“Soutakaa nyt! Muuten päädymme Muranoon!”, huutaa Gabi ja teemme veneessä työtä käskettyä, vaikka pitkä airo on livetä hankaimesta ja vesibussin tekemät aallot keinuttavat ja tekevät seisomisesta vaikeaa. “Jotkut tulevat Venetsiaan rentoutumaan ja juomaan proseccoa, me tultiin rehkimään soututunnille”, nauroin Villelle myöhemmin kun istuimme jo kanaalin varressa sillä ansaitulla proseccolla.
Venetsia on niin klassinen matkakohde, että monet yllättyivät, kun kerroin, että minä sen paremmin kuin matkakumppanini Villekään emme ole siellä koskaan käyneet. Mutta viikon lomalla Pohjois-Italiassa huhtikuussa 2023 oli luonteva tilaisuus.
Venetsiasta löytyy tuhansittain tarinoita, enkä toistele tässä, kuinka valokuvauksellisia gondolit ja kanaalit ovat. Sen sijaan listaan muutaman poikkeuksellisen hyvän jutun, joita päiväämme mahtui. Pitkälti näistä on kiittäminen kokeneiden Venetsia-matkaajien vinkkejä. Ilman niitä olisimme varmaankin vain kiertäneet kehää ja eksyneet kujille – mikä tosin on monen konkarinkin mielestä se paras tapa kokea kanavien kaupunki!
Venetsia – unohda auto, ota vene
Venetsiaan on erittäin helppo tulla junalla, ja ainakin Pohjois-Italiassa junaliikenne toimii loistavasti. Lisäksi päärautatieasema on kirjaimellisesti Grand Canalin varressa.
Venetsia on yllättävän iso! Vaikka historiallisessa kaupungissa asuu enää 50 000 ihmistä, pinta-alaa riittää. Venetsia muodostuu paristasadasta saaresta. Keskustan ulkopuolelle jäävät ainakin lasistaan kuulu Murano, värikkäiden talojen Burano sekä hiekkasärkällä sijaitseva Lido, joka ei virallisesti ole Venetsiaa mutta josta kesäisin pääsee uimaan Adrianmereen. Saarille kuljetaan vaporetolla eli vesibussilla, jonka lipunhinta on tällä hetkellä 9,50 euroa turisteille.
Meille päivämatkalaisille riitti tällä kertaa keskusta. Kävelimme rautatieasemalta ensin etelärannalle, sieltä Grand Canalin kautta Piazza San Marcolle ja sitten kohti pohjoista Cannareggioon. Etelä ja pohjoinen olivat selvästi uneliaita kaupunginosia, kun taas keskellä riitti turisteja. Ei kuitenkaan niin paljon kuin pelkäsimme.
Row Venice – soutaen kohti gondolieerin uraa
Jos nähtävyyksien ja aperolien väliin haluaa jotain oikeaa tekemistä, suosittelen lämpimästi Row Veniceä! Pohjaisrannalla toimiva naisten pyörittämiä yhdistys haluaa ylläpitää perinteistä venetsialaista soututaitoa ja jakaa oppeja muillekin. Pitkän puisen batellinan hallitseminen yhdellä airolla veneen perässä seisten on vähän toista kuin kalaverkkojen soutaminen mökkijärvellä.
Soutamisen lisäksi opettajamme Gabi kertoi kiinnostavia juttuja venetsialaisesta elämänmenosta. Hänen isänsä suku on kotoisin Venetsiasta, ja kuulemma viikkoa pidempään ei pysty olemaan muualla – kaipuu kanaalien keskelle on niin suurta. Hän hauskuutti meitä myös kertomalla, kuinka muut italialaiset pelkäävät ventsialaisin kilvin varustettua autoja. Ymmärrettävästi kaupunkilaiset eivät yleensä ole kovin kokeneita kuskeja!
Ravintolavinkkejä ja hengailupaikkoja Venetsiaan
Pyhän Markuksen aukio (siis Piazza San Marco) ja Rialton silta lienevät pakollisia nähtävyyksiä, mutta eivät varsinaisesti kutsu viettämään aikaa.
Pohjoisessa:
- Osteria Alla Frasca on pieni ja sympaattinen perhravintola hiljaisella aukiolla. Söin lounaaksi todella hyviä gnoccheja ja Ville veti ragupastaa. Päälle erinomaiset pannacotat ja tiramisut.
- Sullaluna Liberia & bistrot oli yksi Fondamenta de la Misericordian kivoista kanaalinvarren baareista. Baarin ja kirjakaupan yhdistelmä on alun perin perustettu heidän oman viininsä il Lunatico -proseccon tarjoilemista varten. Prosecco olikin ihanaa souturetken päätteeksi rauhallisen kanaalin varressa.
- Pakko mainita myös, että samalla kadulla sijaitsevat ravintola Paradiso perduto ja natuviinibaari Vino Vero ovat ystäväni Satun suursuosikkeja ja näyttivät todella kivoilta. Paha kyllä, Paradiso oli suljettu keskiviikkoisin. Nämä jäivät listalle odottamaan ensi kertaa. Kannattaa tarkistaa aukiolot etukäteen. Moni paikka on kiinni vähän hassuina päivinä.
