Safari oli ohi. Tiistaiaamuna Lush Lodgen henkilökunta ajoi vuokra-Suzukimme majapaikan pääsisäänkäynnille. Loin koslaan ärtyneen silmäyksen: ei näköjään enää täysvarusteltuja safarijeeppejä. Oli aika lähteä kohti itärannikkoa riisikupilla ja toivoa, että pääsisimme ehjinä perille. Etelä-Afrikan liikenne pelotti enemmän kuin leijonat ja virtahevot.
Henkilökunta lastasi laukut kyytiin ja kerääntyi vilkuttamaan portaille, aivan samoin kuin he olivat vilkuttaneet, kun ensi kertaa saavuimme – ja joka kerran, kun jeepit olivat palanneet safariretkeltä. Hymyillen, tervetulojuomat kylminä. ”Welcome back!” Etelä-Afrikassa oltiin totta vieköön ystävällisiä.
Lush Lodge on viiden tähden safarikohde, jossa kaikki oli todella mietittyä vuoteelle taitettuja kylpytakkeja, safariltapaluu-cocktaileja ja safarien pissataukoja myöten. Parasta oli, että oppaamme Jacquesin johdolla näimme Big fiven sekä paljon muuta.
Kun suunnittelee safaria Etelä-Afrikan matkalle, huomaa nopeasti, että maa on todella iso. Kuuluisin safarikohde, Krugerin kansallispuisto, on aivan päinvastaisessa kulmassa kuin Kapkaupunki. Ystävämme Cath vinkkasi jo hyvissä ajoin, että Pilanesbergin kansallispuisto maan pohjoisosassa on tosi hyvä kohde ja helpon matkan päässä. Lensimme Kapkaupungista Flysafairilla pari tuntia Johannesburgin Lanseriaan (huom. tämä kotimaan liikenteen kenttä on tunnin lähempänä Pilanesbergiä kuin kansainvälinen kenttä) ja sieltä autoilimme reilut kolme tuntia pohjoiseen.
Pilanesberg National Park – Etelä-Afrikan neljänneksi suurin
Pilanesbergin kansallispuisto on 550 neliökilometrin kokoinen ja Etelä-Afrikan kansallispuistoista neljänneksi suurin. Siellä on yli 7000 eläintä, 320 lintulajia ja 200 kilometriä teitä. Alueella on mahdollista nähdä muun muassa big 5 eli leijona, sarvikuono, elefantti, puhveli ja leopardi. Pilanesbergin tärkein valtti on sen saavutettavuus. Se on lähellä Johannesburgia ja kansainvälisiä lentoja. Ja toisin kuin Krugerissa, Pilanesbergissä ei ainakaan tällä hetkellä esiinny malariaa, joten lääkitystäkään ei tarvita.
Yöpymisvaihtoehtoja on tarjolla edullisista self-catering-majoituksista luksustason majapaikkoihin. Me valitsimme tällä kertaa luksusta, olihan kyseessä Patrikin juhlamatka ja kerran elämässä -tyyppinen kokemus. Kaksi vuorokautta Lush Lodgessa maksoi kahdelta 1200 euroa. Se kuitenkin sisälsi kaiken: majoituksen, ruuat juomineen sekä safariajelut lodgen omilla autoilla ammattitaitoisen oppaan kera. Ei lopulta niin paha hinta, etenkin kuin ihan kaikesta oli huolehdittu. Autoihin otettiin vain kuusi henkeä, mikä tarkoitti, että kaikilla oli ”ikkunapaikka” (vaikka seiniä ja ikkunoita ei ollutkaan).
Pilanesbergin safaribongaukset
Mutta nyt olimme siis matkalla poispäin lodgesta kohti alueen porttia. Suzuki oli huomattavasti matalampi kuin safariautot. Olin tyytyväinen, että emme olleet valinneet omalla autolla ajeltavaa safaria. Äkkiä näimme edessämme vielä uudenlaisen sarvipään. Se käyskenteli tien vieressä syömässä ruohoa.
”Toi ei ole impala”, sanoi Patrik.
