Ranskalais-amerikkalainen tutkimusryhmä löysi Titanicin hylyn Atlantin pohjasta vuonna 1985. Joitakin vuosia sen jälkeen Tieteen kuvalehdessä oli Titanic-liite, joka kertoi laivan tarinan: 1900-luvun teollistumishurmoksen ja uskon siihen, että ihminen on vihdoinkin kesyttänyt luonnon. Cunardin ja White Star Linen omistaneen IMMC:n tiukan kisan Atlantin herruudesta. Olympicin, Titanicin ja Britannicin eli laivat, joilla White Star tulisi nappaamaan voiton ja joiden rakentamiseksi Harland & Wolffin piti ensin pystyttää uusi telakka. Mainokset, joissa kerrottiin, ettei mitään suurempaa ja ylellisempää ole merillä nähty koskaan. Ja yli kaksi tuhatta matkustajaa – kuin yhteiskunta pienoiskoossa – yläluokka, julkimot, onnekkaat siirtolaiset ja muu väki, jotka astelivat huhtikuussa 1912 Titanicin neitsymatkalle. Hauskanpito, jota jäävaroitukset eivät häirinneet. Törmäys, hyytävä Atlantin yö ja liian myöhään paikalle ehtinyt Carpathia, joka poimi hengissä vain kolmasosan matkustajista.
Olin ala-asteikäinen, kun löysin kummitätini kirjastosta tuon Titanic-liitteen, ja kahlattuani sen hiirenkorville luin kaiken, mitä aiheesta löysin. Yläasteella halusin jopa palavasti ryhtyä merikapteeniksi, ja kun James Cameronin Titanic-filmi tuli ensi-iltaan, olin tietenkin katsomossa. Kotimatkan ajan kiistelimme ystäväni kanssa siitä, mikä oli totuudenmukaista ja mikä ei. Sittemmin innostus laantui, mutta on pulpahdellut pintaan aina silloin tällöin. Olen käynyt katsomassa Titanic-näyttelyä Liverpoolissa ja Tukholmassa, ja viime viikonloppuna siis Tallinnan Lennusadamassa, sillä aina löytyy jotain uutta. Titaniciin liittyy yli kaksi tuhatta tarinaa, ja ne jaksavat kiehtoa.
Enkä muuten ole ainoa, jota Titanic kiehtoo. Sen saimme huomata, kun talsimme miehen kanssa sateisessa Kalamajassa kohti rantaa. Olimme menossa Lennusadamaan lauantaina iltapäivällä, mutta käännyimme takaisin, sillä jono oli toista tuntia pitkä. Palasimme sunnuntaina klo 9.50 eli kymmenen minuuttia ennen ovien aukeamista, ja silloin paikka näytti tältä (ks. kuva alla). Kun ovet avattiin, jono kulki nopeasti, ja olimme sisällä 10.15.
Kokonaisuutena näyttely oli paras tähänastisista. Lennusadam kupolikattoineen on paikkana majesteettinen, ja Titanic-tilaan oli erilaisten valojen, äänien ja ekstrojen (mm. keinotekoinen jäävuori) avulla kasattu kiinnostava kokonaisuus, jonka kiertämiseen meiltä meni lähes kaksi tuntia. Alla on vähän maistiaisia.
Lienee parasta päättää tarinointi tähän, jotta kiinnostuneille jää jotakin katsottavaa näyttelyynkin! Ihan kaikkea siellä ei ole: kuuluisat tähystäjien kadonneet kiikarit tai Madeleine Astorin pelastusliivit seilaavat jossain maailman muissa Titanic-näyttelyissä. Kannattaa kuitenkin käydä katsomassa.
Kun talsimme ystäviemme kanssa Kalamajasta kohti Vanhaa kaupunkia, ohitimme Estonian muistomerkin. Tammikuisessa vesisateessa sen päällä retkotti vain yksi nuutunut ruusukimppu. Jäin miettimään, koska sen ympärille tehdään näyttely. Menehtyihän onnettomuudessa prosentuaalisesti enemmän ihmisiä kuin Titanicissa. Ehkäpä aihe on kuitenkin vielä liian tuore muisteloille? Vai onko niin, että loppuunajettu Estonia, jonka kohtaloon ei liittynyt uhoa tai jossa ei ollut samppanjaravintolaa vaan lähinnä tavallisia työmatkalaisia, on liian vähän ”ship of dreams” inspiroidakseen Titanicin lailla?
