Koronakesän matkakohteemme oli Saaristomeri Turusta Nauvon ja Korppoon kautta Ahvenanmaalle, eli ns. Eteläinen reitti. Vaikka olen lapsuuteni viettänyt asuntovaunussa Suomea kierrellen, itselleni tämä seutu oli ihan uutta. Jussi puolestaan on aiemmin matkaillut Turun saariston rengasreitillä. Road trip onnistui loistavasti, ja fiilis oli kuin Ruotsissa, mitä pidemmällä matka eteni. Alla yhteenvetona viikon etapit ja vinkkejä muille matkalaisille.
Sunnuntai Turku – Nauvo
Auton pyyhkijät viuhtoivat vettä kuin viimeistä päivää, kun kaatosateessa suuntasimme Turusta Kaarinan kautta kohti Saaristotietä.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Nauvo ja maalaistalossa sijaitseva Majatalo Martta. Saapuessamme sade oli hiipunut ja majatalon emäntä sanoi saunan juuri vapautuneen – haluaisimmeko mennä saunaan? Kyllä kiitos! Sauna oli vanha hirsisauna, jossa löylyteltiin yläkerroksessa ja käytiin suihkussa lauteiden alla alakerrassa.
Käyskentelimme saunan jälkeen satamaan. Najun-baarilaivalla oli menoa, ja Jussi tarjosi minulle mainion Kimiton oluen. Ruokaa ei ravintoloista enää saanut, mutta onneksi keskustan Sale pelasti nälkäiset. Taivaanrannassa kajasti sadepilvien takaa laskevan auringon kajo. ”Oispa huomenna ihana ilma”, toivoin.
Majatalo Martta, 2 hengen pieni huone, jaettu kylpyhuone + perustason aamupala 120 e/vrk – maalaisromanttinen miljöö lähellä satamaa, mutta melko arvokas majoitus laatuun nähden.
Maanantai -Päiväretki Seiliin
Jätimme tarkoituksella herätyskellot virittämättä ja nukuimme kuin tukit melkein yhteentoista, mutta mitäpä siitä, kun on loma! Unihiekat karisteltuamme ehdotin päiväretkeä Seiliin, jonne kulkisi alus Nauvosta aamun lisäksi myös kello 12.10. Niinpä nautimme kahvit ja sämpylät laivan kannella. Ilma oli tuulinen mutta aurinkoinen, ja matka kesti vain puoli tuntia.
Ankkuroiduimme Seilin postilaituriin, ja käyskentelimme reilun kilometrin matkan saaren toiselle puolelle, jossa kuuluisimmat rakennukset sijaitsevat: kirkko ja entinen mielisairaala, joka toimii nykyään Saaristomeren tutkimuslaitoksena ja ravintolana. Viimeiset potilaat oli kuljetettu pois 60-luvulla, mutta yksi huoneista oli jätetty tuonaikaseen asuun.
Osallistuimme mielenkiintoiselle opastetulle kierrokselle, joka olikin näin korona-aikaan ainoa tapa päästä kirkkoon sisälle.
Kierros päättyi 15.30, eli juuri samaan aikaan kuin ravintolan lounas. A la carte alkaisi vasta viideltä. Mikäs järki tässä on, päivittelin. Ravintolan ihana henkilökunta taikoi kuitenkin meille lounaan jämistä herkulliset lohiannokset. Kylläisinä taapersimme iltalaivaan ja takaisin Nauvoon. Päiväretki oli juuri sopivan mittainen, ja konkretisoi ne tarinat, joita olen Seilistä lukenut. (Kirjavinkki: Johanna Holmströmin Sielujen saari) Illalla kävimme syömässä Nauvon Båthusetissa, jossa oli ihan herkullinen toast skagen, ja Jussilla yllättävän hyvät ribsit – itse asiassa paremmat kuin seuraavana päivänä Korppoon ribseistään kuulussa Buffalossa. ”Kastike oli sen verran hyvää, että sitä olisi kaivannut myös dippailuun”, Jussi tuumi.
