Kun silittää World Trade Centeriin syöksyneen lentokoneen hopeanharmaata alumiinia, syyskuun yhdennentoista tapahtumat muuttuvat kouriintuntuviksi turistillekin.
Vuonna 2001 tuhoutuneen New Yorkin World Trade Centerin tontti, Ground Zero, vetää edelleen puoleensa turisteja kameroineen, vaikka paikalla ei ole muuta nähtävää kuin korkeat aidat ja iso rakennustyömaa. Päästäkseen lähelle reilun seitsemän vuoden takaista onnettomuutta on paras suunnata Manhattanin Meatpacking Districtille.
Gary Marlon Suson , Ground Zerolla työskennellyt palomiesten yhdistyksen virallinen valokuvaaja, on koonnut studioonsa vaikuttavan näyttelyn valokuvista sekä rauniosta löytyneistä esineistä.
”Asioista pääsee yli vasta kun niitä on päässyt tarpeeksi lähelle”, perustelee Suson kokoelmaansa.
Kymmeniä tarinoita
Pienen yksiön kokoisessa museossa tunnelma on lämmin, vaikka seistään sydäntä kylmäävien kuvien äärellä. Vieras kuulee kymmeniä tarinoita: Palomiesveljekset, jotka uupuneina mutta tauotta etsivät kadonnutta veljeään. WTC:n alla sijainnut metroasema ja vaunu, jonka alta löytyi kuollut nainen. Aavemainen tuhkan peittämä aseman baari ja sen katto, joka romahti vain päivä kuvan ottamisen jälkeen. Sinnikkäät rauniokoirat, jotka antoivat henkensä raivaustöissä. Poikansa menettänyt japanilaismies, joka onnettomuudesta kuultuaan lensi lapioineen New Yorkiin ja kuuli vasta paikan päällä, että vain viranomaiset saavat etsiä kuolleita.
Näköalatasanteen matkamuistomyymälästä muistuttavat ruttuinen ”Windows on the World” – esite ja tomuinen nallekarhu. Raunioista on kaivettu myös tornien rakennusmiesten jäynä, seinien väliin 70-luvulla sinetöity oluttölkki, sekä käyntikortteja, kenkiä, mukeja ja tietokoneiden palasia. Vaikuttavimpiin esineisiin kuuluu juna-aseman seinäkello, joka on pysähtynyt osoittamaan aikaa 10:02:14. Sillä kellonlyömällä 11. syyskuuta 2001 virrat katkesivat ja eteläinen torni sortui.
Kuolemalla ei mässäillä
Ainuttakaan kuollutta, ruuminosaa tai veritippaa ei kuvissa näy, sillä kuolemalla mässäily oli rajattu Susonin toimeksiannon ulkopuolelle. Niinpä kävijälle jää helposti tunne, että kaksoistornien tuhossa menetettiin vain teräsrakenteita, toimistotarvikkeita ja kaksi lentokonetta.
Ruumiskuvien puute ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Suson olisi nähnyt tarpeeksi kuolemaa ja inhimillistä kärsimystä raivaustöitä ikuistaessaan. Henkinen kantti oli useasti koetuksella.
”Tammikuussa 2002 olin jo miettinyt kuvaamisen lopettamista, kunnes löysin raunioista tuhkan seasta Raamatun sivun. Näppäsin kuvan ja tarkastellessani sitä kotona melkein putosin penkiltä. Sivu on Ilmestyskirjan luku 11, jossa kerrotaan Baabelin tornista. Pidin lukua 11 ja kuvausta tornista Jumalan merkkinä siitä, että hän on seurannut tapahtumia ja että kuvaamisellani on tarkoitus.”
Anne Frankin jalanjäljissä
Ajatus näyttelyn avaamisesta syntyi Susonille vierailulla Amsterdamissa Anne Frankin museossa vuonna 2004. Anne Frankin kokemukset auttoivat häntä ymmärtämään juutalaisvainoja, ja itse hän toivoo pystyvänsä kuvien ja kertomusten avulla lisäämään ymmärrystä Ground Zeron tapahtumista. Monien vierailijoiden kostuneista silmistä päätellen Suson on tavoittanut jotain olennaista WTC-tornien tuhon inhimillisestä puolesta.
Yleisen kiinnostavuuden ohessa näyttely tarjoaa myös hiljentymispaikan omaisille. Kuviin saa syventyä ja museosta poistua oman aikataulun mukaan. Opas osoittaa American Airlinesin lentokoneen palaa ja kertoo näyttelyssä vierailleesta miehestä. Hänen vaimonsa oli työskennellyt kerroksessa, johon samainen lentokone iskeytyi.
”Mies pyysi saada pitää koneenpalaa hetken sylissään ja istui sohvalle itkemään. Kyljen alumiini oli ainoa konkreettinen muisto hänen vaimonsa viimeisistä hetkistä. Liikutuimme niin, että lopulta leikkasimme hänelle palan siitä muistoksi. Se lohdutti häntä — ja samalla myös meitä.”
Tietoja museosta:
Ground Zero Museum Workshop, 14th Street (8th Avenuen kulma), New York.
Museoon pääsee vain oppaan kanssa, joten ennakkovaraus on lähes välttämätöntä.
Lisätiedot ja varauksent: www.groundzeromuseumworkshop.com