“Mä en voi syödä enää mitään, ota sä vaan tästä”, ojensin Patrikille lautasta, jossa täydellisiksi paistetut kampasimpukat lepäsivät samettisen kastikkeen päällä. Vietimme iltaa Bilbaon vanhassakaupungissa Plaza Nuevalla, jonne meidät oli johdattanut paikallinen ruokaoppaamme Irene.
Istuimme kolmistaan keskellä salia pyöreän pöydän ääressä, ympärillämme jo hämärtyneen keskiviikkoillan meninki: espanjankielinen puheensorina, ruuanlaiton äänet ja tunnelmallinen musiikki. Olimme varanneet Ireneltä Airbnb:n kautta pintxos-kaupunkikierroksen heti ekalle illallamme Bilbaossa. Vaikka pintxot olivatkin paikallisia tapaksia eli mukamas pientä ruokaa, kymmenkunta sellaista oli jo täyttänyt vatsan.
Patrik sen sijaan jaksoi vielä ja nappasi toisen kampasimpukan lautaselta. “Täähän oli hyvää. Ota sä toi viimeinen.” Lannistuneena nappasin sen suuhuni. Koska tahansa tämä ruoka olisi kirvoittanut ylisanoja, mutta kun vasta eilen päivällä söimme Michelin-ravintolassa, illalla San Sebastianin pintxos-baareissa ja vieläpä samana iltapäivänä Bilbaossa juustoja (minä) ja Iberian-kinkkua (Patrik), kroppani oli täysin ylikuormittunut herkuista.
“Huomenna siellä Riojassa mä en syö mitään, juon vaan”, huokaisin Patrikille kun Irenen hyvästeltyämme käpöttelimme – tai vyöryimme – vanhan kaupungin kujia kohti hotellia.
Syyslomakohteena San Sebastian, Bilbao ja ruokaöverit
Ähky oli lähes jokapäiväinen tunne vajaan viikon reissullamme Espanjan Baskimaassa, tarkemmin San Sebastianissa, Bilbaossa ja Riojan Harossa. Toisaalta ihmekö tuo: onhan kyseessä ruokaharrastajien mekka, ja kyllä me Patrikin kanssa ollaan myös hyvän ruuan ja viinien ystäviä. Tämä yhteinen innostus kävi selville jo ensitreffeillä Pastiksessa, jonka pöydän äärellä hujahti viisi tuntia kelloon vilkaisematta. Kumpikaan meistä ei ollut käynyt Baskimaassa aiemmin, ja ainakin itseäni hieman myös ihmetytti, miten yksi pieni pläntti Pohjois-Espanjassa voi olla ruuan suhteen jotakin niin erityislaatuista, että kaikki sinne vaeltavat. No, ainakin jonkinlaisten vastauksen sain tähän reissulla.
Matkareittimme oli tämä: Lähdimme maanantaiaamuna Helsingistä Lufthansalla Munchenin kautta Bilbaoon (lennot maksoivat n. 340 euroa, paras hinta järkevillä vaihtoajoilla) ja huristimme lentokentältä bussilla 100 km San Sebastianiin. Keskiviikkona bussi vei meidät Bilbaoon, josta palasimme kotiin lauantai-iltana. Torstaina kävimme Bilbaosta omatoimisella päivämatkalla Rioja-viinialueen Harossa, jonne oli noin tunnin bussimatka.
San Sebastian ja Michelin-ravintola Kokotxa
Aloitetaan San Sebastianista. Se on tunnettu kaupunkina, jonka Michelin-tähtiravintolatiheys on maailman suurin. Tarjolla olisi ollut ties mitä kolmen tähden molekyyligastronomian mekkaa, jos lompakossa olisi pakottanut tonnin verran liikaa rahaa, mutta ihan siihen eivät vielä rahkeet riittäneet. Niinpä valitsimme kaupungin keskustasta klassisen yhden tähden vaihtoehdon, Kokotxan, joka oli erikoistunut mereneläviin. Tilasimme päivän pidemmän eli 14 lajin menun (125 euroa; tarjolla oli myös “market menu” 85 euroa). Ruoka oli hyvää – kuten pitikin. Ravintola oli myös kauniin yksinkertaisesti sisustettu ja valoisa (kannattaa pyytää ikkunapöytä, josta voi seurailla vanhankaupungin vilinää). Palvelu oli ystävällistä ja ripeää.
Erityismaininnan ansaitsivat
Kaikesta huolimatta olisimme toivoneet vielä vähän jotakin yllättävää. Tämä oli klassista ruuanlaittoa parhaimmillaan, ja sillä sipuli – vaikkakin täydellisesti karamellisoitu sipuli!
Erityisesti viinipaketti jätti toivomisen varaa: ensinnäkin sen hinta oli maan hintatasoon nähden hulppeat 85 euroa / 9 viiniä, ja kaadot reilusti alle kymmenen senttiä. Lisäksi hedelmäinen sea bass oli paritettu viinin sijaan vermutin kanssa. Se ei ole ihan onnistunein valinta kuin ehkä hardcore-vermuttifaneille. Sen sijaan sherryn yhdistäminen sormin syötävän friteeratun taskuravun kanssa oli jo huomattavasti parempi idea. Sen verran sulovileeniä tässä porukassa kuitenkin on, että hyvän kuoharin ja muutaman kunnon viinilasillisen tilaaminen olisi todennäköisesti ollut taloudellisempi ja maistuvampi ratkaisu. Onneksi jälkiruokia oli peräti kolmin kappalein, ja niissä oli raikkaita marjojen makuja ja sorbetteja sekä kahvia ja hasselpähkinää. Loppukaneettina totesimme, että kokemus oli hyvä, mutta ei ihan neljän sadan euron arvoinen.