Tiistai – Korppoo – Galtby – Kökar – Överö (Föglö)
Keli oli taas pilvinen ja tuulinen. Tyypillistä lomatuuria, manasin, kun Nauvo jäi taakse. Piipahdimme Jussin tutun mökillä ja Korppoossa ennen ajamista Galtbyyn, josta lähti lautta Kökarille. Satamasta lähtevät sekä Houtskarin- että Ahvenanmaan-lautat ja niille on omat jonotuskaistat. Kannattaa pyörähtää ennakkoon satamassa jos mahdollista. Liput tarkistetaan vasta sisään ajettaessa.
Kun laiva irtosi laiturista, sade jäi taakse ja taivas kirkastui. Mielialani kohosi. Kolmen tunnin merimatka sujui lueskellen (minä) ja torkkuen (Jussi). Laivalla törmäsin myös Paula Vesalaan, joka oli pyöräretkellä matkalla Kökariin. Turisimme hetken ja Paula kehui kovasti hänelle ennestään tuttuja Kökarin maisemia. Mietitytti, olisiko pitänyt varata myös vuorokausi siellä. Onneksi laivanvaihtoon Kökarissa oli aikaa 45 minuuttia, joten Jussi kurvasi autolla satamasta kohti saaren keskustaa. Ajaminen oli kuulemma nautinnollista punaisilla, mutkaisilla teillä. Kökar ei ole koolla pilattu: ehdimme ajaa puolet saaresta ja piipahtaa viehättävällä kirkolla ennen kuin lauttamme Knipan porhalsi satamaan ja Överö kutsui.
Matkalukemistonani oli Ulla-Lena Lundbergin Kökarile sijoittuva Kuninkaan Anna, ja Knipanin puksutellessa Kökarista eteenpöin pohidin, että tänne voisi kyllä tulla erikseenkin. Nyt kuitenkin matka jatkui Saaristomerta pitkin Suomen pieniemmän kunnan eli Sottungan kautta Överön satamaan Föglössä. Knipanin kiinnittyessä laituriin kello oli jo yli kahdeksan. Ilta-auringossa oli maalauksellista kurvailla tyhjiä, punaisia maanteitä kohti Enighetenin historiallista majataloa. Jussi luukutti Chris Rean parhaita ajobiisejä, kuten Johnny needs a new car. Enighetenin ravintola oli juuri sulkenut, kun pääsimme perille, mutta saaristossa ei olla turhan tarkkoja aukioloajoista, ja niinpä edessäni oli pian jääkylmä Stallhagenin hunajaolut ja reissun herkullisimmat paistetut ahvenet. Kuski sai mainion possunleikkeen. Ihanaa.
Gästhem Enigheten – majoitus 2h sievässä huoneessa entisessä käräjätalossa. Jaettu vessa ja suihku pihan perällä leirintäaluetyyliin. HInta 100 eur/yö. Hyvä aamupala. Hinta-laatu kohdillaan.
Keskiviikko – Föglö, Hasterbodan luontopolku
Enigheten on toiminut kestikievarina jo 1700-luvulta, ja se on oikeastaan kotiseutumuseo, josta on tehty uudelleen majatalo. Meidän huoneemme oli “advokatens rum” vanhassa käräjätalossa. Oikein sievä ja historiallinen.
Yön aikana ei kummitellut, vaikka sitä vähän pelkäsin, kun tuiman näköiset hahmot tuijottivat meitä muotokuvista seinältä. Päivälle ei ollut erityistä ohjelmaa, mutta sää oli aurinkoinen. Jussi bongasi kartasta lintutornin ja päätimme lähteä sitä katsomaan Föglön toiseen päähän Hasterbodan luontopolulle. Polku oli viitisen kilometria pitkä, ja se kiemurteli sekä rantakalliolla että vanhassa metsässä.
