Pohjois-Vietnamin Halong Bay korkeine kalkkikivisaarineen on pakahduttavan hieno näky ja Unescon maailmanperintökohde. Se on syystäkin Pohjois-Vietnamin tärkeimpiä matkakohteita, joka on upea kokea sekä laivan kannelta cocktail-lasi kourassa että luolissa ja poukamissa meloen. Huhtikuussa 2017 voimaan astui kuitenkin sääntö, jonka mukaan Halonginlahdella ei saa luonnonsuojelusyistä tehdä kajakkiretkiä lainkaan. Matkailija joutuu pohtimaan, onko risteily rahan arvoinen vai olisiko sittenkin kivempi tehdä laivaretki esimerkiksi viereiselle Lan Ha Baylle, jossa saaret ovat aivan yhtä komeat ja kajakillakin pääsee.

Kävin Villen kanssa testaamassa molemmat vaihtoehdot: vuorokauden risteilyn Halongilla ja päiväreissun kajakkeineen Lan Ha Baylla. Tässä postauksessa kokemukset ensimmäisestä.

La Vela Cruises: 2 day 1 night cruise, Halong Bay

Agatha Christien Kuolema Niilillä on suosikkidekkareitani. Eksoottinen kohde, mielenkiintoiset henkilöhahmot ja suljettuun paikkaan eli risteilylaivalle sijoittuva tihenevä jännitys. Halong Bayn risteilyllä Vietnamissa tuli vähän samat fiilikset. Tällaisilla pienillä risteilylaivoilla on ihan oma tunnelmansa, jota seurueen pieni koko ja aluksen art deco -sisustus tukee.

Suurin osa ihmisistä tulee risteilylle kuljetuksella Hanoista ja palaa takaisin samaa tietä. Mekin varasimme tämän risteilyn hotellimme La Siesta Diamond Hanoin kautta, sillä olimme saaneet vinkin, että hotelleilla on yleensä neuvoteltuina parhaat paketit. Hintaa risteilylle tuli 150 euroa per nenä sisältäen ateriat (ilman juomia). Hanoin kadut ovat pullollaan risteilymainoksia, mutta matkaoppaat varoittavat tarttumasta kaikkein halvimpiin. En minäkään halua tinkiä turvallisuudesta tai katsella rottia tai torakoita laivalla. Toisaalta myös huomattavasti tyyriimpiä luksusristeilyjäkin oli saatavilla.

Kuljetus Hanoista satamaan lähti aamukahdeksalta ja kesti nelisen tuntia. Laivalla meidät vastaanotti erittäin hyväntuulinen ja ystävällinen henkilökunta, joka todellakin teki parhaansa koko matkan ajan, jotta viihtyisimme. Somemuija sai jopa lainata tarjoilijan henkilökohtaista nettiä, kun laivan wifi ei toiminutkaan, ja piti saada yhteys seuraavan päivän hotelliin (toki samalla voi postata kuvan Facebookiin… :).

Maisemia, cocktaileja ja kokkikoulua

Matka alkoi buffet-lounaalla. Hymyilimme muille turisteile siinä nuudeleita ja salaatteja puputtaessamme, mutta pysyimme omissa porukoissamme, kuten tässä vaiheessa reissua aina tavataan tehdä. Meitä oli sekalainen seurakunta: pari – kolmikymppisiä pariskuntia, vanhempia ihmisiä ja pari lapsiperhettä. Briteistä, Kiinasta, Koreasta, Ranskasta ja Saksasta.

Sitten hyttiin. La Vela -risteilyaluksella oli kolme kerrosta, joista kahdessa alimmassa oli hyttejä. Hytti oli siisti ja koko seinän kokoisesta ikkunasta avautui komea näkymä lahdelle.

Tummaksi maalattu puu ja perinteinen tunnelma toivat mieleen entisaikojen risteilyalukset. “Tää on just semmoinen paikka, jossa yhtäkkiä jostain hytistä kuuluu kirkaisu ja Hercule Poirot ryntää paikalle”, selostin Villelle, joka pyöritteli päätään mun mielikuvitukselleni. Vaihdoimme urheiluvaatteet päälle, sillä pysähtyisimme pian luolaretkelle, ja painelimme aurinkokannelle katsomaan maisemia. Aurinkokansi oli toiveikas nimitys, sillä koko matkan ajan oli lämmintä mutta sumuista.

Kun retken jälkeen olin levähtänyt hetken hytissä, kiipesin ylös ravintolaan hakemaan juotavaa – olihan happy hour alkanut. Ehkä dekkarifiilis sai aikaan sen, että klassinen gintonic tuntui hyvältä idealta. Juoma irtosi muutamalla eurolla, ja happy hourin aikaan sai kaksi yhden hinnalla.

