Oletko ikinä miettinyt, missä luksusresortin tarjoilija itse asuu? Suomalainen startup Duara Travels haluaa tarjota vastuullista loma-asumista ja auttaa kehittyvien maiden ihmisiä työllistämään itse itsensä. Viime vuonna perustettu palvelu on jo majoittanut ensimmäiset matkailijat Tansaniassa, ja kesällä aukeaa Sri Lanka. Kuin Airbnb, mutta sillä erotuksella, että kohteet ovat kehittyvissä maissa ja tarkoitus on ottaa matkailija osaksi majoittajan kyläyhteisöä. Eli juuri sinne, missä tarjoilijat, opettajat ja käsityöläiset asuvat.
Törmäsin Duaraan Facebook-feedissäni, ja idea kuulosti niin upealta, että otin heihin yhteyttä. Tapasin innokkaan tiimin eilen Helsingissä. He kertoivat, mistä on kyse. Uskon ja toivon, että tästä tulee uusi suomalainen menestystarina. Mutta mistä kaikki alkoi?
Osaksi paikallisyhteisöä ilman, että tuntee ketään
Peruutetaan alkuvuoteen 2015, jolloin kauppatieteiden opiskelija Johanna Vierros oli juuri muuttanut Thaimaasta takaisin Suomeen. Johanna mietti, että kestävä liiketoiminta – hänen pääaineensa Aalto-yliopistossa – olisi hauska yhdistää hänen toiseen intohimoonsa eli matkailuun. Samaan aikaan toinen kauppatieteiden opiskelija Elina Voipio pohti, miten käyttää osaamistaan hyvään tarkoitukseen. Hän oli asunut lapsuutensa Tansaniassa, jossa hänen vanhempansa työskentelivät kehitysyhteistyön parissa, ja tehnyt itsekin myöhemmin töitä Ulkoministeriön kehityshankkeissa.
Eräänä päivänä Elina sai Johannalta viestin: ”Meidän pitäisi varmaan tutustua.”. Tytöt tapasivat, ja ajatus alkoi hahmottua. He löysivät tiimiinsä vielä kolmannen jäsenen, palvelumuotoilijan ja innokkaan reppureissaajan Annika Järvelinin. Hän oli tekemässä väitöskirjaa yhteisöllisestä turismista. Toukokuussa kaikki osallistuivat Impact-yrittäjyysyhteisön kilpailuun, jossa ajatus Duarasta kristallisoitui.
”Perusongelma on se, että jos matkailija haluaa vaikka Intiaan hyödyttämään paikallista kulttuuria, hänen on tunnettava joku paikan päältä tai haettava järjestöjen kautta vapaaehtoistyöhön. Duaran idea on, että sen kautta kuka tahansa voi tavata paikallisia ihmisiä, ja rahat menevät heille, eivät isoille hotelleille tai matkanjärjestäjille.”
”Kisan jälkeen moni kyseli, että kai me jatkamme.”
Tytöt päättivät jatkaa.
”Ei tullutkaan väitöskirjaa, tuli firma”, Annika nauraa.
Duara Travels rekisteröitiin lokakuussa 2015. Johanna ja Elina matkustivat Tansaniaan rekrytoimaan yhteisöjä palveluun. Nyt yhteisöjä on mukana seitsemän, ja ensimmäiset kymmenkunta matkailijaa ovat majoittuneet Duaran kautta. Palaute on ollut positiivista. Äskettäin tekninen kehittäjä Juho Toivonen liittyi tiimiin. Kesällä palvelu laajenee Sri Lankaan ja myöhemmin todennäköisesti Indonesiaan.
Miten homma toimii?
Duara Travelsissä majoitus varataan netin kautta kuten Airbnb:ssäkin. Ainakin itseäni askarruttaa eniten, mitä kohteessa on luvassa. Savimajojako?
”On meillä pari savesta tehtyä taloakin mukana”, Johanna sanoo. Käytännössä kuulemma useimmat talot ovat tiilitaloja, joissa majoittuja saa oman huoneen, sängyn ja hyttysverkon. Yleensä taloissa on myös sähkö. Vessa on joko ulkona tai pelkkä reikä lattiassa. Hanasta tulee vettä, mutta suihku on mallia mökkisauna, eli ämpäri ja kuuppa. Keittiö on ulkona. Aika karua täältä pehmeältä sohvalta tarkasteltuna. Vaikka sellaistahan arki tietenkin on suurelle osalle maailman ihmisistä. Vuorokausipaketti sisältää ruuat ja noudon lähimmältä bussiasemalta. Duara-yhteisö koostuu useammasta perheestä, ja vähintään yhteisön yhdyshenkilö on englannintaitoinen. Usein myös joku perheenjäsenistä.
”Työvelvoitetta ei ole, mutta tietenkin toivomme, että matkailija valitsisi sellaisen yhteisön, jonka toiminta kiinnostaa”, Elina sanoo.
