Moldova on Euroopan köyhimpiä valtioita, ja tämä näkyy pääkapunki Chisinaussa. Ensimmäisenä iltana oli jo pimeää, kun saavuimme, ja suunnistimme hotellin respan ohjeen mukaan kävelykadulle syömään.
”Ihan kivaltahan tämä näyttää”, mietimme huurteisten tuoppien ja muikkurovetta muistuttavan kalalautasen äärellä. Mukulakivinen katu nousi rinteeseen, ja sen varrella oli muutama idyllinen terassi.
Kun sitten päivänvalossa tutkimme kaupunkia, rähjäisyys oli moni kohdin silmiinpistävää. Vain muutama kymmenen metriä kävelykadun fiinin kahvilan terassilta eteenpäin löytyi kasvuston alle lahonnutta verkkoaitaa, vanhoja autonromuja ja jokin hökkeli, jonka pihalla alusvaatepyykki liehui.
Chisinau oli Itä-Euroopan-kiertueemme ensimmäinen pysähdys. Lensimme Turkish Airlinesilla Istanbulin kautta Chisinauhun ja jatkoimme paikallisbussilla matkaa Tiraspoliin. Kaupungin lisäksi ehdimme käydä Cricovan viinitilalla. Chisinaussa ei varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta kovin pysyvää muistijälkeä siitä ei jäänyt (koska vastoin odotuksia meitä ei kolkattu pimeillä kujilla eikä Villekään kaupannut minua huumekuriireille).
Mutta siltä varalta, että tiesi vie joskus Moldovaan ja Chisinauhun, tässä muutama vinkki:
Huoneisto Chisinaussa: apartment hotel nimeltään Aparthotel
Persoonallisesti nimetty Aparthotel (Bulevardu Grigori Vieru) oli iloinen yllätys. Kämppä sijaitsi vanhassa asuintalossa, jonne kuljettiin kadulta epämääräisen pöheikön ja takapihan läpi.
Mutta asunto oli moderniksi remontoitu, ja kuten niin usein Itä-Euroopassa, kylpyhuone oli suorastaan loistelias. Mm. suihkun lattia oli lautajäljitelmäkaakelia! Kaikkea sitä onkin…
Asunnon sijainti oli hyvä, ja lisäksi hintaan kuului maukas aamiainen samassa rakennuksessa sijaitsevassa italialaiskahvilassa.
Kahvilat ja viinilät: lisää propagandaa
Kaverini Inka suositteli Propaganda Caféta (Strada Alexei Sciusev), ja se olikin kerrassaan suloisen boheemi paikka. Saavuimme janoisina terassille taivallettuamme pitkin poikin keskustaa.
Me nautimme vain viiniä, mutta myös menu näytti todella hyvältä. Purcari-viinitilan valkoviini oli ensikosketukseni moldovalaisiin rypäletuotteisiin, ja erittäin miellyttävä sellainen. Toinen kiinnostava paikka lähellä, T5 Bar & Art Cluster (Strada Veronica Micile), jäi käymättä. Se on jonkinlainen hipsterien kokoontumiskeidas taiteen ja juoman äärellä. Sinne voisi mennä ensi kerralla iltaa istumaan.
Ravintolat: kebab-mesta yllätti
Kävelykatu, josta alussa mainitsin, on Strada Eugen Doga, ja se sijaitsee katedraalipuiston edessä. Kadunpätkällä oli muutama ravintola ja baari. Meille suositeltiin Birreria Chisinauta, ja se olikin viihtyisä, pubimainen istuskelupaikka, jossa oli muikkurovetta muistuttaneen ruokalajin (suolan määrästä päätellen kassakoneen kilinää lisäävä valinta olutravintolan valikoimaan) lisäksi raikasta salaattia ja maukasta omaa olutta useaa eri sorttia.
Toisena iltana valitsimme vastapäisen ravintolan, jonka ruuat näyttivät herkullisilta. Harmi tosin, että kyökki oli jo sulkenut, joten otimme vain juomat ja kävelimme Star Kebabiin (Bulevardu Grigori Vieru). Kebab-myymälä oli todella siistin näköinen, ja muutaman viinilasin rohkaisemina tilasimme peräti viidellä (se on iso raha!) eurolla: falafel-aterian, juustorullan ja muhkean kreikkalaisen salaatin. Ruoka oli ihan älyttömän hyvää ja halpaa. Se katosi kitoihimme huoneistossamme, jossa katselimme vuorotella telkasta moldovalaisia kansanmusiikkiesityksiä ja venäläisen musakanavan kymmenen videon rotaatiota. (Viisuedustaja Sergey Lazarov on edelleen kuumaa kamaa…)
Moldovan kuuluisat viinit: Cricovan viinitila oli pieni pettymys
Olimme varanneet etukäteen kierroksen Cricovan viinitilalla (kahden tunnin kierros + maistelu n. 55 euroa). Moldovassa on pitkät viininviljelyn perinteet, ja vaikka neuvostoaikoina viininvalmistusta ei juurikaan arvostettu, nyt homma pyörii paremmin kuin koskaan.
