Minulla oli Kuubasta ja Havannasta monta ennakko-oletusta, jotka romuttuivat kolmessa päivässä. Listasin ne tähän ja toivon, että niistä kenties on apua muillekin Havannan-matkalaisille.


1. Salsaa tanssitaan Havannassa kaikkialla

Vaikka salsaa kuuluu jostain koko ajan, tanssipaikkoja on harvassa – etenkin jos pyörähtelyä baarien edessä kaduilla ei lasketa tanssimiseksi. Salsakouluja on siellä täällä. Salsaklubit eivät ole katukuvassa erityisen näkyviä.
There’s a lot of music in Havana, but salsa clubs can be hard to find.
Uudenvuodenaattona halusimme tanssimaan, mutta netin puute hankaloitti etsintöjä. Lopulta paikallisoppaamme Ramon neuvoi meidät Havana Centron Casa de la Musicaan. Menimme paikalle jo klo 23, kun show’n piti alkaa, mutta lopulta se alkoi vasta aamuyhdeltä. Musiikki ei ollut varsinaisesti salsaa, vaan jotain modernimpaa. Onneksi ennen esityksen alkua soitettiin levyiltä salsaa, niin pääsimme sentään vähän tanssahtelemaan. Joten neuvo: jos haluat muutakin kuin kuunnella salsaa, selvitä paikat ja ajat etukäteen.

On Obispo. There are in fact four ladies posing for the camera… 😉
 

2. Internetiin ei pääse

Nettiin pääsee, se vain vaatii tavallista enemmän vaivannäköä. Useimmissa hotelliauloissa on avoin wifi, mutta turistit tarvitsevat nettikortin kirjautuakseen. Kortteja saa mm. hotellien matkamuistomyymälöistä.


You need a Nauta card to get online.

Kortti maksaa noin kolme euroa, ja syöttämällä kortin koodin saa surffata tunnin. Kuuban kansalainen saa käyttää nettiä vain 24 tuntia kuukaudessa. Iltaisin keskusaukion laidalla näkyi laumoittain nuoria pläräämässä puhelimiaan – isojen hotellien wifit kun ulottuivat kadulle saakka. 

There is internet in Havana, but using it takes more effort than at home.
Itse pidin mielelläni muutaman päivän sometaukoa, kerran siihen oli luontaiset edellytykset. Ostimme Villen kanssa kortin puoliksi, ja hän kävi postaamassa uudenvuodentoivotukset kavereille.

 

3. Kaikki autot ovat vanhoja amerikanrautoja

Amerikanraudat ovat kuvauksellisia, ja ehkä siksi otokset Havannasta ovat täynnä vanhoja Plymoutheja ja Buickeja. Mutta vähintään puolet autoista katukuvassa on halpoja aasialaisia kärryjä, vanhoja Ladoja ja muita vähemmän fotogeneettisiä menopelejä. Jos taksikseen haluaa dollarihymyn, joutuu pulittamaan ekstraa.

There are lots of Ladas, too, in Havana.
The alleys of Havana Vieja from a retro car.
Me nappasimme retrokyydin Hotel Nacionalin edestä, ja kävimme pienellä kiertoajelulla, joka päättyi seuraavaan kohteeseemme, Vallankumousmuseolle. Hinta kyydistä oli 15 euroa (tinkivaraa vielä varmasti jäi) mutta oli se sen arvoista. ”Mistä te saatte näihin varaosia”, ihmettelin Ramonille. ”Voi, voi, kuubalaiset ovat taitavia kierrättämään. Mitään ei heitetä pois”, hän nauroi. Lisäksi hän kertoi, että monet fiftariautot ovat syöneet sisäänsä myös uudempien autojen varaosia.

4. Havannassa saa maailman parhaat mojitot

Mojitot olivat iso pettymys. En tiedä, miten ne tehdään, mutta ne olivat kauttaaltaan mauttomia, vaikka näyttivät ihan oikeanlaisilta. Suosikkidrinkikseni vakioituikin nopeasti viileän raikas ja hapan daiquiri, jossa on vaaleaa rommia ja tuoretta limeä. Nam!
 
Daiquiri was my favourite drink. Mojitos were disappointing.
 