”Voi vaikka kokata, auttaa käsityöläisiä tekemään koruja tai leipomaan tai tehdä maatöitä. Joissain perheissä on opettajia, jolloin voi mennä tutustumaan kouluun. Ja on toki maastoa patikoitavaksi sekä rantoja, joilla maata.”
”Kun me olimme Tansaniassa tutustumassa kohteisiin, asuimme 14 eri perheen luona. Sansibarilla kalastajat lähtevät aina yöllä puuveneillä kalaan, ja aamukuudelta on kalahuutokauppa rannalla. Siellä oli tämän pöydän pituisia miekkavalaita ja haita”, Johanna demonstroi.
”Parasta oli, kun lähdin yhden kalastajapojan mukaan katsomaan veneitä, ja kalastajat kutsuivat minut mukaansa tekemään kalasoppaa.”
Niinhän se on. Mieleenpainuvimmat elämykset ovat ihan jossain muualla kuin turistikohteissa tai nähtävyyksillä.
Duaran vuorokausihinnat ovat 25 – 35 euroa per henkilö. Summasta 70 % menee paikalliselle yhteisölle: suurin osa majoittavalle perheelle sekä vähän paikalliselle Duara-yhteyshenkilölle ja kyläyhteisölle. Kymmenen euroa on monissa maissa iso raha, joten duaralaisten puheet siitä, että he voivat auttaa ihmisiä työllistämään itse itsensä, kuulostavat ihan uskottavilta.
”Ja me haluamme myös edesauttaa matkailun muuttumista ja herättää ihmisiä miettimään sen vaikutuksia. Matkustaminen voisi olla uteliaampaa”, Johanna sanoo.
Haluatko pilotoimaan?
Tällä hetkellä Duara hakee pilottimatkailijoita testaamaan toimintaansa. Jos kiinnostuit, kannattaa ottaa tiimiin yhteyttä. Olisikohan minusta siihen? Vähän harmittaa, että tämän vuoden matkasuunnitelmat on tehty ihan muualle kuin Afrikkaan tai Kaakkois-Aasiaan.
”Ei se haittaa. Voisihan niitä kohteita ottaa lähempääkin”, tiimiläiset miettivät.
Hmm… Miltähän Moldovan tai Transnistrian kyläyhteisöt sanoisivat…? Sinne olen nimi menossa kesällä, mutta siitä myöhemmin lisää.
Omasta mielestäni Duara on loistava idea, ja toivon heille kaikkea menestystä. Jos haluat auttaa, jaa vaikka tätä blogipostausta. Tässä ei ole mukana kaupallista yhteistyötä vaan aitoa innostusta mielenkiintoiseen yritysideaan ja vastuulliseen reissaamiseen.
Lue lisää: Duara Travels
Julkaisun matkakuvien copyright Duara Travels.
Hei Laura, en tiedä onko tämä oikea kohta sinulta kysyä tietoa, vinkkejä Pargan Villa Apollosta, ja erityisesti sen sijainnista lähimpään uimarantaan. Olen ystäväni kanssa nyt tehnyt varaukset tuohon Villaan ja hän on ylipainoinen ja siten liikuntarajoitteinen jyrkissä teissä ja poluissa. Olemme nyt yrittäneet varmistaan tuota tjäreborgin ilmoittamaa matkaan 300 metriä uimarannalle, sinut tämän tai aikaisemman blogin löysin ja sinä varmaat osaat tähän vastata. Kuin myös kun katselin arvosteluja niin nukkumisen kohdalla oli vain 1 täppä? entä muuten rauhallisuus ympäristössä…, vielä onko siinä lähellä ruokapaikkoja tai kauppaa vai tarviiko mennä kylään asti hakemaan aamaistarpeet? saako sieltä vuokrattua skoottereita yms. ja jos sinulla on tästä paikassa jossain kirjoitus niin kiitos mielellään sen luen kuvien kera 🙂
Moi Merja! Kiitos kysymyksestä. Villa Apollo sijaitsi muistaakseni ihan tasaisella maalla ja uimarannalle kuljettiin hiekkatietä pitkin. Eli mäkiä ei ollut rantamatkalla. Vastapäätä on hotelli, jonka ulkoterassilla kävin aamukahvilla. Matkalla rantaan oli myös parikin pientä ruokakauppaa. Lisäksi lähirannalla oli useampikin hotelli ja ravintola, eli ei varmaankaan ole pakko mennä kylään saakka jos ei halua. Hotellissa oli vähän huono äänieristys, eli jos on herkkäuninen, niin ottaisin kyllä korvatulpat mukaan. Skoottereista en valitettavasti osaa sanoa. Hyvää matkaa! 🙂
Onpa mielenkiintoinen idea! En ehkä juuri nyt taipuisi tämmöiseen matkustusmalliin, mutta kunhan lapset eivät enää kulje mukana, niin mikä ettei. On sitä ennenkin savimajoissa nukuttu 🙂
Kyllä, kokemuksia ainakin kertyy. 😀
[…] ja Instagramissa. Alan Maailma-reissublogi innostui myös Duarasta ja kirjoitti heistä artikkelin – käyhän […]