Rantaosuuteen oli juuri rakenteilla frisbeegolfrata, ja niinpä kierroksen jälkeen Jussi haki autonsa takakontista kolme frisbeekiekkoa ja kävi korkkaamaassa tuliterän radan – sillä seurauksella, että kaksi kolmesta kiekosta päätyi lopulta mereen tuulisissa oloissa. Mutta oli kuulemma sen arvoista! ”Erittäin haastava ja mielenkiintoinen rata tulossa, ei aloittelijoille”, oli kommentti. Hän oli juuri saanut kolme väylää pelattua, kun näimme korkealta kalliolta sadepilvien vyöryvän saarta kohti. Pelastauduimme sateelta takaisin Degeröhön ja Seagram-ravintolaan pizzalle – olipa muuten herkullinen lätty. Illalla saunoimme Enighetenissä. En uskaltanut uimaan, koska levät laiturin edessä olivat pitkiä ja niljaisia ja Jussi sanoi niiden hivelevän sääriä inhalla tavalla. Olimme viimeiset saunojat, joten nautimme saunatuvan auringonlaskusta yhteen saakka. Kiitos reilulle majatalon isännälle!
Torstai – Maarianhamina
Skarvan on iso yhteysalus, joka kulkee Degerön ja Ahvenanmaan mantereella sijaitsevan Svinön väliä. Laivaan pääsyä odotellessa kävimme Carlsron upouudessa kylpylähotellissa (”havsbad”), joka tosin on vasta hotelli, kylpemispuoli valmistuu ensi vuonna. Carlsro on vanha, upeasti restauroitu kartano, jossa on tyylikäs ravintola. Ostin myymälästä 16 euron hintaisen säkin ”artesaaniomenamehua” (jota tosin Maarianhaminan turistikaupasta olisi saanut 12 eurolla). Siinäpä matkavinkki ensi vuodeksi, jos hemmotteluloma Ahvenanmaan saaristossa kiinnostaa! Maarianhamina olikin loppujen lopuksi tosi lähellä Föglöä: puoli tuntia Skarvanilla ja 20 minuuttia autolla Hotel Arkipelagiin. Ihanaa, vihdoin oma kylpyhuone. Laskin heti veden ammeeseen ja menin loikoilemaan. Illalla kävimme syömässä ihan oivallisen illallisen. Jussi nautti hotellin parvekkeista molemmin puolin auringon siirtyessä iltaa kohdin. Kävimme eurooppalaistyylisessä Indigossa syömässä. Siellä oli jälleen erittäin hyvä ruoka, mutta terassin tunnelmaa latistivat varpuset, naakat ja lokit, jotka vaanivat katoksen reunoilla. Illalla nautimme vielä lämpimät lumumbat (!) purjevenesataman ravintolalaivassa auringonlaskua ihaillen.
Hotel Arkipelag, 2hh ja todella hyvä paikallistuottajiin painottuva buffet-aamupala yht. 153 euroa/yö. Hieman hintavaa, mutta oli ihana päästä kylpyyn ja istuksia omalla parvekkeella.
Perjantai – Kvarnby Pensionat, Saltby
Aamulla kävin lenkillä rannan merikorttelissa ja ihailin purjeveneitä. Museossa tuoksui terva.
Jätimme Arkipelagin taaksemme, ja matka jatkui autolla Merimuseolle – tai tarkemmin sanottuna sen terassille – joka tarjosi upeat näkymät Pommern-museolaivalle ja merelle. Ruuat näyttivät herkullisilta, mutta olimme jo päättäneet syödä lounasta matkalla pohjoiseen Stallhagenin panimolla, jota kaverimme kehuivat. 12 eurolla saikin todella runsaan annoksen. Minä söin merilohta ja Jussin fläskschnitzelin eli porsaanleikkeen, joka oli hänen mielestään kaikkien aikojen paras leike. Kun minä hain jälkkäriksi kahvia, tarjoilija tuli kysymään, tuliko tähän pöytään porsaanleike. Olin tokaisemassa, että olemme jo syöneet, mutta Jussi teki annokselle ilahtuneena tilaa ja tuumasi tilanneensa toisen leikkeen jälkiruuaksi! Uskomatonta! ”Olisin voinut ottaa vielä kolmannenkin!” Lopulta – eli muutamaa olutta ja panimokauppavisiittiä myöhemmin – matkamme jatkui Saltbyhyn Kvarnbyn pensionaattiin. Kvarnby osoittautui erittäin viehättäväksi vuonna 1880 rakennetuksi kartanoksi keskellä vehreää maalaismaisemaa. Saimme kartanon perustajan, Oscar Bomanssonin, entisen makuuhuoneen. Lisää majatalosta voit lukea vaikka täältä Piapias-blogista.
