Sergelin toriko Tukholman keskipiste? 

Ehei, kannattaa jatkaa pidemmälle.

Olin muutama viikko sitten pitkästä aikaa Tukholmassa. Hassua kyllä, en ole blogannut naapurimaamme pääkaupungista kuin kerran, vaikka se oli kotini vuodet 2007 – 2011, ja olen senkin jälkeen rampannnut siellä jatkuvasti työreissuilla. Ja minä rakastan Tukholmaa!

Keskityn tässä postauksessa Vasastaniin, joka edelleen suosikkikaupunginosani. Ehkä se on sitä siksi, että olen asunut siellä pisimpään. Tai sitten siksi, että se vain on niin tukholmalaisen kalaravintoloineen, lattepappoineen ja kivitaloineen. Kun ilta-aikaan kävelee katuja ja katselee asuntojen ikkunoita, aistii kyllä, että sisällä kaikki on mysigt.

Vasastaniin kävellen

Yksi vuosien opetuksista oli, että tallattuaan Gamlastanin ja Sergelin torin ohi turistinkaan ei kannattaisi kääntyä Drottninggatanilta takaisin liian nopeasti. Minulle ”oikea” Tukholma alkoi vasta siitä pienestä ylämäestä Kammakargatanin kohdalta, missä turistit totesivat, että ”ei täällä enää mitään ole” ja kääntyivät takaisin. Toki voit myös hurauttaa metrolla suoraan Odenplanille tai St. Eriksplanille. 

 

Testaa edes tämä: Jos aikaa ei ole Drottninggatania pidemmälle, mutta janottaa ja kengät hiertää, poikkea kesäaikaan pari korttelia sivuun Gårdenin (Barnhusgatan 12) terassille levähtämään.

 

Mutta aloitetaan Drottninggatanilta. Toivottavasti on nälkä tai jano, sillä Tegnérgatanin ja Drottninggatanin risteyksessä on parikin nastaa mestaa:
 
Queen’s Head -pubi on vanha after work -suosikkini, tosin töiden jälkeen se on yleensä täpötäynnä. Runsas olutvalikoima ja hyvää ruokaa.
 
Hattori Sushi Devil ei ole mikään sushikioski, vaan kivasti sisustettu ravintola. Suomalaiseen hintatasoon verrattuna sushit ovat edullisia. Monille majoneesin kanssa tarjoiltava sushi on uusi tuttavuus. (Mä puolestani aloin ikävöidä Melker Anderssonin jo suljettua Kungsholmen-ravintolaa, jossa oli älyttömän hyvä soijamajoneesidippi sushille.). Hattorin sisarliike on Kungsgatanilla. Sushien ohessa kannattaa myös tiirailla taloa: siinä on asunut Ruotsin kansalliskirjailija August Strindberg, ja hänen kotinsa on nykyään museo.
 
Jos Tukholmassa jotain osataan, niin sushit. Kaupungissa on niin paljon sushipaikkoja, että laatu pysyy korkealla ja hinnat kohtuullisina.
 
Samoilla kulmilla on myös Rolf’s Kök (Tegnérgatan 41), jonka kokki-Rolf aikoinaan ṕerusti kyllästyttyään kokkailemaan piilossa asiakkailta. Paikka on konstailematon brasseria. Siellä syödään mieluusti tiskillä ja viihdytään kattiloiden ja patojen kolinassa. 
 
Kun Tegnérgatanilta jatkaa  kohti Vasaparkenia, vastaan tulee ennen pitkää Melander’s Fisk Brasserie Dalagatanilla. Melander’s on kalakauppaketju, jonka toinen liike on Östermalmin kauppahallissa. Vasastanin myymälässä on myös viihtyisä ravintola, jonka kuha sancerre-viinin kera tuli jo viimeisenä Tukholman-vuotena lähes jokaperjantaiseksi traditioksi. Ruotsissa kannattaa syödä kalaa ja äyriäisiä, koska ne ovat kautta linjan todella hyviä. Yksi isoimpia ärsytyksen aiheitani suomalaisravintoloissa on edelleen se, että katkarapuja tilatessaan voi saada kälysiä pakastekatkarapuja. Sen sijaan Tukholmassa kaikissa ruuissa valmiiksi pakattuja lounassalaatteja myöten on poikkeuksetta käsinkuorittuja katkarapuja, handskalade räkor. Monessa tukholmalaisravintolassa  ihan tavallinen kalapata, fiskgryta, on loistovalinta. Siinä on yleensä tomaattipohjaisessa kastikkeessa kalaa ja äyriäisiä ja kyytipoikana sahramilla maustettu aioli. Eli hyvin ranskalaista. Sivumennen sanoen Ranska tuntuu olevan Ruotsissa paljon lähempänä kuin Suomessa ihan kansalaisten kielitaidosta ja lomakohteista alkaen. Se on toisaaalta ymmärrettävää: Ruotsin kuningasperheellä ja aatelistolla on vahvat kytkyt Ranskaan. Bernadottejen hovissa puhuttiin pitkään pääkielenä ranskaa. (Kuten huomaat, vaikka Helsingistä pidänkin, jollain tasolla kaipaan edelleen Tukholman mannermaista ilmapiiriä! 🙂
 