”Ei niin, hei toi on se tsessibi-antilooppi, joita näimme tänään kauempaa!”
”Montako eläinlajia bongattiin yhteensä?”
”Laskin että yhdeksäntoista nisäkästä. Odota.”
Kaivoin kännykän muistia ja luettelin:
”Big five eli leijona, leopardi, puhveli, norsu ja sarvikuonot – musta ja valkoinen. Sitten kirahvi, virtahepo, krokotiili, gnu, impala, tuo tsessibi-antilooppi, steenbock-kauris, pahkasika, kilpikonna, seepra, sakaali, gepardi, baboo-apina. Ja jänis!”
”Tosta puuttuu vielä linnut. Ja hyönteiset.”
”Niin puuttuu.” Mietin hassua ötökkää, joka pyöritti kakkapalloa, kun jeeppi huristi ohi.
Amarulaa aamukahviin Lush Lodgessa
Olin nauttinut kahdesta safarivuorokaudesta täysin rinnoin. Ainoa miinus oli, että safaria varten piti herätä joka aamu viideltä. Kahvia ja omatoimiaamupalaa oli tarjolla ennen kuin jeepit starttasivat puoli kuudelta.
Viimeistään puoli kasilta Jacques ajoi piknik-alueelle ja kattoi auton etupuskurista nostettavalle pöydälle kahvit ja jogurtit ja muut reissueväät. Emalimukista tarjottuun kahviin sai myös halutessaan Amarulaa maidon sijaan. ”Afrikkalainen tapa”, Jacques vakuutteli.
Lodgen terassin vieressä oli lampi, josta norsut kävivät välillä juomassa. Aamupalan jälkeen oli pari tuntia ruuansulatteluvapaata – ja sitten tarjoiltiinkin jo lounas. Toinen safari oli iltapäivällä neljästä seitsemään, ja sen jälkeen syötiin illallinen. Lush Lodgessa oli tarjolla myös hierontaa. Rakenteilla oli kuntosalikin. Ihmettelin milloin ihmisillä olisi aikaa käyttää sitä. Edellispäivän aamupalan ja lounaan välissä olin saanut tehtyä 45 minuutin joogan, ja sekin vaati aikatauluttamista. Patrik loikoili sillä aikaa terassimme pulahdusaltaassa. Tai no, toki jos safarit jätti väliin niin sitten olisi aikaa. Mutta miksi silloin tulla safarille? Koska täydellisistä aamiaisomeleteista ja ilmaisista viineistä huolimatta pääosassa ovat eläimet!
Pilanesbergin safari: parasta olivat elefantit
Nojauduin taaksepäin autonpenkissä ja seurasin, kun Patrik yritti vuorostaan saada vasemmanpuoleiseen liikenteeseen suunniteltua autoa hallintaan. Aloin listata parhaita eläinkohtaamisia safarilta.
Suosikkielämiäni olivat elefantit. Heti ensimmäisenä iltana yhytimme lauman elefantteja. Mukana oli myös vuotiaita pikkufantteja, jotka olivat hyvin uteliaita. Lauma tuli miltei taputusetäisyydelle kekkuloidessaan auton lähettyvillä.
Pidin elefanteista jo aiemmin ja nyt vielä enemmän. Ne näyttävät aina niin hyväntuulisilta. Romuluinen ulkonäkö yhdistettynä herkkyyteen on kiehtovaa. Norsujen laiduntamista on meditatiivista katsoa – kuuluu vain isoja pehmeitä askelia, rouskutusta ja tuhinaa. Heinä taipuu kahisten, kun köriläät vaappuvat kohti parempia ruoka-apajia.
