”Pitäisikö mun ottaa tämän matkablogin nicheksi erotiikka? Eroottisille matkablogeille voisi olla tilausta!”, vitsailin eilen chatissa Villelle.

Ilta-Sanomat teki keskiviikkona jutun edellisestä postauksestani, eli yöpymisestäni Cancunin love hotelissa. (Lämpimästi tervetuloa kaikki lukijat, jotka uutisen ohjaamina päädyitte blogiini!) Alkuperäinen näkökulmani oli, miten hyvin seksihotelli toimii budjettitietoisen matkailijan yöpaikkana. Lehti oli vaihtanut näkökulman suoraviivaiseen ”Suomalainen Laura yöpyi seksihotellissa” -otsikointiin – mikä ei tietenkään ollut yllätys. Mutta kyllä se aina vähän hätkähdyttää – sekä itseä että ystäviä (alla muutama kaverieni FB-kommentti).

”Kuolen nauruun!”
”Voi hyvät hyssykät!”
”Onko tämä sitä huomiohuorausta?”
”Ihan ykkösuutinen Ilta-Sanomissa! Hyvä Laura!”
”’Suomalainen Laura’ kuulostaa ihan peitenimeltä. Melkein menisi läpi.”

Tämä ei ole ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään kerta, kun olen lehdessä. Isoin juttu tähän mennessä on ollut muutamia vuosia sitten kirjoittamani kirja Prinsessa Madeleinesta ja sen myötä tullut mediakiinnostus. Asuin tuolloin Ruotsissa ja tiesin kyllä, että kustantamo teki PR:ää, kuten pitääkin. Silti melkein käännyin Helsinki-Vantaalla takaisin, kun koneesta tultuani näin iltapäivälehtien lööpit ja kannet. Molemmat hehkuttelivat suomalaiskirjaa Madeleinesta ja jotakin Madeleinen ja Jonaksen eron todellisista syistä. Voi kääk!

Kirjaseni Expressenin lööpissä juhannuksena 2011.
Kirjaseni Expressenin lööpissä juhannuksena 2011.

Miltä tuntuu, kun näkee itsensä jossain, ja tietää, että kymmenet tai sadattuhannet muutkin näkevät?

”Ostan koko painoksen ja poltan sen!”

No ei nyt ihan. Yleensä ajatukset menevät niin, että näen otsikon ja tulee kylmä hiki (”OMG, tuossako se on!”). Sitten sitä henkeään pidätellen silmäilee jutun läpi (”okei, no ei tämä niin paha ole…”), ehkä ärtyy muutamista epätarkkuuksista, mutta lopulta alkaa nähdä asian koomisenkin puolen (”eiks any publicity ole good publicity?”). Ja sama nytkin. Tietenkin jokainen kirjoittaja toivoo, että juttuja luetaan. Siksi minulla ei ollut mitään uutisointia vastaan, eikä ole edelleenkään. Ihanaa, jos blogini löytää useamman lukulistalle. Mutta silti, julkisuus on vähän pelottavaa. Se näyttää kuitenkin vain kapean osan tai yhden tapahtuman elämästä, ja sen perusteella tosi moni muodostaa mielipiteensä minusta.

Äiti: ”Olihan hauska juttu. Ja nyt mä kävin siellä sun blogissa. Sullahan on ihan älyttömästi kuvia siellä Insta… no mikä se on?”
Minä: ”Niin, Instagram. Koska se on kuvapalvelu. Ja sä kuulostat ihan Antti Holman mutsilta Twintterissä!”

Madeleine-kirjan julkaisupäivänä annoin vaikka kuinka monta haastattelua sekä suomeksi että ruotsiksi, ja lopulta olin ihan päästäni pyörällä. En muistanut enää, mitä olin sanonut ja kenelle. Hoin vain samoja perusasioita uudelleen (”tämä ei ole paljastuskirja”; ”Madeleine on fiksu mutta ujo”) ja niin edelleen. Vaikka itse koin, että prinsessakirjoittelu oli vain pieni osa elämääni, monille olin sen jälkeen ensi sijassa prinsessa-asiantuntija. Uudessa työpaikassa konsulttialan asiantuntijafirmassa sain heti kysymyksiä ”mitä SÄ täällä teet”, ja yhä edelleen saan selittää nimeni googlanneille ihmisille, mikä tämä Madeleine-juttu on (”Kai säkin kiinnostuisit, jos kustantaja tarjoaisi kirjaprojektia?”).

Toivon, että jos kesän Airbnb-uutisoinnin jäljiltä olin hetken ”ötökkämuija”, niin tämä love hotel -juttu ei johda mihinkään lempinimeen! 🙂 Loppujen lopuksi aika huvittavaa – ikään kuin olisin Suomen ainoa seksihotellissa yöpynyt nainen.  Joten: sinä päivänä kun alan ottaa itseni liian vakavasti, potkaiskaa minua nilkkaan!

”Terve! Soittelin siitä mainospaikasta, josta oli puhe… mutta ihan ensin on pakko kysyä, että mikäs juttu tämä Ilta-Sanomien seksihotellihomma on?”

Meni nyt vähän sivuraiteelle, mutta huoli pois, blogini ei muutu eroottisiksi seikkailuiksi sen paremmin kuin prinsessablogiksikaan. Voisin kyllä käyttää Madeleinea aasinsiltana: tänään lähden nimittäin Tukholmaan! En ole ollut siellä vuoteen, mikä on älytöntä, asuinhan siellä viisi vuotta ja ramppasin senkin jälkeen lähes kuukausittain. On aika päivittää Södermalmin parhaat uudet shoppailupaikat ja ravintolat.

Niistä kerron ensi viikolla. Ihan ilman erotiikkaa. (Tai who knows…. ) 🙂

Kivaa viikonloppua!