”Meette sitten Jenkkeihin katsomaan, kun Trump valitaan pressaksi”, vinoili ystäväni keväällä, kun kuuli Villen ja mun varanneen Kalifornian-matkan marraskuun alkuun. Kommentti tuli mieleeni, kun eilen iltakymmenen jälkeen kävelimme Castrosta 16. katua asunnolle päin. Ääntenlaskenta oli vielä kesken, mutta Trumpin voitto alkoi näyttää selvältä. Valitsijamiesääniä oli vaadituista 270:sta Trumpilla jo 245 ja Clintonilla vain 215. Nyt kadut olivat lähes autioita, baareista ja asunnoista loimotti vaalilähetyksen kajo. Tuntui uskomattomalta.

Sanders, Clinton ja Trump

San Francisco oli demokraattien Bernie Sandersin vankkaa kannatusaluetta. Paikalliset ystävämme kertoivat, että kun presidenttiehdokkaaksi tulikin Hillary Clinton, monelta meni maku vaaleihin samantien. Suomessa ei kuulemma tajuta, kuinka paljon Clintonia myös inhotaan. Hän on osa vanhaa maailmaa ja systeemiä. Niin, onhan se kieltämättä hassua, että viimeisimpien presidenttien joukossa on yksi isä ja poika -yhdistelmä.  Ja nyt tyrkyllä oli entisen presidentin vaimo. Mutta siitä huolimatta: Clinton oli parempi vaihtoehto kuin avoimen rasistinen Trump.

Ja kukapa Trumpin voittoon olisi uskonut. Mekin lähdimme vaaliyön humuun sillä ajatuksella, että menemme ottamaan muutaman drinkin ja juhlimaan järjen (eli Clintonin) voittoa. Koko päivän kaupungin tunnelma oli odottava. Shoppailimme Villen kanssa Haight-Ashburyssa, hippiliikkeen syntysijoilla, jossa bändi soitteli kadunkulmassa Pink Floydia ja porukka hengaili pienpanimon terassilla. Kadunvarressa jotkut pojat retuuttivat vitsillä seksinukkea, jolle oli puettu Trumpin naamari. Sähkötolpassa mainostettiin Trump-piñataa, jonka saisi tilata San Franciscon alueella kotiinkuljetuksena. Tuotot menisivät Syyrian kriisin auttamiseen. Baareissa ja ravintoloissa ihmisillä oli rintapielessään ”I’ve voted” -tarra. Sivukorvalla saattoi kuulla spekulointeja vaalituloksista. Kaupanmyyjien kanssa keskustelut ajautuivat vaaleihin. ”Minua huolestuttaa, mitä te ulkomaalaiset meistä ajattelette, jos Trump voittaisi”, murehti Levi’s-liikkeen myyjä. ”Ei kai sellaista tapahdu”, lohdutimme.

Keskusta-ilmiö?

Uber-taksissa asunnolle kuuntelimme radiosta vaalin ensimmäisiä tuloksia. Trump on voittanut Indianassa. ”No, ei mitään yllättävää”, mietti vieressäni istunut paikallinen jamppa selatessaan live-vaalituloksia kännykällään. Tuleepahan jännä kisa, kun Trump menee alussa johtoon. Kämpillä avasimme telkkarin ja spekuloimme isäntäväen kanssa, onko Amerikankin vaaleissa Keskusta-efekti – siis että maanviljelijöiden ennakkoäänet korostuvat ääntenlaskun alussa. Laittauduimme samalla baari-iltaa varten, ja mä vetäisin jalkaani samana päivänä ostamani maiharit. Ville virnuili mun näyttävän ihan rekkalesbolta. No entäs sitten, olimme menossa maailman tunnetuimpaan homokaupunginosaan eli Castroon. Tähän iltaan sopi olla vähemmistöjen puolella.

Kävelimme Missionin alueelta kilometrin verran Castroon. Kadunvarsien ravintolat olivat täynnä. Niiden avoimista ovista saattoi seurata vaaliohjelmaa ja kuulla ihmisten hurraahuutoja ja buuausta. Ohitimme yhden sulkeutuneen äänestyspaikan, jonka ikkunoista näki, kuinka henkilökunta pakersi töitä. Kadunvarressa oli tv-kamera, toimittaja haastatteli ilmeisesti paikallista poliittista aktiivia. Kaliforniassa äänestettiin samalla myös paikallisista asioista sekä mm. marijuanan laillistamisesta. ”Radiossa sanottiin, että jos marijuana laillistetaan, sitä saa alkaa ostaa jo puoliltaöin. Pitäskö testata?”