Vaikka Saltbyn kylä on keskellä saarta, merenrantaan on silti lyhyt matka, saaristossa kun ollaan. Kävimme iltakävelyllä rannalla ja sen jälkeen tilasimme herkulliset grillileivät iltapälaksi. Pensionaatin omistaja Ella, joka on sommelier, tarjoili mehevää roseviiniä ja kertoi talon historiasta. Taas kelpasi kömpiä lakanoiden väliin.
Kvarnby Pensionat, 2 h de luxe -huone (oma kylpyhuone) + huikean hyvä paikallistuottajien aamiainen pöytiin tarjoiltuna takkatulen loimussa historiallisessa salissa. Myös sauna käytössä. 135 e/yö, oli ehdottomasti hintansa arvoinen.
Lauantai – Kastelholma ja Smakbyn pettymys
Aamupala oli Jussin sanoin “kunglig” – oli sen seitsemää sorttia eli itsetehtyä leipää, herkullisia täytteitä, puuroa, jogurttia, Santana-omenoista puristettua mehua sekä keittön tervehdys ja tietenkin ålandspannkakaa.
Vatsa täynnä oli ihana palata vällyjen väliin lukemaan romaania. Tämän takia road tripillä pitää olla myös välipäiviä, jolloin ei ole kiire! Lopulta päätin kuitenkin lähteä lenkille, ja hölköttelin kuutisen kilsaa. Sillä aikaa Jussi diskuteerasi Ellan kanssa viineistä ja laittoi viestiä, ettei ole kiirettä takaisin. ”Jag diskuterar om vinsaken”. Jahas. Kun tulin takaisin, hän istuskeli pehtoorin elkein pihassa nauttimassa punaviinistä. Laittauduttuani otin minäkin lasillisen roseta, ja lähdimme kartanon lainafillareilla Kastelholmaan.
Matkaa oli reilu kuusi kilometria. Ihailimme linnaa ja kuljimme ulkoilmamuseon läpi. Ålands Distilleryn uudet tilat Jan Karlsgårdenissa tarjosivat oivan paikan aperitiivin nauttimiseen ennen kuuluisaa Smakbya, josta olin varannut pöydän.
Smakby oli “Ahvenanmaan Hans Välimäen” Micke Björklundin luomus. Harmi kyllä, se oli pettymys. Ruoat olivat kalliita (paistetut ahvenet 32 euroa ja entrecote 38 euroa!). Lisäksi paikka oli iso hehtaarihalli eikä mikään intiimi illallispaikka, joksi sen olimme kuvitelleet. Palvelu tökki: Jussi sai annoksensa kylmänä ja joutui palauttamaan se keittiöön. Ahvenet olivat hyvä mutteivät paremmat kuin Enighetenissä.
No, tulipa testattua eikä tarvitse toiste mennä. Fillaroimme kiireellä kotiin ennen kuin ”Ella stänger luckan” eli laittaa majatalon viiniluukun kiinni. Ehdimme ajoissa, ja nautimme vielä viinit terassilla. Syötimme naapurin hepoille ojasta tuoretta heinää, kun olivat kalunneet laitumensa jo miltei tyhjäksi. Olipa mukava ilta maalla.
Sunnuntai -Kvarnby – Maarianhamina – Turku
Viimeinen aamupala Kvarnbyn takan loimossa. Ellan tuoma ”keittiön tervehdys”, jossa oli savulohta ja tuorejuustoa, oli parempi kuin lohialkuruoka Smakbyssä. Pakkasimme auton, koukkasimme Mattssonin ruokakaupasta pari keissiä Stallhagenia (Honungsöl sekä ”Örnöli” eli kotkaetikettinen US Pale Ale) ja kurvasimme Maarianhaminan satamaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä, kun odottelimme Siljan Baltic Princessiä satamassa.
