”Uhka, ehdottomasti”, sanoo Alanmies kömpiessään futonilta ylös Tokion-majapaikassa. Olen juuri kertonut blogipostaukseni aiheen.
”Eihän, minustahan se on tosi hyvä”, kommentoi hiuksiaan harjaava Miss H kylpyhuoneesta.
”Niin minustakin. Sun pitää vaan kokeilla sitä. Me puhuttiin tästä eilen suomalaisten kanssa cocktaileilla, ja kaikki ovat tykänneet”, mä kommentoin.
”No minä koitan. Mut eka käyn tupakalla”, sanoo Alanmies ja suunnistaa pikkuruisen asuntomme takapihalle hermosauhuille ennen vessaelämystä.

Japanilainen vessakulttuuri

Olemme nyt viettäneet neljä päivää Kiotossa ja lähes viikon Tokiossa (paitsi Ville, joka on ollut täällä jo kaksi kuukautta). Japanin-matka lähenee loppuaan. Ihan tavallinen urbaanielämä tarjoaa jatkuvasti uusia elämyksiä, joissa riittää sulateltavaa. Yksi näistä asioista on vessat. Puhuimme jo ennen matkaa japanilaisista vessoista ja mietimme, osaako niitä käyttää ja päättyykö vessassakäynti siihen, että pönttö ruiskuttaa holtittomasti vettä ympäriinsä ja itse juoksee kirkuen ja vaatteet märkinä kopista ulos. No, ei päättynyt. Oikeastaan päinvastoin: japanilainen vessa on erittäin miellyttävä käyttää. Vähän huvittaa, että ensimmäinen blogipostaukseni täältä käsittelee vessoja – mutta olen putkimiehen tytär, joten menköön.

”Kukahan tässä on istunut…?”

Ensimmäinen reaktio japanilaisessa vessassa on lämpö: vessan istuinrengas on yleensä lämmitetty, joten väistämtää tulee mieleen, että joku on juuri käyttänyt vessaa! Toisaalta vessanrengasta voisi varmaan hyödyntää myös pikkupyykin kuivattamisessa.

Itse vessa toimii kuten mikä tahansa wc-pönttö: se vedetään joko vivusta säiliön kyljessä tai nappulasta seinässä. Automaattiominaisuudet ovat lisäominaisuuksia, joita voi itse käyttää joko seinässä olevasta paneelista tai kahvasta pöntön kyljessä. Tosin joissain julkisten tilojen vessoissa huuhteluääni käynnistyy liiketunnistimella automaattisesti, kun koppiin menee. Ideana on, ettei vessassakävijän tarvitse jännittää lorinaa tai loiskahduksia. Tämä sopii hienosti japanilaiseen mentaliteettiin, jossa ihailtavaa on olla mahdollisimman huomiota herättämätön ja äänetön.

Japanilainen automaattivessa – uskaltaako sitä käyttää?

Kymmenien vessojen kokemuksella voin jo sanoa, että kaikkia nappeja uskaltaa painella. Yllä olevassa kuvassa kolme keskimmäistä nappia tarjoavat vesisuihkun joko takapuolelle taikka edemmäs (naisenkuva). Kun nappia painaa, bideesuihku ilmestyy pönttöön ja suihkuttaa niin kauan, kunnes käyttäjä painaa stop-nappia (vasemmalla). Alla olevista napeista voi säätää mm. veden lämpötilaa, suihkun voimakkuutta ja jopa oskillointia (siis kuinka laajalti suihku kääntyilee!). Paremmissa vessoissa, kuten yllä, on toimituksen viimeistelemiseen myös puhallin.

Miltä se sitten tuntuu? Peukku ylös vai alas? No, ainakin meidän noin kymmenen hengen Suomi-joukostamme peukut nousevat ylös. Kun mahdollisesta alkunolostuksesta pääsee yli, vessan käyttö tuntuu hupaisalta mutta miellyttävältä. Ennen kaikkea käyttökokemus on tosi siisti. Ja siisteyshän sopii myös japanilaiseen tyyliin. Harvoin näkee siistejä aseman vessoja, mutta Tokiossa se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tässä kohtaa pakko tosin mainita, että osa julkisista vessoista on vielä reikä lattiassa -mallia. (Toisaalta Moldovan ja Ukrainan raja-aseman vessakokemuksen jälkeen kaikki toiletit ovat tuntuneet vähintään siedettäviltä.)

Mutta nyt Alanmies on käynyt testaamassa vessan, joten otetaanpa kommentit tuoreeltaan:
”No olipas se! Aivan turhaa hommaa. Pyyhkimällä ois päässyt nopeammin. Veden tuhlausta!” Jaaha, kaikkia ei voin näköjään miellyttää. Suomalainen mies taitaa olla omimmillaan metsässä riu’ulla ja pyyhkiessään takapuolensa jäkälään.

”Voitko lisätä sinne blogiisi, että mielestäni käytät paljon kauemmin aikaa vessassa kuin yleensä matkoilla”, Ville kommentoi sivusta. Vai niin! Mutta enemmistö meistä tykkää, joten putkiliikkeet hoi – saisiko näitä Suomeenkin?!