”Ennenhän tänne tultiin katsomaan meidän vessaa”, toteaa Kustaa Vaasan kokki Markus Sipura ja nyppii baaritiskillä kasvavasta rosmariinista lehtiä Napue-gintoniciin. Reilut viisikymmentä vuotta vanha baari on remontoitu uusiksi ja legendaarisen karmea vessa on historiaa. Puisista kuormalavoista on rakennettu trendikäs kalustus ja kynttilät palavat pöydillä.

Kallion ruokapaikat: Vaasankatu uusi ravintolamekka

Helsingin Uutisten lukijat valitsivat muutama viikko sitten kaupungin pääravintolakaduksi Vaasankadun Kalliosta. Kaikki Pussikaljaromaani-elokuvan nähneet tai Kalliossa vielä joitakin vuosia sitten pyörineet taisivat kohotella kulmiaan hämmästyksestä: onhan Vaasankatu tunnettu pikemminkin kaljaräkälöistä ja hieromalaitoksista kuin hyvästä ruuasta. Mutta ajat muuttuvat. Yhä useampi tulee Kallioon syömään.

Olen kirjoitellut viime aikoina lähinnä eksoottisista Itä-Euroopan kohteista, joten vastapainoksi ajattelin perehtyä seuraavaksi johonkin lähikohteeseen. Tilaisuus tarjoutuikin nopeasti, kun Kustaa Vaastasta tuli kutsu tulla tutustumaan uuteen ruokalistaan. Korjaan siis tilanteen ja esittelen muutaman kivan paikan lähikulmiltani.

Gastropub Kustaa Vaasa

Kustaa Vaasan muodonmuutos on melkoinen. Kävin jo kesällä kaverin synttäreillä syömässä menun läpi, ja vaikka synttäreiden päätarkoitus taisi olla juominen, yllätyin iloisesti ruuan tasosta. Nyt menimme viettämään Japaniin kahden kuukauden opintomatkalle lähtevän Villen viimeistä iltaa Suomessa. Pitäähän lihapullat saada ennen sushidieettiä.

Kustaa Vaasan hintataso on maltillinen, kuten gastropubille sopii. Ravintolapäällikkö Daniel Ursinin mukaan on tarkoitus, että asiakas voi nauttia kalliolaisesta pubitunnelmasta ja syödä laadukkaista aineksista valmistetun ruuan juomineen alle kolmella kympillä.

Minä valitsin alkuruuaksi Talon Skagenin (12 e) ja Ville korvasienikeiton (10 e). Pääruuaksi halusin pintasavustettua lohta (19 e) ja  Ville talon lihapullia (16 e). Kolmen ruokalajin menun olisi saanut 32 eurolla, ja kolmen viinin juomapaketti maksoi 13,70.

”Helpointahan olisi varmaan ollut vaihtaa baarin nimi. Mutta tämä on kuitenkin yli viisikymmentä vuotta vanha. Halusimme pitää kiinni perinteistä”, Daniel totesi. ”Vanhaa” Kustaa Vaasaa näkee vielä sunnuntaiklubilla. Mutta muuten viikonloppuina pyörivät brunssit.

Pienpanimo-oluet ovat myös hanskassa. Maistelin todellista lähiolutta: Vallilan panimon tuotteita.

Gastropub Kustaa Vaasasta jäi mukava fiilis: rento meininki, hyvät, itse tehdyt ruuat ja mainiot oluet. Viinivalikoima oli melko pieni, mutta hinta-laatusuhteeltaan hyvä.

Entä ne muut Kallion ruokapaikat?

Syön ihan hurjan usein ulkona, joten Kalliostakin on vinkkejä vaikka muille jakaa. Kallion ruokapaikoista testattuja ja hyviksi havaittuja ovat mm.

• Kolmon3n: jos Kalliossa haluaa syödä todella kivasti, Kolmonen on oiva valinta. Konstailematon, silti laadukas. Fiilistelijä ottaa cocktailin ja päivän kalan, rentoilija jonkin pienpanimo-oluista ja burgerin. Jälkiruoka Sekamelska on varmaan jo jonkinlainen klassikko. Vähän kaikkea ihanaa. Täydellinen päätös aterialle.  Kolmas Linja 11. Testaa myös sisarravintola Loung3, Kolmas Linja 18.
• Döner Harju. Kasvissyöjän(kin) kebabmesta. Seitan-lautanen on mahtava. Fleminginkatu 23.
• Cella. Jos pitää viedä porukat syömään perinteistä ruokaa, kuten muikkuja ja perunamuusia. Ruuan jälkeen voi ottaa oluen ja pelata lautapelejä. Kaikki kuten vuonna 1969. Fleminginkatu 15.
• IPI Kulmakuppila. Karhupuiston uudehko tulokas. Kaunis, skandinaavisesti sisustettu kahvila tarjoaa herkulliset lounaat ja aamupalat, ehkäpä lasin viiniäkin kivalla paikalla Kallion kirjaston vieressä. Porthaninkatu 13.
• Lemon Grass. Helsingin paras thaimaalainen. Period. Kolmas Linja 12.
• Sandro Kallio. Tämä oli pari vuotta sitten niin hypetetty, että melkein jo unohtui listalta. Mutta Richard McCormickin ja kumppaneiden marokkolaishenkinen meininki toimii toki edelleen. Loistavat cocktailit ja brunssit. Kolmas Linja 17
• Meripaviljonki. Tokoinrantaan vuosi sitten ilmestynyt lauttaravintola tarjoaa upeat näkymät ja yllättävän herkulliset ja isot annokset. Olen käynyt vain kerran, mutta kala oli loistavaa. Ei kannata myöskään unohtaa viereistä Graniittilinnaa (bliniviikot!) tai Juttutupaa (pitsat ja oluet!). Säästöpankinranta 6.

Nythän näitä alkaa tulla tulvimalla mieleen… Silvuplee, Pelmenit… Ehkä tästä aiheesta on syytä kirjoittaa toistekin. Mutta kuten huomaat, Helsingissä vierailijan (tai asuvan) kannattaa silloin tällöin ylittää Pitkäsilta ja tulla tänne vanhalle työläisalueelle syömään. Saattaa yllättyä!