Näyttely on avoinna maaliskuun loppuun saakka, joten kipin kapin Tallinnaan! Ja toki Lennusadamassa on myös koko muu näyttely avoinna niille, joita sukellusveneet, sotalaivat ja muut härvelit kiinnostavat. Ja kun kesä koittaa, kannattaa käydä myös Patarein vankilassa siinä vieressä.
The exhibition is open until the end of March. Another travel tip – next to Seaplane Harbor – is to visit Patarei prison. Read more about our visit last summer here.
Hyvä juttu, pitää yrittää ehtiä Tallinnaan keväällä. 🙂
Ehdottomasti Estonia olisi myös mielenkiintoinen tarina dokumentoida, dramatisoida, romantisoida ja filmatisoida. Kyllähän se koskettaa meitä paljon Titanicia enemmän. Ja itse asiassa Estonian uhriluku oli prosentuaalisesti suurempi. Titanicilta selvisi n. 1/3 matkustaista, mutta Estonian 989 ihmisestä selvisi vain 137. Luin juuri erään Estonia-selviytyjän lyhyen haastattelun, ja olihan se hurjaa menoa. Alus upposi reilussa puolessa tunnissa ja myrsky oli hurja, aallot olivat kerrostalon korkuisia.
Mutta niin, se romantiikkako puuttu? Voihan se olla, että joku suomenruotsalainen on aluksella rakastunut peruskaljaturistiin? Ja varmasti alukselta ja pelastusjoukoista on löytynyt sankareita ja sankarittaria. Astiastossa ja rappukäytävässä tosin uskon Titanicin voittavan kiistatta. 🙂
Me käytiin myös viime viikolla Lentosatamassa. Odotettiin kolme varttia sisällepääsyä ja oli se kyllä sen arvoinen. Me tosin skipattiin Titanicnäyttely kun meillä oli nääpiö matkassa ja arvattiin oikein, ettei tyypin kärsivällisyys oikein olisi sinne asti riittänyt. Se merimuseopuolikin oli kuitenkin aika mahtava ja Estonia voisi sopia tuonne Titanicin jatkoksi.
Kiitos kommenteista. Outi: Ehkä se on juuti tuo romantiikka, mikä puuttuu. Estonian ympärillehän on väännetty vaikka mitä salaliittoteoriaa ja asekauppaa, mutta kunnon love story á la Jack & Rose voisi auttaa! Ja toisaalta samastumispintaa riittää varmaan täällä pohjolassa jokaisella: kukapa ei olisi käynyt Tallinnan-laivalla.
Anu: Niin oli, me käytiin se läpi vuosi sitten, niin nyt jätettiin välistä. Myös se laiva ulkona (Suur-Tölli muistaakseni) oli aika jännä kohde.
No mutta, meidän pitää BRÄNDÄTÄ case Estonia. Asekauppa tuo mukavan vaarallisen lisän tähän kuvioon. Pohjoismaiset rikosromaanithan menestyvät maailmalla huimasti. Eiköhän Ruotsissa jo jotain Stieg Larsson -kierroksia järjestetä.
Ja muistatko mikä kohu syntyi Titanic-elokuvan julkaisun jälkeen, kun paljastui, ettei laivalla oikeasti ollut edes ketään Jackia tai Rosea… (Voiko olla?! Mikä kauhea huijaus!) 🙂
Siis meinaatko, että kaikki, mitä amerikkalaisissa blockbuster-leffoissa näytetään, ei olekaan totuudenmukaista!!? Järkyttävää! 🙂
Ja joo, kyllä Tukholmassa on Larsson-kierroksia. Ja oliha Estonia siinä yhdessä Ilkka Remeksen kirjassakain… Mutta kyllä mä silti lähtisin Nordic Crimen sijaan Nordic Romanceen. Jos siellä olisi esim. joku virolainen alipalkattu raksamies ja ruotsalainen prinsessa… 😀