Tiesitkö, että Albaniassa on Euroopan tihein vanhojen mersujen kanta?

”Oh my Lord, Janis Joplin would have loved Albania. They have drugs, too.”
Kuvan lähteenä oivallinen blogiteksti
You can sell anything in Albania as long as it’s Mercedes Benz

Ei se mitään, en minäkään tiennyt, ennen kuin aloimme ystäväni Villen kanssa suunnitella tämän kesän lomaa. Päätimme toteuttaa matkan Albanian rivieralle, jonka neitseellisiä rantoja on hehkutettu Mondossa ja parissa muussakin lehdessä. ”Kuin Kreikka 1970-luvulla, ennen kuin turismi pilasi sen.” Selvä! Ja paras tapa liikkua lienee vuokra-auto, sillä moni ihana biitsi on kinttupolun päässä.

Mutta niin, vanhoja mersuja! Ja kuulemma aasejakin käytetään vielä kulkupeleinä maaseudulla.

”Entä sit kun se Mersu leviää jonnekin tienpenkalle? Pitää opetella pyytämään apua albaniaksi”, Ville ideoi.
”Mun veli osaa korjata niitä. Mä soitan sitten Suomeen”, totesin.
”Tai sit me otetaan ihan se aasi”, Ville totesi vähän lannistuneena.
”Mutta mikä onni, että osaan ajaa aasia! Sä voit maiskuttaa sille, ja mä laulan, että ’kun aasi meitä veti, ei peril’ oltu heti…”
”Onneksi ollaan lomalla.”
”Pitääkin muistaa ottaa ne viinit mukaan aasikärryyn, niin matka sujuu rattoisasti. Albaniassa on kuulemma hyviä viinejä.”

Ja tällaisia maisemia katsellessa hitaampikin kyyti kelpaa.

Lähde: http://www.yomadic.com/albanian-riviera/

Mutta miten Albaniaan pääsee?
Valittuamme juhannusviikon lomakohteen törmäsin ongelmaan: miten hitossa sinne pääsee? Suorat lennot Tiranaan ovat kalliita, ja siitä on tunnin-parin Mersu-matka rannikolle. Kreikan Kosilta pääsisi lautalla Sarandaan eli rivieran eteläpäähän, mutta lentoshow Korfulle olisi vienyt 12 – 14 tuntia vaihtoineen. Lopulta löysin Tjäreborgin suoran lennon Helsingistä Pohjois-Kreikan Pargaan, josta on reilu tunti rajalle. Kaupat tuli! 35 euron lisähintaan saimme huoneen koko viikoksi Pargasta, eli majoitus ekalle yöllekin järjestyi.

Entä tukikohdan valinta?
Rivieralta tietenkin! Albanian rivieraksi kutsutaan vajaan sadan kilomatrin pätkää Vloren kaupungin (pohjoisessa) ja Sarandan (etelässä) välillä. Saranda on isohko kaupunki, jonkinlainen itäblokin partykohde, mutta parhaat biitsit ovat kuulemma pohjoisemmassa. Pallontallaajien keskustelun ja vinkkien perusteella arvoimme Himaren kylän ja 20 kilometriä pohjoisemmassa sijaitsevan Dhermin pikkukylän välillä, ja päädyimme Himareen. Löysimme Airbnb:stä yksiön, josta on huikea merinäköala hintaan 103 euroa per kolme yötä. Halpaa kuin saippua!

Ja mitä enemmän olen kohteesta lukenut, sitä kiivaammin olen alkanut odottaa matkaa.

Kukkuloilla on idyllisiä vanhoja kirkkoja sekä oliivi- ja sitruunapuita.  Viidensadan euron viikkobudjetilla saa laittaa elämän risaiseksi, jos aikoo saada kaiken käytettyä. Ja Albania on kuitenkin hyvää vauhtia modernistumassa. Kuulemma muualla rahansa tehneet albaanit ovat rakentamassa maasta nykyaikaista matkailukohdetta. Villen kaverin mukaan vuosi sitten Albanian-lomalta jäivät erityisesti mieleen poikkeuksellisen siistit ja hienot vessat. Valitsemamme B&B:kin näytti tuliterältä. Oiva aika siis mennä nyt!

Ja mikä parasta: B&B-isäntämme Jorgo kertoi, että Sarandassa on autovuokraamoja. Kansainvälisiä ketjuvuokraamoja on vain pääkaupunki Tiranassa, mutta löysin yhdet sarandalaisen vuokraamon nettisivut, ja siellä vilahteli uusia Volkkareita ja Fiateja. Ei sanaakaan vanhoista Mersuista!  Ehkä meidän ei siis tarvitse kykkiä hylätyllä tienpientareella savuavan johtotähden kanssa odottamassa, onko seuraava ohiajaja kiltti ja neuvokas paikallinen vai potentiaalinen ryöstäjä.

Ehkä Albania on moderni maa. Jätetään Mersu- ja aasivitsit sikseen.

Kunnes tänään kävin kirjastossa hakemassa sen ainoan oppaan, jonka suomeksi löysin. Takakansiteksti antaa ounastella kiintoisaa reissua.

Matkustin Albaniaan, Pirjo Mellanen, 2013

No mutta, ainakin siellä on hienot vessat. Ja valkoista hiekkaa sekä turkoosia vettä.

P.S. Jos ei vielä tullut selväksi, niin kaikki Albania-vinkit ovat erittäin tervetulleita! 🙂