5. Castro ja sosialismi ovat jo vähän passé

Politiikka on herkkä alue ja minä sen suhteen maallikko. Hatara käsitykseni oli, että Kuuban asteittaisen länteen avautumisen myötä sosialismi olisi heikentymään päin, samaan tapaan kuin maata rautaisin ottein hallinnut Fidel Castro. Tältä pohjalta yllättikin, kuinka näkyvinä vallankumouslauseet Socialismo o muerte! (Sosialismi tai kuolema!) edelleen katukuvassa loistivat.
There’s a Castro everywhere.
Kyselimme Ramonilta varovasti politiikasta. Hän oli tietenkin elänyt koko ikänsä Kuubassa mutta oli toiveikkaan iloinen siitä, kuinka hyvät välit Obama on rakentanut hallintoon. Hän haaveili matkasta veljensä luo Ranskaan ja kertoi liittyneensä Facebookiin, jossa hänellä on jo yksi(!) kaveri. Niin, ehkä tämä länsimaistumiskehitys selittää sen, kuinka monta kertaa törmäsin kaduilla kommunistisia lehtiä jakaviin ihmisiin. Kun kerroimme menevämme Vallankumousmuseoon, Ramon sanoi sen olevan ajan tuhlausta. Menimme silti.

The Revolution Museum.
The Revolution Museum.
Che had a special section, which was the best part of the museum.
Näyttely oli luonnollisesti melko kritiikitöntä Castron, Che Guevaran ja muiden sankareiden palvontaa, ja lisäksi se oli hieman tylsä: espanjantaidottoman turistin oli vaikea päästä kärryille tapahtumista, vaikka etukäteen olinkin lukenut vallankumouksen historiaa. ”Nämä voisivat ottaa tuotteistamisessa oppia vaikka Vietnamin sotamuseosta, se oli tehty tosi kiinnostavasti”, puhisin, kun talsimme hikisinä ja pölyisinä ulos museosta. Mutta ehkä tuotteistaminen olisi liian kapitalistista?
 

6. Casa particularet ovat rähjäisiä

Useat kotimajoituspaikat sijaitsevat vanhassakaupungissa, ja monet sen arkkitehtonisesti upeista taloista olivat vanhanaikaisia jo ennen vallankumousta 1959. Vallankumouksen jälkeen moni ylä- ja keskiluokkainen perhe muutti pois Kuubasta, ja köyhemmät maalaiset muuttivat Havannan keskustaan. Talokanta jäi retuperälle. Sitä on viime vuodet ahkerasti kunnostettu, mutta paljon on työtäkin.
Renovation ongoing in Havana.
Niinpä vähän jännitti, millainen maja Marisolilla olisi tarjota. Asunnon julkisivu ja julkiset tilat olivat vähän nuhjuiset, mutta sisällä oli siistiä ja kuubalaisittain nykyaikaista. Me saimme oman pienen yksiön, jonne kiivettiin terassilta jyrkkiä ja kapeita kierreportaita pitkin. Yksiössä oli parisänky, keittokomero ja ruokapöytä sekä ilmastointilaite. Takaovesta pääsi minimalistiselle parvekkeelle, joka ei oikeastaan ollut parveke vaan kulkusilta omaan kylpyhuoneeseemme. 
 
Ville watching the Capitol from our penthouse back door.
Casa Marisol. No luxury but excellent value for money.
Kylppäri oli kauniisti kaakeloitu ja nykyaikainen. Suihkusta tosin tuli vettä vain pienenä norona. Aamulla noro oli jääkylmä, ja iltapäivällä – kun olisi kaivannut virkistystä – se oli lämmin. Aamupalan ja iltadrinkit nautimme tilavalla terassilla kuunnellen Havannan säveliä.
 
Majoituskokemusen hinta-laatusuhde oli siis verraton, vaikka mukavuuksista joutuu hotelleihin verrattuna hieman tinkimään.
 

