Saavuttuamme satamaan vuorokauden mittaiselta Halong Bayn risteilyltä emme jatkaneetkaan muun porukan mukana Hanoihin vaan raahasimme matkatavaramme sadan metrin päähän Cat Ba -saarelle menevälle lautalle. Cat Ba on Halonginlahden suurin saari, ja sen eteläkärjessä, Cat Ban kaupungin ympärillä riittää kaunista merta ja kalkkikivisaaria.  Halong Bayn lisäksi vieressä on Lan Ha Bay, jota mainostetaan turmeltumattomana merialueena.

Seilatessamme Tuan Chaun laivasatamasta Gia Luanin (Cat Ba) satamaan huomasimme, että Halong Baylla risteilläkseen ei ole pakko mennä Halong Bayn risteilylle. Maisemat olivat upeat jo tunnin mittaisella lauttamatkalla.

Cat Bassa varasimme yhdeltä paikallisista matkanjärjestäjistä, Catba Localilta, lauantaille päiväristeilyn. Risteily sisältäisi Halong Bayn ja Lan Ha Bayn nähtävyyksiä, lounaan ja kajakilla melomista Lan Ha Bayllä. Jälkimmäinen kuulosti hauskalta, koska – kuten edellisellä risteilyllä tuli selväksi – uusien sääntöjen mukaan Halong Baylla ei saa enää meloa. Retki kestäisi aamukahdeksasta iltaviiteen ja se maksoi 20 USD. Samanlaisia matkoja oli myös muilla toimistoilla, mutta Catba Localin kanssa toimi yhteistyössä Asia Outdoors, jota Lonely Planet mainosti luotettavana matkanjärjestäjänä. Lisäksi matkavarauksen tehnyt mies puhui loistavaa englantia (ei lainkaan itsestäänselvyys Vietnamissa) ja oli tosi mukava. Vielä kun aurinko paistaisi, toivoimme.

Silkkaa sumua ja kielitaidottomia oppaita

Aurinkotoive ei toteutunut. Lahti näytti meille jo neljättä päivää putkeen sumuista ja pilvistä puoltaan, kun hyppäsimme aamulla satamassa ulos retkibussista. Myöhemmin samana päivänä opimme Hanoissa neljä kuukautta asuneelta britiltä, että Pohjois-Vietnamissa, toisin kuin etelässä, on neljä vuodenaikaa. Nyt huhtikuun alussa oli vasta kevät ja sää sen mukainen. Onneksi lämpöä oli kuitenkin 25 astetta, joten leiriydyimme muiden tavoin paatin yläkannelle.

Meitä oli vajaat parikymmentä matkalaista, joista puolet oli brittejä ja loput muualta Euroopasta ja Aasiasta. Tässä ohitetaan kelluva kalastajakylä.

Parasta reissussa oli kajakit ja melominen, joihin kuluikin lähes puolet ajasta. Ensimmäisenä pysähdyimme Lan Ha Bayn luolilla ja ilmeisesti lähellä kuuluisaa apinasaarta. En tiedä tarkasti, koska oppaiden kielitaito oli niin huono, että se herätti turhautumista ja lopuksi huvitusta koko ryhmässä. Emme esimerkiksi toistamisesta huolimatta saaneet selvyyttä, onko lounas puoli yksi vai puoli kaksi. Kielitaidon puutteen takia emme myöskään varsinaisesti oppineet alueesta uutta koko matkan aikana lukuunottamatta sitä, mitä itse näimme ja teimme. Kateellisena salakuuntelin eräällä saarella jenkkiryhmän sujuvasanaista opasta, joka selosti vaiheikkaasti kalkkikivisaarten historiaa. Joten mitä tästä opimme: vaikka matkatoimiston myyntijannu vitsailee sujuvasti englanniksi, varmista, että opas osaa sitä myös.

Paatti ankkuriin ja porukka kajakkeihin.

Lan Ha Bay – luolat ja salaiset lahdet

Mutta takaisin kajakkeihin: ensimmäinen pysähdys oli siis apinasaaren lähettyvillä, jossa meloimme tunnelimaisten luolien läpi ja lopulta päädyimme suljetulle lahdelle, jonne ainoa reitti kulki kapeaa tunnelia pitkin. Se oli hienoa. Lahtea reunustivat jyrkät kalkkikivet, joilla kasvoi palmuja “tuosta juccapalmu kotiin!” ja vehmasta kasvustoa. Tunsi olevansa viidakon keskellä.