“Kyllä tällä suorituksella Suomessakin olisi aika monta yhden Michelin-tähden ravintolaa lisää”, Patrik totesi naulan kantaan.
San Sebastian ja vanhankaupungin pintxos-baarit
Kävimme Kokotxassa jo tiistaina alkuiltapäivästä, joten illalla oli loistava tilaisuus tutkia San Sebastianin parhaat pintxos-baarit. Koluamisen olimme aloittaneet jo maanantaina. Sekä San Sebastianissa että Bilbaossa parhaat mestat muuten sijaitsevat vanhassakaupungissa, minne tulevat myös paikalliset. Eli ei puhettakaan, ettäkö vanhakaupunki olisi vain joku ylihintainen turistirysä.
Silti pitää toki tietää ne parhaat paikat. Saimme hotellin vastaanotosta ja kavereilta loistavia vinkkejä joista jakoon ansaitsevat päästä ainakin:
- Bar Txepetxa. Älä hämäänny kälyisestä interiööristä ja vitriinissä kököttävistä muovisista voileivistä (!!) – täältä saa niin hyvää anjovista, että rakastat sitä vaikka olisit inhonnut janssoninkiusausta lapsesta saakka. Pyydä menu ja valitse listasta alkupään eväitä, ne ovat paikan suosikkeja.
- La Vina. Täällä paistetaan ainakin sata juustokakkua päivässä, sillä joku on joskus nimennyt La Vinan juustokakun maailman parhaaksi. Väitteelle saattaa makutestin mukaan olla jopa katetta, sillä paikka sai papukaijamerkin jopa juustokakkuspesialistiltamme Patrikilta. Kakku on sekoitus jenkkityylistä juustokakkua ja espanjalaista flania.
- Goiz Argi. Tässä oli ihanaa perhebaarin tunnelmaa. Vanha mies nappaa tilaukset ja vaimo kokkaa herkut. Paistetut mustekalat, baby squidit ja jättikatkarapuvarras olivat todella herkulliset.
- Bar Sport. Futisfanien juottolalta kuulostavasta nimestä huolimatta runsas ja tuore pintxos-valikoima.
Pintxosten tilaaminen saattaa olla ujolle suomalaiselle vähän hankalaa, sillä ikävä kyllä monesti ne parhaat palaset eivät ole vitriineissä vaan tilataan erikseen listalta, ja se taas vaatii hieman keskustelua – minun tapauksessani yksinkertaistetun englannin ja kökkö-espanjan sekoituksella. Mutta ruoka on sen arvoista! Parhaat paikat tosiaan ovat niitä, missä paikalliset hengaavat ja joiden ulkonäkö on hieman nuhjuinen. Kävimme parissa vähän tyylikkäämmässä pintxos-baarissa, ja ruuan laatu oli masentavasti kääntäen verrannollinen laskun loppusummaan. Pitäydy siis siellä, missä viini loiskuu tiskillä tungoksessa ja espanjan- tai baskinkielinen puheensorina täyttävät tilan.
San Sebastian – mitä syömisen välissä voi tehdä?
Minulle valkeni vasta juuri ennen matkaa, että toisin kuin Bilbaossa, San Sebastianissa on mielettömän upea valkohiekkainen ranta, tai useampikin, ihan kaupungin lähellä.
Meille osuivat matkan alkuun lokakuuksi poikkeuksellisen lämpimät, liki 30 lämpöasteen kelit, joten kävimme uimassa pariinkin otteeseen. Biskajanlahden merivesi on kyllä viileää verrattuna Välimereen, sillä se on käytännössä Atlanttia. Mutta sepä olikin ihanan virkistävää. Tiistain aamu-uinnilla rannalla vilisti enemmän koiranulkoiluttajia kuin uimareita. Oli ihanaa kävellä aamuauringossa kaupungin kaduilla hotellille aamu-uinnista virkistyneenä.
San Sebastian on passelin kokoinen kaupunki, joten kävely oli toinen hyvä aktiviteetti ruuansulatteluun. Monte Igueldo rantakadun päässä on must, sillä näkymät kaupunkiin ja Biskajanlahdella lilluviin kalastusaluksiin ja tankkereihin ovat huimaavat. Onneksi ylös pääsi antiikkisella funikulaarilla.
Ylhäällä on ravintola ja terassi sekä vanhanaikainen huvipuisto, joka tosin oli koronan takia kiinni. San Sebastianissa on myös mukavan kokoinen shoppailukeskusta kävelykatuineen, ja ajauduin ostamaan baskilaisen kierrätyssilkistä valmistetun aamutakin. Toki paikallisia yrittäjiä on tuettava, ajattelin täysin epäitsekkäästi.
Majoituimme Legzapi Doce Rooms -nimisessä hotellissa, pari yötä kustansi 180 euroa. Jos huoneen pienuus ei häiritse, voimme suositella: sijainti oli erinomainen aivan vanhankaupungin ja uuden keskustan rajalla ja huone uusi ja siisti. Hyvän kahvi – croissant – appelsiinimehuaamupalan sai vitosella naapurin kahvilasta.
San Sebastianissa olisi viihtynyt vielä yön tai pari pidempäänkin ja myös ihan vieressä sijaitseva Ranskan Biarriz kutkutteli… Mutta jo keskiviikkona kutsui Bilbao!
Siitä seuraavaksi.