Jos kalan sijaan maistuu mieluummin purilainen, kannattaa kokeilla jotain muutakin kuin suomalaista dagen efter -päivän pelastusta eli T-Centralenin Burger Kingiä. Supersuosittu Flippin Burger avasi jokin aika sitten toisen liikkeensä Observatoriegatanille. Pakko myöntää, etten itse jaksanut jonottaa näitä, kun ensimmäinen liike avattiin Kungsholmenin rannassa. Mutta ne ovat monen arvion mukaan kaupungin parhaat, ja värikäs miljöö sopii kokonaiselämykseen kuin ketsuppi ranskalaisiin.
 
 
Sitten olemmekin jo Vasaparkenissa, joka on kompakti koirien ja lasten kansoittama keidas kivitalojen keskellä. Ympärillä levittyvä Vasastan on Tukholman Punavuori: kohonneista hinnoista huolmimatta moni perhe valitsee  kaupunkiasumisen, vaikka se sitten tarkoittaisi pienempää neliömäärää. Onkin loogista, että kesäkautena olohuonetta laajennetaan puistoon. 
 
Talvisin Vasaparkenissa pelataa lätkää.
 
Saisiko ruoan sulatteluun olla vaikkapa taidetta? Vasaparkenin vieressä sijaitsevassa huomiotaherättävässä messikipintaisessa talossa on tarjolla Sven-Harrys konstmuseum -hulppea 400 neliön yksityiskokoelma pohjoismaista taidetta (Eastmanvägen 10 – 12), ja puiston toisella puolella Torsgatanilla Bonnierin taidehalli (Torsgatan 9).
 
Jos et vieläkään ole käynyt syömässä ja etsit jotain todella perinteikästä ruotsalaista, sitä tarjoaa Vasaparkenin grillikioski – ota vaikka tunnbrödsrulle, eli rieskaan kääritty makkara katkarapusalaatilla – tai jos haluat istua alas, valitse  ”Tinatuoppi” eli Tennstopet (Dalagatan 50) Vasaparkenia vastapäätä. Ravintolan historia ulottuu 1800-luvulle asti. Miten olisi vaikka Wallebergin pihvi huuhdeltuna alas akvaviitillä? Täällä se osataan.
Jos lähdet Vasaparkenista kohti Odenplania, saat vastaasi joitain pieniä liikkeitä: antiikkia, vaatteita ja sen sellaista. Pakko myöntää, että Odenplan on vähän kuin Hakaniemen tori. Hieman persoonaton läpikulkupaikka. Odenplanilla on toki ravintoloita, kuten perinteikäs bistrotyylinen Tranan sekä italailaisravintoloiden ketjuun kuuluva Primo sekä muutamia vaateliikkeitä. Läheiseltä Observatorielundenin kukkulalta aukeaa hieno maisema Östermalmille.
 
Mieluummin lähtisin kuitenkin Vasaparkenista länteen, jossa St. Eriksplanin liepeillä on monipuolista tarjontaa. Tai no, pienen koukkauksen ansaitsee  entinen kvarterskrogimme, Rödabergetin kupeessa sijaitseva BYN Creperie & Ciderie (Rödabergsgatan 11). Ihania kreppejä, galetteja ja ranskalaista siideriä savikannuista. Myös rustiikkinen perheravintola Oljebaren St. Eriksplanin kulmalla on kokeilemisen arvoinen.
 
