”Adios, Playa del Carmen”, sanoi Ville tänään, kun Alanmies kurvasi vuokra-Dodgellamme kauppakeskuksen parkkihallista ulos ja kohti Cancunia.”Ei tuu ikävä”, minä totesin.

”Täällä ei kyllä nää rannat olleet mitenkään ihmeelliset. Cancunissa oli paremmat”, Hanna analysoi. Hän oli viettänyt neljä yötä Alanmiehen ja Tommin kanssa Cancunissa, kun me Villen kanssa ihmettelimme Havannaa. Sen jälkeen olimme siirtyneet porukalla Playa del Carmeniin, jossa majoituimme mukavassa kaksikerroksisessa Blue Pearl -huoneistossa neljä vuorokautta. 
 
Sunrise in Playa del Carmen
Chichen Itza is a must… maybe…
Valladolid town still has original charm left.
Ehdimme käydä rannan lisäksi päiväretkellä Chichen Itzan temppelillä ja Valladolidin siirtomaakaupungissa (matka n. 190 km suuntaansa) sekä eilen Tulumissa (n. 60 km). Alanmiehen kanssa kävimme lähistöllä Dos Ojos -cenotessa snorklaamassa, ja sillä aikaa muu jengi tutustui Tulumin temppeliraunioihin. 
 
Guacamole at Villa Pescadores
Päivä oli pilvinen, joten suunnittelemamme biitsillä löhöily jäi väliin, mutta söimme lounaan Tulumin valkohiekkaisella rannalla Villa Pescadores -hotellissa ja seurasimme samalla netistä, kuinka Pikkuleijonat rökitti Venäjän ja voitti maailmanmestaruuden. Hanna ja Ville kävivät vielä uimassa, ja vesi on kyllä lämmintä kuin linnunmaito. Tulumin ranta kalastajaveneineen, kukkulalta siintävät temppelit ja Villa Pescadoresin elegantti miljöö jättivät haikeuden: voisipa täällä olla pidempään. Kuinka huikea tuo maisema olisi, jos aurinko paistaisi ja meri hehkuisi kuin turkoosi jalokivi. Kun vesirajasta käveli hienohiekkaista rantaa hotellille, ensin tuli vastaan rantabaari tuoli- ja löhöilyryhmineen, sitten ranta ikään kuin jatkui hotellialueelle, joka puolestaan koostui palmujen alla piilottelevista suloisista lehväkattoisista majoista – tässä kohtaa mietin, kuinka ihanaa olisi vilvoitella majan terassilla kuuman rantapäivän päätteeksi. Lopulta tultiin uusvanhasti sisustetun hotellin vastaanottoon ja ravintolaan, joka sekin oli hiekalla. Tätä korosti vielä rappustenkulmaan jätetty astia, jossa sai pestä hiekan jaloistaan. No, minä en pessyt. Hiekkaiset jalat tuntuvat lomalta. (Pahoitteluni hotellin ravintolan siivoojalle.)

Villa Pescadores.

Niin, minun piti kirjoittaa Playa del Carmenista ja siitä, miksi sitä ei tule ikävä. Ja tuo yllä kuvailemani Tulum-päivä kiteyttää sen, mikä Carmenista puuttui. Play del Carmen oli kuitenkin suuren luokan turistikeskus, jonka rannat olivat melko keskiverrot, pääkatu 5th Avenue täynnä matkamuistomyymälöitä ja amerikkalaisia ketjuliikkeitä. Suurin osa ravintoloista näytti tarjoavan perusmeksikolaista turistimättöä, ja ulkoilmayökerhot paukuttivat menemään sellaisella volyymilla, että yöaikaan oli ihan turha yrittää rentoutua muuten viehättävällä parvekkeellamme. 
 