Jos Chisinaun kaupunki olikin vähän rähjäinen, Cricova oli kaikkea muuta: viimeisen päälle tyylikäs ja kansainvälisille matkailijoille suunnattu. Turisteja oli kymmeniä; enemmän kuin Chisinaun keskustassa yhteensä. Meitä kuljetettiin junan tyylisissä vaunuissa pitkin tunneleita tutustumassa tynnyreihin ja viinin valmistamiseen. VIlle ei ollut koskaan käynyt viinitilalla, joten hänelle kaikki oli uutta. Mä olen tutustunut viininvalmistukseen sekä Codorniulla Barcelonan lähellä että Kaliforniassa. Vaikka ajelu olikin ihan hauskaa, kierroksesta jäi vähän teollinen maku.
Sen sijaan viinikellarit olivat toista maata. Cricovassa on isot kellarit, joiden säilytysolosuhteet ovat mm. kiven laadusta johtuen optimaaliset. Niinpä siellä on rutkasti kuuluisien henkilöiden viinejä (mm. Putin ja Merkel) sekä historiallisia pulloja, kuten natsijohtaja Hermann Göringin viinikokoelma.
Myös edustustilojen maistatushuoneet olivat hulppeita, ja pääsimmekin maistamaan viinejä samaan huoneeseen kuin Juri Gagarin. Saimme puna-, valko- ja kuohuviiniä sekä palanpainikkeeksi rasvaisia pasteijoita, jotka eivät oikein sopineet viininmaisteluun. ”Aika mitäänsanomattomia nämä viinit”, totesimme. Yllätti – mutta ei oikeastaan harmittanut – että kierroksen jälkeen meille ei tarjottu ostosmahdollisuutta. Olimme miltei tunnin myöhässä aikataulusta, ja taksikuski oli hiilenä.
Myöhemmin samana iltana kävimme Carpe Diem Wine Shop & Barissa (Strada Columna), jossa ihmettelimme Cricovan pliisuja viinejä. ”Ei niitä parhaita turistikierroksilla tarjota”, viinikauppias totesi. Maistoimme heidän oman pientilansa tuotantoa, ja ostimme pari pulloa matkaan. Alb de Purcari – jota olin juonut jo Propagandassa – oli suosikkini valkoviineistä. Vaikka tunnelit ja kellarit olivatkin elämys, vierailu jollakin pienemmällä tilalla olisi saattanut olla vielä mukavampaa. Kauppias kuitenkin suositteli Cricovan parasta kuohuviiniä, joka on kuulemma päihittänyt monta samppanjaa kansainvälisissä kisoissa. Ostin pullon mukaani 17 eurolla, ja nyt odotan sopivaa tilaisuutta juoda sen.
Viinireissun jälkeen olikin seuraavana päivänä mukavaa lähteä kohti Tiraspolia. Kaksi iltaa ja yksi päivä Chisinaussa riitti ihan hyvin: matkan paras osuus oli vasta edessä. Suunta kohti Mustanmeren rannikkoa Transnistrian kautta. Ihana ilmastoimaton bussi nahkeine penkkeineen odotti jo linja-autoasemalla… Mutta siitä seuraavaksi!
Kiva kattoa kuvia muista maista, kun en ole itse käynyt ikinä ulkomailla.
Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.
Kiitos. Kannattaa joskus lähteä! 🙂
Ehkei maailman parhaita viinejä, mutta oli tuo kaupunki maan alla sen verran iso, että mielestäni siellä kyllä kannattaa pistäytyä, jos tuolla suunnalla käy 🙂
Totta tuokin. 🙂
Jos ei viinit hurmanneet niin kaupunki ja majapaikka ainakin näyttää mukavalta!
