Hyvää alkanutta vuotta ja tervetuloa uuteen blogiin!
Alan Maailma –> Olin matkalla
Ensin pari sanaa siitä, mitä on tapahtunut blogissa sitten viime näkemän. Alan Maailma -blogini jäi historiaan, kun Matkabloggaajat-palvelu lopetti toimintansa muutama kuukausi sitten. Syksyllä vaihdoin myös entisen mieheni Markuksen sukunimen (Ala) mummuni tyttönimeen (Olin), ja samassa rytäkässä oli loogista vaihtaa myös blogin nimi. Uutta nimeä ei tarvinnut kauan pähkäillä: Olin matkalla. Sanaleikit siis jatkuvat, ja yleinen meininki säilyy samana. Korkeintaan valokuvien taso nousee, sillä Olinin lisäksi matkalla on usein myös avomieheni Jussi, intohimoinen kuvaaja. Todennäköisesti yhteisiltä reissuiltamme meikäläinen hoitaa selostukset ja Jussi visuaalisen puolen.
Kävin syyskuussa työmatkalla Shanghaissa, jossa myöhästyneen lennon takia ehdin viettää alle kaksi vuorokautta ja nähdä käytännössä vain Shanghain valot ja Slush-tapahtuman. Vaikka olenkin osallistunut ilmastomarsseille ja koitamme tehdä arjestamme vihreämpää, en kuitenkaan ole niin aktivisti, että olisin ensimmäisenä barrikadeilla vaatimassa ilmastotekoja saati moralisoimassa muiden tekemisiä. Shanghain-pyrähdyksen jälkeen jäi kuitenkin mieltä kaihertamaan, kuinka paljon koneet syytivät hiilidioksidipäästöjä vain siksi, että pääsin pariksi päiväksi Kiinaan teknologiapöhinään.
Isommassa mittakaavassa työni virtuaalitodellisuuden parissa tähtää kylläkin siihen, että fyysiselle matkustamiselle saataisiin entistä monipuolisempia vaihtoehtoja. Siitä huolimatta olen huomannut, että en ole millään tavoin immuuni lentämisen ilmastovaikutusten pohtimiselle. Uskon, että meitä paljon, jotka haluamme vihreämpää maailmaa, vaikka emme olekaan valmiita uhraamaan kaikkea arjen sujuvuutta sen hyväksi.
Kohteena Kambodza, Angkor Wat ja valkoiset hiekkarannat
Seuraava matkakohteemme Jussin kanssa on Kambodža. Olen aina halunnut nähdä maailman seitsemännen ihmeen, eli Angkor Watin temppelit. Vaikuttaa myös siltä, että Kambodžan saarilla on vielä kohteita, jonne ei ole pykätty valtavia resortteja ja joita pyörittävät paikalliset yrittäjät. Saimme kohtuuhintaiset lennot Finnairilta Bangkokin kautta Siem Reapiin ja paluun Phnom Penhistä Bangkokin kautta kotiin. Ostin lennot Supersaverista lokakuun lopussa tavalliseen tapaan. Ilmastokompensaatiota ei ostohetkellä tarjottu, joten asia unohtui jälleen.
Kaukomatka ja ilmastonmuutos, huokaus
Viime lauantaiana Jussi alkoi aamupalapöydässä puhua ilmastonmuutoksesta ja siitä kuinka ”Gretan puheissa on kyllä perää”. Hän oli edellispäivänä tavannut ilmastotieteilijän, joka oli kantanut erityistä huolta siitä, mitä maapallolle tapahtuu, kun vedet lämpenevät ja plankton alkaa kuolla. Keskustelumme muistutti asiasta, joka oli jäänyt tekemättä. Mitkä ovatkaan Kambodžan lentojen ilmastovaikutukset ja voisimmeko jotenkin kompensoida aiheuttamaamme tuhoa?