Our balcony in Playa del Carmen.
Kuten yksi paikassa käynyt kaveri totesi ennen reissua: se on jenkkien Kanaria. Ja olihan meillä aurinkoa, lämpöä ja hauskanpitoa. Tietenkin! Ja Cancuniin verrattuna Carmenissa on kuitenkin keskusta, jossa käyskennellä. Mutta pointtini on, että pelkkää Kanariaa varten en jaksaisi lentää puolen maailman halki. Tai sitten onnistuimme missaamaan Carmenin parhaat palat…
Nyt kirjoitan tätä jossain Jukatanin maaseudulla täyteen ahdetussa turistibussissa. Pellot ja ryteiköt vilistävät ikkunan takana. Jossain kasketaan, savun haju tunkeutuu sisään. Välillä ohitamme kyläpahasia, jotka näyttävät sellaisilta kuin Aku Ankan sarjiksissa: laatikonmuotoisia rähjäisiä taloja, pölyävä tie ja kapinen koira katsomassa bussin perään. Enää puuttuu seinään nojaava, sombreron siestan ajaksi silmilleen vetänyt seriffi. Olemme matkalla reissun viimeiseen kohteeseen, Holboxin saarelle. Elättelen toiveita valkohiekkaisesta rannasta, kuten Tulumissa…
Mutta tästä pienestä kritiikistä huolimatta hauskaakin oli. (Tuotiinhan me Villen kanssa Kuubasta kolme litraa rommia ja laatikko sikareita.) 
 
Alla vielä pari ravintolavinkkiä Playa del Carmeniin:
Kaxapa Factory
Venezuelalainen perheravintola oli mahtava uusi kokemus. Jääkylmä passionhedelmämehu ja kasvisburgeri veivät kielen mennessään. Myös lihansyöjä tykkäsi. Vähän meksikolaista mutta kuitenkin erilaista. Ja kylmässä riisijuomassa oli joulupuuron aromit!
100 % Natural
Loistava luomuruokaan erikoistunut ravintola, jonka aamiainen oli reissun paras: herkullinen munakas ja pekaanipähkinöistä ja mansikasta valmistettu jogurttijuoma.
Voin suositella myös seuraavia kohteita:
 
Off to Cenotes Dos Ojos.
Cenotes Dos Ojos 
Cenoteja eli makean veden luolia, joissa voi uida, snorklata ja sukeltaa, on rannikolla vaikka kuinka monta. Carmenista noin 40 km etelään sijaitseva Dos Ojos oli metka kokemus. Sisäänpääsymaksu oli 200 pesoa/hlö ja vuokrasimme snorklausvälineet paikanpäältä (250 pesoa kahdelta). Kamat päälle ja veteen. Uimaan pystyi luolasta toiseen, joskaan ihan kaikkialle ei saanut mennä ilman opasta. Vesi oli reilut 20-asteista, eli suomalaisiin järviin tottunut tarkenee kyllä bikineissäkin. Vinkki: vuokraa myös taskulamppu, niin näet enemmän.
 
Regional specialities at Meson de Marques
 
Valladolid
”Tämä on kuin Santa Fe”, sanoi Tommi, kun kävelimme kaupungin keskusaukion ja katedraalin ohi etsiessämme ruokapaikkaa. Valladolid oli autenttisempaa Meksikoa kuin turistikylät, ja siksikin kiinnostava kohde. Olisimme menneet Mangostania-blogista bongaamaani Selva-ravintolaan, mutta se avasi vasta iltaseitsemältä. Niinpä päädyimme torin laidalla El Meson del Marques -nimisen perinteikkään hotellin ravintolaan, joka mainosti vaalivansa alueellisen keittiön perinteitä. Ruoka olikin oikein hyvää erityisesti Hannan mielestä, joka on porukan kulinaristi. Kannattaa tilata alkupalalautanen jaettavaksi, jos haluaa maistaa monipuolisesti alueen erikoisuuksia.
Mayas making souvenirs at Chichen Itza.
At times it felt like a huge mayan marketplace rather than temple ruins.
Maya-temppelit
Chichen Itza on yksi maailman uudesta seitsemästä ihmeestä, mutta jos ei tunne velvollisuudekseen käydä katsomassa sitä, myös Tulumissa pääsee hyvin temppeleiden makuun.  Hannan ja Villen mielestä alue oli puistomaisempi ja viehättävämpi kuin Chichen Itza, joka oli kaiken lisäksi täynnä kaupustelijoita. Chichen Itzan temppeli oli toki upea, mutta kalpenee Kairon pyramidien rinnalla, eikä sinne saa enää edes kiivetä. Bonuksena Tulumissa voi huitaista rannalle suoraan temppeleiltä. Vasemmanpuoleisella rannalla pesivät kilpikonnat, mutta oikeanpuoleinen ranta soveltuu auringonpalvontaan, ja siitä etelään seuraa Tulumin varsinainen biitsi, jossa Villa Pescadorekin sijaitsee.