The hugely popular Titanic exhibition is on display in Tallinn until the end of March 2014. 
It worth a visit. See below for some photos.

Ranskalais-amerikkalainen tutkimusryhmä löysi Titanicin hylyn Atlantin pohjasta vuonna 1985. Joitakin vuosia sen jälkeen Tieteen kuvalehdessä oli Titanic-liite, joka kertoi laivan tarinan: 1900-luvun teollistumishurmoksen ja uskon siihen, että ihminen on vihdoinkin kesyttänyt luonnon. Cunardin ja White Star Linen omistaneen IMMC:n tiukan kisan Atlantin herruudesta. Olympicin, Titanicin ja Britannicin eli laivat, joilla White Star tulisi nappaamaan voiton ja joiden rakentamiseksi Harland & Wolffin piti ensin pystyttää uusi telakka. Mainokset, joissa kerrottiin, ettei mitään suurempaa ja ylellisempää ole merillä nähty koskaan. Ja yli kaksi tuhatta matkustajaa – kuin yhteiskunta pienoiskoossa – yläluokka, julkimot, onnekkaat siirtolaiset ja muu väki, jotka astelivat huhtikuussa 1912 Titanicin neitsymatkalle. Hauskanpito, jota jäävaroitukset eivät häirinneet. Törmäys, hyytävä Atlantin yö ja liian myöhään paikalle ehtinyt Carpathia, joka poimi hengissä vain kolmasosan matkustajista.

Olin ala-asteikäinen, kun löysin kummitätini kirjastosta tuon Titanic-liitteen, ja kahlattuani sen hiirenkorville luin kaiken, mitä aiheesta löysin. Yläasteella halusin jopa palavasti ryhtyä merikapteeniksi, ja kun James Cameronin Titanic-filmi tuli ensi-iltaan, olin tietenkin katsomossa. Kotimatkan ajan kiistelimme ystäväni kanssa siitä, mikä oli totuudenmukaista ja mikä ei. Sittemmin innostus laantui, mutta on pulpahdellut pintaan aina silloin tällöin. Olen käynyt katsomassa Titanic-näyttelyä Liverpoolissa ja Tukholmassa, ja viime viikonloppuna siis Tallinnan Lennusadamassa, sillä aina löytyy jotain uutta. Titaniciin liittyy yli kaksi tuhatta tarinaa, ja ne jaksavat kiehtoa.

Enkä muuten ole ainoa, jota Titanic kiehtoo. Sen saimme huomata, kun talsimme miehen kanssa sateisessa Kalamajassa kohti rantaa. Olimme menossa Lennusadamaan lauantaina iltapäivällä, mutta käännyimme takaisin, sillä jono oli toista tuntia pitkä. Palasimme sunnuntaina klo 9.50 eli kymmenen minuuttia ennen ovien aukeamista, ja silloin paikka näytti tältä (ks. kuva alla). Kun ovet avattiin, jono kulki nopeasti, ja olimme sisällä 10.15.

The queue to the exhibition in Lennusadam (Seaplane Harbor), Tallinn, ten minutes before opening. 
So: do go, but go early!
A boarding pass is your ticket. In the end of the exhibition you cam check, if you survived or not. We were lucky! In fact, I ”was” Millvina Dean, who lived until 2009.

Kokonaisuutena näyttely oli paras tähänastisista. Lennusadam kupolikattoineen on paikkana majesteettinen, ja Titanic-tilaan oli erilaisten valojen, äänien ja ekstrojen (mm. keinotekoinen jäävuori) avulla kasattu kiinnostava kokonaisuus, jonka kiertämiseen meiltä meni lähes kaksi tuntia. Alla on vähän maistiaisia.

The detailed miniature.
Stories of the key persons included both passengers and personnel. The owner of White Star Line, J. Bruce Ismay, survived, but became the scapegoat of the story. Especially American press blamed him for saving himself, while so many died.
First class cabin corridor. 
No, it’s not Leonardo di Caprio lurking behind the corner… 🙂 
The grand staircase with glass cupola was one of the marvels. Actually, there were two of these in the ship. (Someone should tell that 3rd class immigrant that she is not allowed to the first class premises.)
This photo is actually taken on Viking Line during our latest trip to Stockholm. 
Or could it be the 3rd class accommodation on Titanic? It’s hard to tell the difference. 
 
Dishes from the bottom of the Atlantic. (Behind you can see how they looked like when found.) The cupboard has protected the porcelain during the descent, but later it has rot away leaving the plates in neat rows. The photo behind is, by the way, one of the first photos I remember seeing in the 1980s, when I first read of Titanic.
The famous lifeboats. This was an interesting photo: you can see Titanic’s sister Olympic (above) equipped with far more lifeboats than Titanic (below). To get more space on the promenade deck, the original plan of having 64 lifeboats – enough for everyone – was abandoned, and the number was reduced first to 40, then to 32 and finally to 16. However, this was still according to the regulations dating to 1894: all British ships of more than 10 000 tons need to carry 16 lifeboats. The problem was that the ships had grown four times bigger, but no one had updated the regulations. 

Lienee parasta päättää tarinointi tähän, jotta kiinnostuneille jää jotakin katsottavaa näyttelyynkin! Ihan kaikkea siellä ei ole: kuuluisat tähystäjien kadonneet kiikarit tai Madeleine Astorin pelastusliivit seilaavat jossain maailman muissa Titanic-näyttelyissä. Kannattaa kuitenkin käydä katsomassa.

Kun talsimme ystäviemme kanssa Kalamajasta kohti Vanhaa kaupunkia, ohitimme Estonian muistomerkin. Tammikuisessa vesisateessa sen päällä retkotti vain yksi nuutunut ruusukimppu. Jäin miettimään, koska sen ympärille tehdään näyttely. Menehtyihän onnettomuudessa prosentuaalisesti enemmän ihmisiä kuin Titanicissa. Ehkäpä aihe on kuitenkin vielä liian tuore muisteloille? Vai onko niin, että loppuunajettu Estonia, jonka kohtaloon ei liittynyt uhoa tai jossa ei ollut samppanjaravintolaa vaan lähinnä tavallisia työmatkalaisia, on liian vähän ”ship of dreams” inspiroidakseen Titanicin lailla?

Näyttely on avoinna maaliskuun loppuun saakka, joten kipin kapin Tallinnaan! Ja toki Lennusadamassa on myös koko muu näyttely avoinna niille, joita sukellusveneet, sotalaivat ja muut härvelit kiinnostavat. Ja kun kesä koittaa, kannattaa käydä myös Patarein vankilassa siinä vieressä.

The exhibition is open until the end of March. Another travel tip – next to Seaplane Harbor – is to visit Patarei prison. Read more about our visit last summer here.