Rörstrandsgatan
Jos jatkat St. Eriksplanille ja kohti Kungsholmenia, kannattaa ulottaa reitti Rörstrandsgatanille. Tällä kadulla on kivoja pieniä putiikkeja, ruokapaikkoja, vaateliikkeita – ja lempinimi Tukholman ”pikku-Pariisina”. Käy ainakin Plagg-liikeessä tai ota espresso Mellqvistin kahvilan tiskillä, kuten moni vasastanilainen aamuisin. Jos superihanat artisaanisuklaa- ja jäätelöliikkeet lasketaan pois, oma suosikkini ruokapaikoista on japanilais-eurooppalainen Raw Sushi & Grill. Tähän ravintolaan olen tuonut menestyksekkäästi sushille ihmisen, joka ei pidä raa’asta kalasta. Ravintola nimittäin yhdistelee varsin ennakkoluulottomasti aineksia, ja kana-majoneesitäytteiset kaliforniarullat ovat vieneet kielen mennessään useaan otteeseen.
 
Löytyy Rörstrandgatanilta thaimaalaistakin. 
Ja tietenkin juotavaa.
 
 
Sokerina pohjalla: Tukholman Suomi-baari Cliff Barnes
 
Alkaako läpitunkevan trendikäs Tukholma päivän päätteeksi jo vähän ahdistaa? Moni meikäläinen tuntee itsensä välillä vähän epävarmaksi selostaessaan haparoivalla kouluruotsilla Pressbyrånin myyjälle haluavansa metrolipun tai postimerkkejä. (Kun muutin Tukholmaan, sain kyllä itseni ymmärretyksi, mutta kauheinta oli, kun en tajunnut, mitä mulle vastattiin!) Jos illan tullen tuntuu siltä, että haluaa oikeasti rentoutua ja tanssia villisti eikä jännittää Stureplanin jonoissa, pääseekö marimekossa edes baariin sisään, oma suosikkini on Cliff Barnes (Norrtullsgatan 45). Ainakin, jos et inhoa Carolaa, Queeniä tai 80-luvun rokkia!
 
 

 

Baarin inspiraation on antanut se sama Cliff Barnes, joka Dallas-telkkasarjassa jäi aina hopeamitalille J.R:n juonitteluja vastaan. Ehkäpä juuri tämän hopeamitalisyndrooman vuoksi niin moni suomalainen ystäväni on tykästynyt paikkaan. Toisin kuin Stureplanin pintabaareissa, täällä ei tarvitse esittää, vaan sisään pääsee myös farkuissa ja t-paidassa.

”Kuin kaupunkiin haaksirikkoutunut finlandsfärjan, ruotsinlaiva”, arvioi ruotsalainen iltapäivälehti Cliff Barnesin menoa. No ei nyt sentään, ollaanhan Tukholman keskustassa: kännäyksen sijaan porukka on keskittynyt seurusteluun ja hauskanpitoon.

Päivisin vanhaan kouluun rakennettu Cliff Barnes on burgeriravintola, mutta jos haluat biletystä, meni viikonloppuna paikalle heti kympin jälkeen. Bileet kestävät klo 23 – 01. Ja silloin ei istuta pöydissä juttelemassa. Kun Dallasin tunnari kajahtaa ja baari sulkeutuu, iltaa voi jatkaa Odenplanilla tai Stureplanilla – tai mennä vaikka nukkumaan…

Hagaparken

 

…jotta jaksaa aamulla lenkille!  Vasastanin pohjoispuolella Solnassa sijaitsee ihastuttava Hagaparken vanhoine rakennuksineen. Ja kyllä, se on se sama puisto, jonka Hagan linnassa Victoria ja Daniel asuvat (ja jota Sisu- ja Iines-koirat tässä tuijottavat). Hyvällä säkällä törmäät aamulenkillä kuninkaallisiin.

 

Ai niin, se majoitus…

Jos itse majoittuisin Vasastaniin, etsisin Airbnb-asunnon Odenplanin tai St. Eriksplanin lähistöltä. Persoonallisista hotelleista testatusti hyvä hinta-laatusuhde on ainakin kotoisassa Hotel Tegnérlundenissa (Tegnérlunden 8)tai kätevästi Cityterminalenin vieressä sijaitsevassa Frey’s Hotelissa (Bryggargatan 12).