Ilmastokompensointi: tee edes tämä
Kompensointi olikin yllättävän helppoa. Finnairin verkkokaupasta sai ostaa hyvityksen, joka on euro kotimaanlennoista, kaksi euroa Eurooppaan suuntautuvista lennoista ja kuusi euroa mannertenvälisistä lennoista. Verkkokaupassa voi rahan lisäksi maksaa lentopisteillä. Todella näppärää, nopeaa ja yllättävän edullista. Tähän ihan takuulla kaikilla matkalle lähtijöillä on varaa!
Ilmastokompensointi: lisäperehtymistä
Innostuin kuitenkin aiheesta. Käynnistin Facebook-keskustelun, jossa oli paljon hyviä kommentteja intohimoisilta matkailijoilta ja ihmisiltä, jotka ovat todennäköisesti enemmän maailmanparantajia kuin itse.
Keskustelun lopputulemana olen nyt tehnyt laskelmat myös Atmosfair.de– ja ClimateCare.org-sivustoilla. Atmosfairin mukaan matkaltamme kompensoitavaa on reilut 70 euroa ja ClimateCaren mukaan parikymppiä. Molemmat luvut ovat siis isompia kuin Finnairin verkkokaupassaan tarjoama kuuden euron kompensaatio mannertenvälisestä matkasta. Hinta on Finnairin mukaan laskettu siten, että yhden hiilidioksiditonnin kompensointi maksaa juuri tuon kuusi euroa. Laskelmalle Finnairilla on toimialalla hyväksytty Gold Standard -sertifikaatti. Mutta tuleeko päästöjä vain tuo tonni? Toiset sivustot kertovat, että matkastani tulee hiilidioksidia yli kaksi (Climatecare) tai jopa yli kolme (Atmosfair) tonnia. Ainakin jälkimmäisessä on otettu huomioon se, että pitkillä lennoilla kone lentää kauemmin yläilmakehässä, jonne tulevat päästöt ovat suhteessa haitallisempia. Suomalainen Maan ystävät kehottaa puolestaan kompensoimaan varmuuden vuoksi 10 % lentojen hinnasta, koska oikean kompensaation laskeminen on vaikeaa.
Toisaalta taas Finnair tarjoaa myös mahdollisuuden ostaa kompensaation sijaan suoraan biopolttoainetta, ja sen hinta onkin jo vaikuttavamman kuuloinen eli 65 euroa. (Katsoin vertailun vuoksi, että sillä rahalla saisi myös kaksi biopolttoainetta valmistavan Nesteen osaketta!)
Kaiken tämän jälkeen on se fiilis, että kompensaatiohinnan mannertenvälisestä lennosta pitää olla vähintään sen muutaman kympin, jotta se edes tuntuu hyvittämiseltä. Niinpä tein vielä lahjoituksen Maan ystäville. Mutta myös lentoyhtiön kautta lahjoitetulla pienemmällä summalla on väliä. Se kertoo lentoyhtiöille, että ilmastoasioilla on merkitystä, ja ajaa koko touhua parempaan suuntaan. Tärkeintä on, että tekee jotain.
Näillä miettein uuteen reissuvuoteen 2020!
** Blogissa on vielä jonkin verran säädettävää ja päivitettävää, sillä osa vanhoista kuvista on kadonnut, mutta koitan saada niitä palautettua pikku hiljaa. Myös blogin Facebook-sivun nimi on vaihtunut.**
Angkor watt on hieno, kävimme noin 10v sitten. Originaali kohde! Mieheni sai kovan kuumeen reissussa ja vähän hirvitti kun paikallisen sairaalan edessä oli kyltti Dengue-kuumeesta… Onneksi päästiin Thaimaan puolelle ja siellä sairaalaan lääkitykseen. En tiedä mikä tauti lopulta oli.
Ouch, noi on kyllä vihonviimeisiä juttuja! Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Kymmenessä vuodessa turistien määrä lienee kasvanut eksponentiaalisesti, mutta niitä on ilmeisesti myös restauroitu lisää.
Hyvä blogiartikkeli, seuraan sinua.