Vieläkin keinuttaa, vaikka istun jo Manadon lentokentällä pian matkalla Singaporeen. Heräsin yöllä rankkaakin rankempaan sateeseen, joka jatkui koko aamupäivän. Olin ihan tyytyväinen, että enää ei tarvinnut lähteä sukeltamaan, vaan tänään pääsisimme Singaporeen ilmastoituun hotelliin kuivattelemaan kamojamme. Viritimme rinkkoihin sadesuojat,  hyvästelimme Living Coloursin isäntäväen ja muut vieraat, ja yhdessä toisen suomalaispariskunnan ja muutaman paikallisen kanssa kahlasimme piiskaavassa sateessa veneelle, joka veisi meidät Manadoon. Roikuimme koko revohka veneen toisella laidalla, jotta se pääsi irti matalasta vedestä. Tämä oli tuttu rutiini sukellusaamuilta, mutta kun pääsimme vesille ja aallokko piiskasi kiihtyvässä tahdissa paatin matalia kylkiä, aloin vaistomaisesti etsiä katseellani pelastusliivejä, joita taisi olla kahdet. 

Kapteeni lauleli koko 45 minuutin matkan, mikä rauhoitti tilannetta hiukan. Ilmeisesti emme olleet välittömässä hengenvaarassa. Mä istuin puupenkillä pyyhkeeseen kääriytyneenä ja sanoin miehelle, kuinka ”jotkut varmaan kotona istuu takkatulen ääressä juomassa glögiä ja syömässä konvehteja”. Just sillä hetkellä olisin voinut vaihtaa osia.  Onneksi pääsimme turvallisesti Manadoon. Mutta jos suljen silmäni, tunnen edelleen aallokon.

Niin, siis hyvää joulua sinne Suomeen! Meidän maisemamme vaihtuu nyt Bunakenin rauhasta Singaporen sykkeeseen. Kahdeksan sukellusta plakkarissa, ja kanssasukeltajien kuumat vinkit seuraaviksi kohteiksi ovat Sibadan (muistatteko Jolon sissit…?) ja Galapagossaaret (jonne on hiukan matkaa!). Miksei myös Bunaken uudelleen? Tai sitten alamme sukeltaa hylkyjä.  Tai sitten vain rauhoitumme nyt ihan ensin…  🙂
Mua kiinnostaisi vedenalainen valokuvaus, mutta tällä reissulla siihen ei vielä ollut mahdollisuutta. Onneksi Minna jakoi kanssani myös lauantaisukelluksemme kuvasaaliin.
That’s it for diving. Today we’re off to Singapore, but here are some additional photos from the Living Colours diving at Bunaken. Merry Christmas… 🙂
The beginning of the diving day. 
The boat and the gear waiting for us to jump onboard. 
 
Diversity. The definition. 
This is how it looked like under the water for most of the time.
  
A scorpion fish was very patient and calm towards us.
Shark = JAWS! = escape!! Well, this white tip shark was so small and cute that I didn’t even think about Jaws. At least not more than two seconds. I read that a diver should consider herself lucky, if she sees a shark, because they are quite rare. 
On the Fukui reef.
Look, it’s the underwater paparazzi again! I (left), Alanmies (middle) and our guide Rando after 45 minutes at Manolin reef, ready to go up.
All fun comes to and end. Time for new adventures!
Than you all fellow divers – it was great to meet you, and I hope the weather brightens up soon! See you & enjoy the Xmas!