7. Havanna on edullinen

Kotimajoitus oli edullista (n. 30 euroa kahdelta hengeltä / yö + aamupala 5 euroa / hlö), mutta muuten Havanna ei ole turistille erityisen halpa. Hyvissä ravintoloissa pääruuat maksavat helposti 15 – 20 euroa. Taksi lentokentälle maksoi 25 euroa. Hotellihinnat ovat normaalia lomakohdetasoa. Kun sitten Ramonin kanssa suhasimme kaupungilla, kontrasti oli melkoinen: paikallisbussi maksoi meiltä noin 10 senttiä per matka.
Public transport with Ramon. He was a great local guide for us, non-Spanish speakers.
You can reach him at ramonaguila(at)infomed.sld.cu
Tarjosimme hänelle oluen Hotel Nacionalin puutarhassa, ja hän naureskeli, että olisi kiskonut vaikka kuinka monta tuoppia kantapaikassaan yhden turistioluen hinnalla. Rommi ja sikarit olivat toki edullisia. Muutamalla eurolla sai litran Havana Clubia, kunhan jaksoi hetken jonottaa ruokakaupan tiskin takana (yksi sellainen, La Lluvia de Oro, on Obispolla lähellä Florida-hotellia). Marisolin mies myi meille 20 kappaleen laatikon muhkeita sikareita hintaan 60 euroa.
Drinks de la casa.
The rum (about 7 euros), lemonade and the lovely little mugs.
Ville enjoys a cigar on our patio.
 

9. Ruoka on pelkkiä porsaankyljyksiä ja papuja

Kuuba ei ole ruokamatkailijan kohde, kertoivat viime vuosikymmenellä painetut matkaoppaat. Tilanne oli kuitenkin ainakin Havannassa täysin muuttunut, sillä söimme todella hyvin ja viihtyisissä paikoissa. Suosittelen lämpimästi Vanhassa Havanassa sijaitsevaa Paladar los Mercadoresia sekä Vallankumousmuseon kupeesta Ivan Chef Justoa.
The best octopus I’ve ever had at Paladar los Mercadores.
With parsley, oil and garlic.
The afternoon light in Mercadores was magical.
Ville enjoys his pineapple and rum drink.
This was a good mojito, with watermelon.
At Ivan Chef Justo.
Crab and avocado appetizer at Ivan Chef Justo. Yummu!
Eräänä iltana nälkä iski, kun istuimme drinkeillä Ruinas-ulkoilmabaarissa Obispon varrella. Paikan ainoa jäljellä oleva ruokalaji oli grillattu hummerinpuolikas riisin ja salaatin kera, ja pakettitarjoukseen kuuluivat myös drinkki ja kahvi. Niinpä nautin yhden elämäni parhaista hummereista lämpimässä Havannan yössä ja huuhtelin sen alas jääkylmällä daiquirilla. Hinta alle kymmenen euroa.
 

10. Kuubassa ei ole mitään ostettavaa

Käyttötavara- ja vaatekauppojen tarjonta oli aika niukkaa, vaikka tuttuja brandeja kuten Pumaa olikin esillä. Urheiluvaatekaupassa saattoi olla vain muutamia malleja ja kokoja. Sen sijaan Kuuba-nostalgiaa ja matkamuistoja oli tarjolla jos jonkinlaista: Che Guevaran ja Havana-pullon kuvat koristivat julisteita, paitoja, kangaskasseja, tauluja ja ties mitä. 
 
Souvenirs.
Vanhankaupungin aukiolla pidettiin myös markkinoita, joista olisi saanut ostaa aitoja kirpparihelmiä, kuten 50-lukulaisia casinon pelimerkkejä ja vinyylilevyjä.
 
Vintage vinyls on sale in Havana Vieja.
 

11. Biitsillekin pääsee

Havanna on rannalla, mutta uimarantoja turisteille ei ole tarjolla. Hetken harkitsimme rantaparatiisi Varaderossa käyntiä, mutta automatka olisi kuulemma vienyt toista tuntia suuntaansa. ”Miksi te menette Meksikoon, täällä olisi paljon paremmat rannat”, Ramon mainosti.  Niinpä. Jälkikäteen olimmekin sitä mieltä, että päivän tai pari Playa del Carmenista olisi hyvin voinut nipistää Varaderon valkoisille hiekoille.

The coast of Havana is not a beach.

Kolme päivää riitti oivallisesti Havannan tutkimiseen, mutta loput kaksiviikkoisesta matkasta olisi helposti saanut käytettyä myös Kuubassa.  Ehkä tännekin täytyy vielä palata…

Sunset on Obispo, the main street of Havana Vieja.