Vesi näytti puhtaalta mutta oli väriltään vihertävää, kuten Pohjois-Vietnamissa on.
Mela pystyyn, nyt kuvataan! Ville tekee työtä käskettyä.

Luolien läpi oli jännittävä meloa, ja reissun kruunasi apinabongaus. Cat Balla asuu uhanalainen langur-apina, ja meloessamme laivalle näimme korkealla kallion kasvustossa apinan. Se oli musta ja loikki oksistossa kuin orava.

Lounastauolla

Melonnan jälkeen laiva ajoi rauhalliselle lahdelle, ja siirryimme kajuuttaan syömään. Maisemissa ei ollut moittimista. Oli hauska jutella muiden kanssa. Saksalainen poika oli ottanut vuoden virkavapaan ja lähtenyt yksin kiertämään maailmaa. Brittiläinen tyttö oli irtisanoutunut ja muuttanut valokuvaajapoikaystävänsä kanssa Hanoihin. Nyt hän työllisti itsensä opettamalla netin kautta kiinalaisille koululaisille englantia nettikoulussa.

Lounaan jälkeen puksuttelimme seuraavalle melontapaikalle. Tällä lahdella oli monia pieniä hiekkarantoja, joihin saimme meloa vapaasti. Voi kunpa olisi vielä paistanut aurinko…

Bikinit ovat ainoa järkevä vaate melomiseen. Kajakin pohjalla on aina vettä, ja lisää pärskyy koko ajan.
En vain tyydy katselemaan autiota hiekkarantaa… Ironista kyllä, tältä rannalta löysin ensi kertaa elämässäni huumeruiskun! Ehkä se oli vain huuhtoutunut sinne, mutta rikkoi illuusion koskemattomasta luonnosta.

Kalaparka vankilassa

Muut reissun nähtävyydet olivat melko vaatimattomat: ajoimme läpi kalastajien lautoista koostuvan kylän, ja raa’an kalan aromit olivat sen mukaiset. “Jännää että tuolla on noin paljon koiria. Luulisi, että mieluummin kissoja”, Ville pohti. Pysähdyimme myös lautta-asumuksella, jonka alla lautalla asuva perhe piti 16-vuotiasta jättiläiseksi kasvanutta kalavanhusta. Kyllä!

Kun lattialankkuja nosti, kalavanhus näkyi uimassa verkosta tehdyllä alueella, joka tuskin oli pariakymmentä neliötä suurempi. Sääliksi kävi.

Vietnamilaisten oppaiden innokkaasta elehdinnästä päätellen tämä oli kerrassaan mahtava nähtävyys. ”Jos mä sukellan tonne yöllä ja saksin verkon auki”, suunnittelin.

Kumpi on parempi: Lan Ha Bay -päiväretki vai kunnon Halong Bay -risteily?

Päiväreissu tarjosi kyllä vastinetta 20 dollarin maksulle, mutta en voi olla miettimättä, miten paljon enemmän siitä olisi saanut irti, jos meillä olisi ollut opastus. Säälle ei tietenkään voi mitään, ja tähän mennessä olimme jo tottuneet lahden sumuun. Siitä huolimatta mietin, kuinka paljon upeampi fiilis olisi ollut, jos aurinko olisi paistanut. No, ainakin jaksoimme meloa, kun paahde ei läkähdyttänyt. Eikä nenä palanut laivan kannella…

Reppureissausmentaliteetillä ja -budjetilla matkaavalle Lan Ha Bay / Halong Bay -päiväretki on kuitenkin loistava vaihtoehto tyyriihkölle Halong Bay -vuorokausiristeilylle. Vaikka siinä ei näekään jylhää lahtea illan hämärtyessä tai pääse aloittamaan aamua tai chillä saarten katveessa, melominen on niin nastaa, että ei harmita. Ja sitähän ei enää Halong Baylla saa tehdä. Sen sijaan jos fiilistely, hyvä palvelu ja drinkkien tyylikäs siemailu yläkannella on enemmän sydäntä lähellä, kannattaa varata vuorokausiristeily laivayhtiöltä. Hienoja elämyksiä molemmat. Halong Bay ympäristöineen ei suotta ole Unescon maailmanperintökohde.