Kun saavuimme Lookout-baariin, tunnelma oli jo vaihtunut toiveikkaasta epäuskoiseen. Trump oli voittamassa Pennsylvaniassa ja hänen etumatkansa Clintoniin kasvamassa. Pääosin homomiehistä  – Castrossa kun oltiin – koostuva baariväki tuijotti vakavina vuoroin televisiota ja vuoroin kännyköitään. ”Fuck it, we’re leaving”, totesi yksi miespari ja saimme istumapaikat. ”Pelottavaa, mutta ei tälle taida voida mitään”, sanoi yksi vieruskavereistamme. Naapuripöydän thaimaalaistaustainen mies kuuli meidän olevan Suomesta ja alkoi suunnitella maastamuuttoa Suomeen, jos Trump voittaa. Pikku hiljaa baari alkoi tyhjentyä, vaikka tv-ruuduilla vilkkui vielä monen osavaltion kohdalla ”too close to call” eli liian aikasta sanoa tulosta. Ville joi lasinpesunesteeltä haisevaa gintonicia, ja sitten mekin päätimme lähteä. Tämä on epätodellista. Fiilis kuvastui kaikkien kasvoilta. Ulkona kadut olivat hiljaisia, vain tv-ruutujen loimotus paistoi talojen ikkunoista.

Vaaliyön kiukku purkautuu

PIstäydyimme vielä yhdessä baarissa, joka oli puolityhjä. Vaaliohjelma oli väännetty hiljaiselle, ja stereoissa pauhasi Morrissey. ”Morrissey for president!”, baarimikko huusi. Televisioruudulla luki ”Trump will speak soon”. Kun ”president elected” Donald Trump sitten astui kuviin, baarin parikymmenpäinen asiakaskunta repesi huutoihin. ”You’re not my fucking president!” ”Fuck off!” ”Get a heart attack!” ”DIE!!!”. Villen kanssa vilkuilimme epäuskoisina toisiamme. Mitä tälle maalle tapahtuu?

Baarin ulkopuolella keskustelimme kolmikymppisen pariskunnan kanssa. Tyttö oli järkyttynyt. Minä vertasin Trumpin valintaa Brexitiin, johon poika totesi, että ainakin osa briteistä tajusi melko pian, että protestiäänien antaminen oli tyhmää. ”Mutta nää idiootit ei tule tajuamaan mitään! Ne meluaa vaan, että let’s make america great again ja kuvittelee, että tää on hyvä juttu. Voi helvetti!”.  Ohitsemme kulki keski-ikäinen nainen koiransa kanssa. Hän pysähtyi baarin ovelle, näytti kaksin käsin keskisormea tv-ruudulle ja huusi ”FUCK YOU TRUMP! We need to continue fighting!!” Katsoimme typertyneinä naista ja sitten toisiamme. Nainen jatko matkaansa. ”Ei vittu, mun on pakko mennä katsomaan tuota lähetystä, vaikka en haluis…” poika vaikeroi. Halasimme porukalla.  Sitten hän meni takaisin baariin. ”Good luck”, Ville sanoi myötätuntoisesti.

Lähdimme kulkemaan kotia kohti. ”Juo surusi pois”, mainosti seuraava ravitsemusliike pikaisesti kirjoitetussa katukyltissään. ”Käydäänkö vielä siinä lähibaarissa?”, Ville ehdotti. Kuulosti hyvältä. Ei tässä voinut vielä mennä nukkumaan. Baarin ovella poke oli tuttuun tapaan kysymässä henkkareita, kuten täällä on tapana. ”Hi guys, do you have ID… Oh fuck it!! Just get in!” Poke viittasi meidät sisään. Elimme todellakin erikoisia aikoja!

Baarin sisäpihalla tuoksui vahvasti pilvi. ”Niin, se marijuana nyt sitten laillistettiin. Joku hyödyntää sitä heti.” Tarvetta varmasti on jatkossakin. Tai sitten käy kuten maanantaina suomalaisporukassa keskustelimme: Kalifornia irtautuu muusta Amerikasta ja valitsee Clintonin (tai Sandersin) presidentikseen. Kuka tietää. Vaali-illasta pökertyneinä tallustimme lopulta nukkumaan. Kodittomia nukkui jalkakaytävän varsilla, yksikin paljain varpain ja ilman peittoa. Mietitytti. Kuka nyt on vähemmistöjen ja huono-osaisten puolella? Nähtäväksi jää.

Mutta me siis todellakin tulimme Amerikkaan asti katsomaan, kun Trump valittiin presidentiksi.

Nipistän itseäni.