Etelässä:
- Venetsiassa rakastetaan cichettejä eli tapaksia. Sivumaku-ruokablogin Jani vinkkasi vaimonsa blogitekstin, josta löytyi söpö Osteria Al Squero. Lihalla, kalalla ja juustoilla päällystetyt herkulliset pikkupurtavat veivät aamupäivän orastavan nälän mennessään. Vastapäätä sijaitsee Campos San Trovason telakka, jossa valmistetaan ja huolletaan gondoleita. Travellover-blogin Annika (lue tästä Venetsiasta) kertoi ihailleensa lukuisat kerrat salskeita veneentekijöitä osterian terassilta. Meidän aikanamme työvuorossa oli jostain syystä vain vanhoja ukkoja!
Shoppailu Venetsiassa – Piedaterre ja Alta Acqua
Shoppailurintamalla oli melko rauhallista, mutta lähellä Markuksentoria eksyimme Piedaterre-nimiseen tohvelikauppaan, joka on valmistanut erilaisia sametti- ja muita kangastossuja vuodesta 1952.
Toinen shoppailu- tai päällistelypaikka oli Annikan ja ystäväni Niinan suosittelema Alta Acqua -kirjakauppa, joka totta vieköön on kuvauksellinen.
Kirjakauppa on ollut joskus veden vallassa, minkä saattoi vielä haistaa. Tuli hyvin autenttisesti selväksi, että Venetsia painuu hitaasti mereen. Kanaaleissa gondolien ohella näkyvästi pyörivät työveneet paaluttavat, ruoppaavat ja huoltavat kaupunkia aikaa vastaan.
Venetsia ja ilmastonmuutos
Tuntuukin ristiriitaiselta matkustaa Venetsiaan joka samaan aikaan kärsii matkailun aiheuttamista tuhoista mutta ei toisaalta tule toimeen ilman sitä. Airbnb:t ja asuntoja hankkivat rikkaat ulkomaalaiset ovat nostaneet Venetsian asumisen hinnat niin pilviin. Gabin sanoin “mamma mia”. Silti lienee sama viehätys, jonka perässä me turistit tulemme ja joka saa paikallisetkin viihtyvämään.
Sattumalta olin kuukausi sitten työmatkalla Los Angelesissa ja yövyin Venicen kaupunginosassa. Venice on saanut inspiraationsa nimeään myöten Venetsiasta. Se, mitä siellä on aikanaan ollut ja mitä on jäljellä, on vain häivähdys oikean Venetsian taikaa.
Kohteena maailma -blogin Rami vinkkasi minulle, että heillä on tapana vaeltaa vartin verran ilman karttaa, sitten rastittaa paperiseen karttaan kaikkien näkemys siitä, missä mahdollisesti ollaan, ja kun totuus paljastuu, kauimpana ollut tarjoaa kierroksen lähimmällä terassilla. Ei lainkaan huono vinkki. Venetsiassa on toinen toistaan kapeampia kujia joiden takaa aukeaa upeita maisemia ja ihania pieniä viinibaareja ja putiikkeja. Ei kun eksymään.
Ei ole itsellännikään tullut käytyä Venetsiassa, mutta kiinnostaisi kyllä. Maalis-huhtikuu voisi olla rinomainen aika vierailulle, koska ruuhkaa on varmasti kesäkuukausia vähemmän. Ja tuo Venetsian ristiriitainen tilanne on kyllä totta, vaikea edes kuvitella kaupunkia ilman turismia.
Onhan se toki must-kohde siinä mielessä, että vastavaa ei ole muualla. Ja kuten kirjoitin, rauhallisia alueitakin on paljon, ainakin näin kevätaikaan. Toivottavasti pääset!
Ai kauhee! Vaporetto-lippu jo melkein kympin! Miten muistin, että olisi 1,5 vuotta sitten ollut 6,50? Ja voi mahdoton, että vain vanhoja setiä veistelemässä veneitä! Kyllä on ollut kesäkuumalla ihan toisenlainen meininki: nuoret miehet lihakset tiukkana ilman paitaa! Venetsia on niin ristiriitojen kaupunki. Suren kyllä paikallisten puolesta ja kannatan ehdottomasti sitä, että suuret risteilijät eivät saisi kaupunkiin tulla. Laivat ovat pahaksi laguunille, ja tuhannet ja tuhannet risteilyvieraat jättävät Venetsiaan suhteessa ihan liian vähän rahaa. Vetävät aperolinsakin laivassa halvemmalla.
Joo, samaa mieltä risteilyaluksista! Siksi oli kiva käydä tuolla soutuhommassa, kun hauskan tekemisen lisäksi se tukee myös kaupungin perinteiden säilyttämistä. Jotenkin sitä toivoo, että voisi edes olla hyvä turisti!