Onpa tosi harmi ettei tuo viinitilakäynti oikein sujunut kuten pitäisi, hinta oli kuitenkin kohtuullisen korkea jopa kansainvälisesti nähden, ja yleensä nuo maksulliset kierrokset ovat olleet hintansa väärtejä. Paras koskaan on tainnut olla Toscanassa, jossa tilan päämies veti oikein pitkän kaavan kautta, maistatti samaa viiniä leivän, öljyn ja juuston kanssa, ja konkretisoi todellakin sen miten viinit toimivat ja reagoivat eri ruokien kanssa.
Noi viinikellarit onkin vähän hauskoja. 🙂 Kohtuullisen kaukana ollaan vielä tuon tason viiniharrastamisesta niin monella tapaa. Josko nuo kaksi omaa viinikaappia kotona vaan toistaiseksi saa ajaa saman asian. 😀
Oi, just tuollainen viinikierros kuulostaisi ihan täydelliseltä! 💜
Mielenkiintoista lukea Chisinausta, siinä kun on kaupunki, mistä en tiennyt yhtään mitään. Nyt tiedän meneväni ainakin Propaganda-kahvilaan, jos joskus Chisinauhun asti päädyn. Ja miksei tuonne viinitilallekin, vaikuttaa ehkä hieman eriskummalliselta, mutta käymisen arvoiselta kuitenkin.
Jo maininta moldovalaisesta kansanmusiikkiesityksestä tuo mieleen sen rumpua lyövän mummon, joka oli mukana maan euroviisuesityksessä joskus kymmenisen vuotta sitten 😀
Haha! Ja tiesitkö, että viidentoista vuoden takainen kesäjumputus Dragosta din tei on Moldovan musiikkilahja maailmalle?! 😊
Olipas tämä kiinnostava kurkkaus tähän houkuttelevan rähjäiseen kaupunkiin, jossa mieluusti itsekin joskus pistäytyisin! 🙂 Varmaan oma visiitti kulkisi aika samoissa merkeissä kuin teidänkin, ”muikkuja”, olutta ja viiniä maistellen sekä pieniä kuppiloita ja ruokapaikkoja kierrellen.
Olipa yllättävää, että viini ei ollut mitenkään erityisen hyvää ja se, että hyviä viinejä ei tarjota turistikierroksilla. 😀 Onneksi pääsitte ostamaan laatutuotteita suoraan viinikauppiaalta.
Hintataso vaikuttaa olevan mukavan edullinen, pärjää mukavasti pienemmälläkin budjetilla. 🙂
Titta / IKILOMALLA
Hintataso oli tosiaankin ihan jees. Ja olisi varmaan pitänyt vähän perehtyä viineihin etukäteen niin olisi helpommin löytänyt niitä hyviä.
Hieman rähjäisen, mutta aidon kaupungin ja liian kliinisen viinitilavierailun välillä vallitsee kieltämättä liian suuri kontrasti. Kaupunki kuulostaa kivalta. Minulla on kokemusta vain yhdeltä viinitilavierailulta ja se oli hyvin pieni tila Rooman lähellä. Tuollainen iso tila olisi toisaalta kiva kyllä joskus nähdä, mutta kuulostaa tosi tosi turistiselta. Odotan tulevia juttua mielenkiinnolla. Kivaa lukea näistä vähän erikoisemmista kohteista, jota on kuitenkin tosi lähellä (näin kaukomatkailijan näkökulmasta :D).
Kiitos Elina! Ja jep, olihan se vähän kliininen mutta toisaalta tunnelit oli ihan hauska nähdä. Seuraavaksi sitten Tiraspoliin! 😊
Siinäpä paikka, josta en ole aiemmin tiennyt yhtikäs mitään! Tämä postaus korjasi asiaa jo aika paljon. En usko, että lähivuosina tulen Chisinauhun matkustamaan, mutta mistäpä sitä ikinä tietää… olen löytänyt itseni monesti erikoisemmistakin paikoista. Nämä vinkit otan käyttöön, jos sieltä itseni löydän, paitsi ehkäpä tuota viinikierrosta, viinit kun eivät koskaan ole iskeneet. Jos joku joskus kehittää jonkin sortin drinksukierroksen, niin sille osallistun heti 😀
Hmm… Drinksukierros ei kyllä kuulosta pahalta sekään! 🙂 Ja sehän voisi olla jopa kiinnostavampi, jos siinä kolutaan ympäri kaupunkia eikä vain pimeissä kellareissa…
[…] käynnistyi Itä-Eurooppa -teemamatkailu, joka jatkui kesäkuussa Villen kanssa kiertomatkalla Moldovan ja kommunistisen Transnistrian kautta Ukrainan Odessaan, Mustanmeren […]