Kun pidimme viimeisen safarin evästaukoa, ne samat norsut hipsivät ympärillemme, varmaankin ihmettelemään ihmisten ruokailua. Lauma lähestyi meitä hitaasti mutta varmasti ja levittäytyi ympärillemme. Retkipöydät oli katettu jeeppien väliin, ja oppaat käskivät meitä pysymään autojen vieressä, varmuuden vuoksi. Yksi norsuista yritti lähestyä pöytiä, heilutteli korviaan ja viskoi kärsäänsä. Opas astui esiin ja osoitti kädellään norsua, komensi sitä kauemmaksi. Norsut vetäytyivät laumaan ja kiersivät automme toiselta puolelta. (Ks. video)
Auton takana päivystänyt vanha naaras vahti viimeiseen saakka, että pienille ei tapahdu mitään. Se kävi lopuksi vielä tuhisemassa autollemme ja tömisti jalkojaan. Kokemus oli hieno, mutta samalla mietityttä, että eipä huvittaisi ajautua konfliktiin elefanttien kanssa. Yksi mätkäys kärsästä ja se olisi siinä.
Leijonat eivät olleet ainoita kissaeläimiä. Samaisella aamun ajelulla meitä ilahdutti rinnettä kavunnut leopardi. ”Sinä et löydä leopardia vaan leopardi löytää sinut”, sanoi Jacques ja viittasi siihen, kuinka hankala kukkulan kasvien katveissa viihtyvää eläintä on bongata. Heti leopardin jälkeen näimme kuusi gepardia (cheetah) joista oppaat intoilivat erityisen paljon. Koko puistossa on vain yhdeksän gepardia ja me näimme niistä siis kaksi kolmasosaa kerralla!
Murhaavan ärhäkkä virtahepo
”Eikä pidä unohtaa tänään aamulla tapaamaamme mustasarvikuonoperhettä”, muistin. ”Ne oli niin huvittavia. Äiti huolehti pikkusarvikuonosta ja iskä näytti siltä, että joko voin lähteä kaljalle”, kertasin.
”Urokset tuntuivat viettävän aika paljon aikaansa yksin. Elefantit ja sarvikuonot ja puhvelit.”
”Ja virtahepo, joka oli tappanut kaikki muut tunkeilijat lammesta”, sanoi Patrik. ”Pitää katsoa, kun ajetaan sen lammen ohi, jos sitä näkyisi.”
Ei näkynyt.
”Mutta aamulla se juokseva virtahepo oli kyllä paras bongaus! Mikä se olikaan ruotsiksi?”
”Flodhäst.”
Opin myös pari sanaa lisää toista kotimaista, koska samassa safariautossa istui myös ruotsalainen pariskunta David ja Frida, joiden kanssa puhuimme ruotsia.
Meidän kuuden hengen safarimaasturiin oli buukattu kolmaskin pari, mutta he joivat mieluiten illalla ilmaista viiniä pidempään ja jättivät aamusafarit väliin. Hullut! Meille safari aikaisista aamuherätyksistä huolimatta oli reissun kohokohta.
Olimme saapuneet alueen portille. Kansallispuiston vartija morjensti meille ja siirryimme oranssilta tomulta asfalttitielle ja etelään kohti Johannesburgia. Hei hei elefantit! Kai kerran elämässä -kokemuksen saa mennä kokemaan toistekin?
Kiinnostuitko Pilanesbergistä?
Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, mutta Pilanesbergiin voi tutustua alueen nettisivuilla.
Majoitus Lush Safari Lodgessa (täysihoito + kaksi safaria päivässä) maksoi 1200 euroa kahdelta hengeltä ja kahdelta vuorokaudelta. Varaukset hoituivat sähköpostitse.
Safarit on kyllä ihan parhaita! Tykkään itse niistä todella paljon. Erityisesti Afrikassa, mutta nautittiin viime vuonna meidän Sri Lankassa toteutetuissa safareista. Sellainen huomautus, että Pilanesberg ei missään tapauksessa voi olla Afrikan neljänneksi suurin kansallispuisto, ehkä Etelä-Afrikan? Mutta varmasti upea kokemus, itse en tuolla olekaan vielä käynyt.
Kiitos kommentista Mikko! Olet ihan oikeassa, en tiedä mikä ajatusvirhe oli, mutta Pilanesberg on siis tosiaankin Etelä-Afrikan neljänneksi suurin. Sri Lanka on kohdelistalla, joten kaikki vinkit safareihin ovat enemmän kuin tervetulleita.