Seurustelu aurinkokannella oli jo päässyt käyntiin. Brittiläiset keskustelivat keskenään, ja puolet matkustajista valmisti vietnamilaisia kesärullia laivan kokin opastuksella. Ilta alkoi hämärtyä ja saaret tummuivat pikku hiljaa mörkömäisiksi möykyiksi laivan molemmin puolin. Kaikille tarjoiltiin vietnamilaista riisiviinaa, ja innokkaan ristilyisäntämme opastukselle opettelimme skoolaamaan vienamiksi. Ville oli jo opetellut sanomaan vietnamiksi ”kiitos” eli ”kam on”. Vähän kuin kamoon! Tunnelma kannella alkoi rentoutua.

Illallispöytiin siirryttyämme rupattelimme jo viereisiin pöytiin. Brittiperhe suositteli lämpimästi Hanoin Street Food Touria, ja heidän alakouluikäinen tyttärensä osoittautui suureksi Saara Aalto -faniksi. Nuori pariskunta toisella puolellamme oli matkalla Hoi Aniin, jota on suositellut niin moni (esim. Matkakuumeen Gia ja Miikka), että jos vielä kerran palaan Vietnämiin, se on koettava.

Kesken illallisen sähköt katkesivat ja koko laiva pimeni. Ooh! “Nyt se murha tapahtui”, henkäisin. Viereisissä pöydissä istuvat britit vaan nauroivat mun kuvitelmilleni. Höh! Mutta kun katsoi ympärilleen, se olisi voinut olla totta. Parikymmentä seuruetta, joista osa höpöttää iloisesti keskenään, osa istuu pukahtamatta mitään omissa ajatuksissaan tai vain tarkkailemassa muita. Laiva, joka lipuu hitaasti majesteettisten saarten lomassa yön pimeydessä. Kaikkien huomion vangitsee upea maisema ja touhukas henkilökunta. EI kukaan kiinnittäisi huomiota, vaikka yksinäinen ase plumpsahtaisi laidan yli keskellä yötä. Vasta hyttisiivooja löytäisi uhrin aamupalan jälkeen…

Tosin ainoa plumpsahdus, joka illan hämärryttyä hiljaisella lahdella kuului, tuli onkiin kiinnitetyistä vieheistä, joilla yritimme pyydystää mustekaloja peräkannen veneestä illallisen jälkeen. Tulosta ei syntynyt, mutta sen sijaan näimme jättimäisen mustekalan, joka ui veneemme ali. Ehkä se oli merkki, että oli aika mennä nukkumaan.

Tai chiä ja helmifarmareita

Aamu alkoi reippaasti jo puoli seitsemältä hovimestari-Britneyn pitämällä tai chi -sessiolla aurinkokannella. Se oli yllättävän rankkaa, vaikka pitkään jooganneena tunsin pysyväni liikkeissä mukana melko hyvin. Aamukahvin jälkeen vierailimme helmifarmilla.

Farmin jälkeen piti matkaohjelman mukaan olla mahdollisuus lähteä melomaan. Risteilyisäntämme pahoitteli, että melominen ei ole enää uusien sääntöjen mukaista, joten se jäi välistä. Toisaalta pääsimmepä nopeammin aamupalabuffetin kimppuun. Sen jälkeen luovutimme huoneemme ja nautimme vielä hetken upeista maisemista ennen satamaan saapumista.  Vajaassa vuorokaudessa oli jo ehtinyt tutustua porukkaan sen verran, että small talk sujui. Muu porukka jäi satamaan lounaalle ennen paluumatkaa Hanoihin. Me jatkoimme Cat Ba -saarta kohti.

Halong Bay -risteilyn plussat ja miinukset

Risteilyssä oli parasta henkilökunta, mukava art deco -tyylinen alus ja pienehkö määrä muita matkustajia, hyvin suunniteltu ohjelma (melontaa lukuunottamatta) ja tietenkin upeat Halong Bayn maisemat, joiden vuoksi koko risteilylle ylipäänsä lähdimme. Myös ruuat ja luolavierailu olivat ihan mukiinmenevää ohjelmaa.

Kehittämisen varaa olisi siinä, että lupaukset pidetään: jos esitteessä lukee melontaa ja wifi käytössä, muutoksista pitäisi informoida etukäteen. Jouduin lopulta käyttämään kallista mobiilidataa, että sain hotelliasiat sähköpostitse hoidettua. Osa ruoista oli hieman kummallisia, ja lisäksi laivayhtiön bussikuski hajotti laukustani pyörän vaivautumatta kertomaan asiasta mitään. Onneksi henkilökunta löysi pyörän laiturilta. Silti touhusta jäi vähän huolimaton maku.

Mutta kuten sanottu, vuorokauden risteily ei ole ainoa tapa kokea lahti saarineen. Seuraavassa postauksessa kerron toisentyyppisestä retkestä. Voit päättää, kumpi on sinun juttusi vai haluatko molemmat.