“Sommaren är slut”, lauloi Jussi Tomas Lediniä mukaillen. Ei ole, minä vänkäsin. Tästä se vasta alkaa. Laiva puksutti Turkuun yllättävän läheltä nyt jo tuttuja saaria: Föglöä, Sottungaa, Kökaria ja Turun saariston kohteita. ”Ihan eri lailla katsoo noita saaria nyt kun siellä on käynyt”, tuumin.
Mikä oli parasta?
- Kvarnbo Pensionat ja sen palvelu
- Enighetenin paistetut ahvenet ja Stallhagenin schnizel
- Meri ja saaristomaisemat
- Pääsi puhumaan ruotsia
- Koko ajan ei tarvinnut olla liikkeessä vaan jäi myös aikaa löhöilyyn
- Meille osui sateinen viikko, mutta jostain syystä sateet sattuivat hetkiin, jolloin olisimme muutenkin olleet sisällä tai tienpäällä. Kelit olivat lopulta tosi hyvät – liiallinen hellekin olisi tuskastuttanut
Mitä tekisimme toisin?
- Smakbyn olisi voinut jättää välistä
- Jos olisi ollut pari päivää lisää, olisimme voineet pysähtyä myös Kökarissa tai Sottungassa taikka ajaa Eckeröön saakka mantereella. Olen kuullut monia kehuja Björnhofvda Gårdista.
- Havsvidden Getassa on aina ihana, mutta hinnat ovat melko suolaiset. Sieltä kannattaa varata huvila isommalla porukalla. Havsviddenistä voit lukea täältä ja täältä.
Vinkit Saaristomerelle
Varaa lauttapaikka autolle Ahvenanmaan saaristoon etukäteen, ainakin jos olet sesonkina autolla liikenteessä. Ajatus spontaanista lomasta on ihana, mutta voi harmittaa, jos matka tyssää Korppooseen. Kaveripariskunta oli samaan aikaan reissussa, ja heiltä jäi harmikseen maksettu majoitus Kökarissa käyttämättä, koska kaikkia lautat olivat autojen osalta kolme vuorokautta täyteen varattuja.
Ålandstrafikenilta varauksen voi tehdä sähköpostilla ilmoittamalla halutun ajan ja auton koon ja rekisterinumeron. Matka (38 euroa) maksetaan laivaan ajettaessa ja sillä pääsee “loppuun asti” eli Ahvenanmaan mantereelle saakka. Yhteys Korppoosta Kökariin oli tässäkin kertaa pullonkaula, Kökarista eteenpäin laivoissa oli tilaa.
Ota mukaan oma saippua ja hiustenkuivaaja. Majatalojen yhteiskylppäreissä ei välttämättä ole saippuaa, ja hiustenkuivaaja – jos sellaista tarvitset – on todennäköisesti lainassa jollain toisella.
Tarkista ravintoloiden aukioloajat. Ei ole kiva saapua pikkupaikkakunnalle kello yhdeksältä illalla ja kuulla, että kaikki kylän keittiöt ovat juuri sulkeneet.
Kannattaa pitää pientä syötävää ja juotavaa mukana koko ajan, sillä kaikilla yhteysaluksillakaan ei välttämättä ole kahvilaa. Majataloissa on yleensä yhteisjääkaappi, jonne voi laittaa kylmää vaativat ruuat tai kylmentää omat juomat.
Myös Alkojen aukioloajat kannattaa tarkistaa etukäteen, jos niitä tarvitsee. Huoltoasemia ei ole Nauvon jälkeen joka nurkassa, mutta eipä polttoainettakaan kauheasti kulu lyhyillä reiteillä. Me tankkasimme Korppoon keskustassa.
Mene! Saaristomerellä on valtavasti ihania maisemia ja ”kuin ulkomailla” -tunnelmaan pääsee nopeasti.