Englantilainen Bathin kaupunki sijaitsee kahden tunnin bussimatkan päässä länteen Lontoon Heathrown lentokentältä. Se on tunnettu kylpylöistään. Matkalaisen kannalta kaupunki sijaitsee myös kätevästi alle tunnin matkan päästä salaperäisestä Stonehengestä. Lisäksi Bath hemmottelee kirjailija Jane Austenin ystävää. Hän asui Bathissa ja tälle seudulle sijoittuvat hänen kirjansa.

Bath vs. Brighton

Olimme Bathissa toukokuussa kuuden naisen kielikurssiporukalla. Kaupungissa on mukavasti nähtävää, shoppailtavaa, ravintoloita ja tunnelmaa – täydellinen pitkän viikonlopun kohde, siis. Monin tavoin Bathissa olikin samaa pikkukaupunkia kuin viime kevään kohteessa Brightonissa.

Siinä missä Brighton oli ranta- ja bilekaupunki, Bath Unescon maailmanperintökohteena oli historiallisen lumoava. Tai kuten seurueemme rouvat kuivakkaasti totesivat: ”nämä kaikki talot ovat ihan likaisenvärisiä, ne pitäisi maalata”.

Mutta kun Bathissa ollaan, pitää toki puhua kylpylöistä. Niitä on kaksi: vanhempi on roomalaiskylpylä, joka on museo, ja uudempi on moderni kylpylä, jonne voi itse mennä nauttimaan mineeralipitoisista vesistä. Testasin molemmat.

The Roman Baths -roomalaiskylpylä

Roomalaiskylpylä hallitsee kaupungin keskustakorttelia, ja se on yhdistelmä tuhansia vuosia vanhaa roomalaisrakennelmaa ja viktorianaikaista korjausrakentamista. Oppaamme mukaan jo keltit löysivät Bathin alueelta mineraalipitoisen kuuman lähteen, jonka lähelle rakensivat kuopan kylpemistä varten. Vasta roomalaiset – tämäkin tuhansia vuosia sitten – osasivat kivetä altaan ja johtaa kuuman veden kanavia pitkin kylpijöille. Syntyi Bathin roomalaiskylpylä kuta kuinkin sellaisena kuin se edelleen on. Kylpylää hallitsee iso ulkoallas, jonka vesi on vihreää. Käyntipäivänä pohja oli juuri pesty, ja vesi kaikkine pinnalla lilluvine kökkäreineen oli suorastaan puistattavaa. Sisällä on nähtävissä pukeutumis- ja pesuhuoneiden sekä ”saunan” rauniot. Roomalaiset omistivat kylpylän Minerva-jumalattarelle, ja kylvyssä saattoivat käydä kaikki yhteiskuntaluokat orjia ja naisia myöten.

Kun roomalaiset 400-luvulla lähtivät Englannista, kylpylän kattorakennelma romahti ja rakennelma täyttyi pikku hiljaa mudalla. Lopulta vain muutama hassu patsas törrötti mutakasasta, ja kun ne varastettiin, kylpylästä ei muistuttanut enää mikään. Se unohtui. Oppaan tarinan mukaan kylpylä löytyi uudelleen muutama sata vuotta sitten, kun sen päälle oli jo rakennettu taloja, ja eräs kiinteistönomistaja ihmetteli, miksi hänen kellarinsa täyttyi vedellä. Kaivaukset alkoivat. 1800-luvulla kylpylän raunioiden päälle rakennettiin uusi kylpylä, joten nykyisin näytillä olevat kompleksi on pohjimmiltaan roomalaista kylpylädesignia, joka on isolta osalta rakennettu viktoriaaniseen tyyliin. 1800-luvulla – eli Jane Austenin aikakaudella – oli erittäin muodikasta käydä Bathissa kylpemässä.

Uida ei siis saa (enkä kyllä vihreässä kikkarevedessä olisi sitä tehnytkään), joten lähimmäksi vettä kylpylässä pääsee maistamalla lähteen vettä – hanasta tosin. Se pulppuaa edelleen samoin kuin vuosituhansia sitten. Se on 46-asteista ja sisältää 42 eri mineraalia. Vesi maistuu raudalle. ”Jos vesi voi maistua epävirkistävälle, niin tämä on sellaista”, totesin. Mutta ehkäpä mineraalinen vesi on parasta kylpemiseen.

Thermae Bath Spa -kylpylä

Ehdin ennen matkaa jo pettyä, kun kuulin, että roomalainen kylpylä on museo eikä mikään kylpylaitos. Onneksi kylpyturisteja on ajateltu ja laitettu pystyyn nykyaikainen kylpylä, jossa on käytössä se sama Mendip Hillsin kuuman lähteen vesi kuin aikoinaan roomalaisilla. Thermae Bath Spa sijaitsee kivenheiton päässä vanhasta kylpylästä. Lähdimme Melanien ja äitin kanssa sinne jo aamukymmeneltä, mikä olikin hyvä veto, sillä puoliltapäivin jonot olivat pitkät. Ylipäänsä Bathin kohteisiin kannattaa hankkia liput etukäteen, jos tietää menevänsä.

Thermae Spasta voi varata myös hoitoja, mutta me ostimme 35 punnan hintaisen peruslipun, joka sisälsi kahden tunnin kylpylävierailun altaineen ja saunoiheen. Tai no, perinteistä suomalaista saunaa ei ollut, mutta erilaisia höyryhuoneita ja suihkuja sekä rentoutumishuone, joka oli vuorattu tähtitaivasta imitoivilla valoilla. Pohjakerroksessa oli isohko allas, mutta parasta oli rooftop pool eli ylimmän kerroksen uima-allas, jossa oli ihana lekotella aurinkosena päivänä. Altaalta oli näkymä Bathin kattojen ylle. Kylpylä oli suunnattu aikuisille ja tunnelma oli rauhallinen. Ei ollut myöskään allasbaareja tai isoja uima-altaita, vaan kaikki tähtäsi rentoutumiseen rauhallisessa ilmapiirissä. Kännykät ja kamerat oli ehdottomasti kielletty, ja kieltoa myös valvottiin tarkasti. Ilmankos vierailu oli rentouttava kokemus!

Vasta jälkikäteen aloin miettiä, tuntuiko vesi jotenkin erilaiselta. No, eipä kyllä. Ainoa vaikutus ihossanikin johtui auringosta, joka porotti täydeltä terältä. Kun vaalea suomalainen pötköttää tunnin verran kattoaltaalla sen armoilla ilman suojakertoimia, illalla hieman kiristää!

Suosittelen lämpimästi molempia kylpylöitä. Ei muuta kuin pesulle, mars!