura

P.S. Olin eilen ensi kertaa Helsingissä matkabloggareiden tapaamisessa. Olen joskus miettinyt, että en ole ”kunnon” matkabloggari, koska tunnuslauseeni ei ole ”mahdollisimman halvalla mahdollisimman pitkälle” enkä suhtaudu tähän blogiini hurjan kunnianhimoisesti. Päinvastoin: tämä on rentoutumiskanava, jossa voi fiilistellä reissuja – jos huvittaa – ja kirjoitella täysin paineettomasti miettimättä formaattia, kohderyhmiä, brändiä, johdonmukaisuutta kielivalinnoissa tai mitään muutakaan, mitä töissä kirjoittaessa joutuu pähkimään. Mutta oma blogi olikin tapaamisessa sivuseikka. Oli ihanaa tavata ihmisiä, jotka rakastavat matkailua, ja nyt olen entistä vakuuttuneempi siitä, että minun on päästävä joskus vielä ainakin Brasiliaan vesiputouksilla ja Intiaan sekä Nepaliin. Kiitos kaikille, oli hauskaa!

Translation: I’m going to London next week with my mother, her five fellow ”students” from the English class, and their teacher Mel, who also happens to be my friend. We are going to do some classic London thing, such as take a double decker tour and have five o’clock tea.