Olipas mukavan oloinen safari. Haaveilen niille pääsystä ja useasti olen pohtinut, että ovatko Etelä-Afrikan kaikki safari kohteet yhtä hyviä. Ainakin tuo teidän mainitsema näyttää olevan.
Luulenpa, että tässäkin rahalla saa ja hevosella pääsee. Tuollakin oli ihmisiä self catering -majoituksissa ja omilla autoilla. Ihmettelen, miten paljon he saivat reissusta irti erityisesti safarien osalta, koska itseltä olisi mennyt puolet eläimistä ohi ilman ammattitaitoista opasta. Oppaat myös viestitelivät keskenään niin, että kun joku bongasi eläinlauman, viesti tuli myös muille ja osasivat ajaa oikeaan paikkaan.
Tämä postaus ei yhtään lievittänyt safarikuumetta, joka roihahti viikonloppuna Matkamessuilla! Olisi niin mahtava päästä näkemään ja kuvaamaan eläimiä luonnollisessa ympäristössä! ♥
Safari oli mulle sellainen ”ehkä joskus tulevaisuudessa” -juttu, mutta kun tilaisuus tuli niin ei kyllä harmita yhtään. Haluaisin mennä uudelleen! 😀
Wow, paljon olette nähneet eläimiä myös Pilanesbergissä! 😍 Lodgekin vaikuttaa kivalta, ja game drivet aamiaisineen juuri sellaisilta kuin hyvätasoisilla safareilla kuuluukin.
Jostain syystä en itse lämmennyt Krügerille vaikka eläimiä toki sielläkin riittää, Itä-Afrikan valtavilla savanneilla fiilis on vaan jotenkin niin toinen ja Krüger tuntui lähinnä eläinpuistolta. Omat top 5 safarikokemukseni ovat Tansanian Serengetistä (the great migration erityisesti), Kenian Masai Marasta, Botswanan Chobesta, Zimbabwen Lake Karibalta sekä Namibiasta. Mutta ehkä Etelä-Afrikallekin voisi antaa vielä uuden mahdollisuuden. 😊
Vau, sä oot käynyt kyllä tosi monella safarilla! Veikkaan, että noiden jälkeen Pilanesberg vaikuttaisi pieneltä pöpeliköltä. 😀
Etelä-Afrikka on meillä jäänyt Krügerin varaan, mutta muualla Afrikassa olemme sitten käyneet kyllä monella muullakin safarilla. Itse asiassa yksi on taas suunnitteilla kesäkuulle, tällä kertaa havittelen kävelysafaria Keniassa, Naivashassa Crescent Islandilla! Kyseisellä saarella olen nähnyt, veneestä, edellisellä kerralla Naivashassa ollessani antilooppeja ja kirahveja ja koska pedot puuttuvat saarelta niin siellä pitäisi voida kierrellä kävellen.
Vau, tuollaisesta en tiennytkään. Mulla on kenialaisia tuttuja ja joskus hamassa tulevaisuudessa matka suunnitteilla. Täytyypä painaa mieleen.
Olen myös käynyt aikanani Etelä-Afrikassa safarilla. Oli kyllä hieno kokemus.
Mutta ne elefantit. Olivat kivoja jos pysyivät riittävän kaukana, mutta muutaman kerran lauma tuli minusta liian lähelle autoa. Yksi huitaisu ja olisi lähtenyt auto kyljelleen.
Oppaan mukaan siinä kohtaa ei kuulemma kuitenkaan ollut vaaraa, vaan kyseessä oli nuoria ja vielä uteliaita eläimiä.
Kerran komennettiin olemaan aivan hiljaa ja liikkumatta. Kyseessä oli vihainen urosnorsu, joka aikansa uhitteli autolle.
Joo, meillä opas samoi, että se dynamiikka usein syntyy siitä, että juniorit lähtevät liian innokkaasti tutkimaan ja vanhat naaraat joutuvat tulemaan hätiin.
Pilanesberg jäi Etelä-Afrikan kierroksella väliin, kun kävimme Krugerissa neljä päivää ja St. Luciassa muuten krokoja ja virtahepoja bongailemassa. Joka tapauksessa safarit on kyllä ihan parasta!