Istuskelimme Villen kanssa toissapäivänä eli tiistai-iltapäivänä Istanbulin Atatürkin lentoaseman pitseriassa Efes-tuopillisia särpien. Emme vielä tienneet, että vain muutaman tunnin kuluttua kaksi itsemurhapommimiestä iskisi samaan rakennukseen ja tappaisi yli neljäkymmentä sivullista. Lähinnä manasimme hidasta wifi-yhteyttä.

Ville päivitti puolipirteää kotiinlähtökuvaa Facebookiin ja minä selailin lentohintoja Pohjois-Amerikkaan. Yhdeksän päivän reissu Moldovassa, Ukrainassa ja Romaniassa väsytti ja odotimme vain Turkish Airlinesin jatkolentoa Helsinkiin.

Kun uutiset lentoaseman terrori-iskusta tulivat, istuin jo Helsingissa kotisohvalla. Haukoin henkeäni, kun kuulin uutistenlukijan sanat ja huusin Alanmiehelle, että ei voi olla totta. Äitiltä tuli sekunnissa viesti: olettehan jo Suomessa? Hänkin oli katsellut Kympin uutisia. Olimmehan me. Onneksi.

Matkailijan turvallisuus Itä-Euroopassa

Kun suunnittelimme matkaa, moni kysyi, miten on turvallisuuden laita. Ukrainahan on sodassa, ja vaikka emme maan itäosiin menisikään, kuka tietää, mitä kohtaisimme. Moldova on Euroopan köyhimpiä maita, ja kommunistinen Transnistria tunnettu hämäristä bisneksistään ja korruptiosta. Turvallisuutta mietimmekin etukäteen: ei isoja rahasummia mukana, timanttisormukset jäävät kotiin, samoin läppäri ja käsilaukut. Vakuutuksetkin oli tarkistettu, ja Ville otti jopa lisävakuutuksen ”jotta sinkkiarkun kuljetus kotiin ei maksa ekstraa”. Heh heh. Matkalla koitimme kaikin tavoin sulautua paikalliseen väestöön, ja kunhan pidimme suumme kiinni, siinä hyvin onnistuimmekin. Ja kaikki meni kuten pitikin. Edes Chisinaun tai Tiraspolin pilkkopimeillä sivukujilla ei tullut ongelmia, ja vaikka liikuimme jos jonkinlaisella pimeällä taksilla tai vanhalla bussilla, kaikki sujui hienosti. Ilmastoinnin puutteessa hikoileminen on lopulta pieni murhe.

Tässä valossa tuntuukin jälkikäteen absurdilta, että pahin turvallisuusuhka meillä olikin valoisassa Atatürkin ulkomaanterminaalissa, coca-cola-automaattien, lomalle suuntaavien lapsiperheiden ja kiireisten bisnesmiesten läheisyydessä.  Olipa onni, että ainoa negatiivinen juttu oli hidas netti ja mauton salaatti. Kauhistuttaa ajatella menehtyneitä ihmisiä: kaikilla omat matkasuunnitelmat, hiekkarannat, työt ja perheet jossain odottamassa. Me vältimme pommimiehet ja sekasorron vain muutamalla tunnilla.

Entä se matkustusilmoitus?

Tiistai-illan uutisten aikaan tuli mieleeni, että vaikka olimme muka miettineet turva-asiat, emme olleet edes tehneet matkustusilmoitusta, vaikka kuljimme paikoissa, joihin matkustaessa on Ulkoministeriön mukaan noudatettava erityistä varovaisuutta. Maakohtaiset matkustustiedot voi katsoa täältä. Niistä näkee, minne ei suositella menemistä. Matkustusilmoitus on puolestaan netissä tai kännykällä tehtävä ilmoitus, jotta Ulkoministeriö saa vaaratilanteessa yhteyden tietyllä alueella oleilevaan ihmiseen. Ministeriö suosittelee matkustusilmoituksen tekemistä riskialttiisiin maihin matkustaville, omatoimimatkailijoille ja ulkomailla pysyvästi asuville suomalaisille matkustusilmoitus.fi-palvelussa.  Ensi kerralla se pitää muistaa, etenkin jos lähdemme Itä-Eurooppaan. Vähän nimittäin Gruusia ja Mustanmeren itärannikko kiehtovat…

”jos tässä nyt enää mihinkään uskaltaa lähteä.”

Niinpä. Mielelläni sanoisin, että en anna terroristien vaikuttaa matkusteluun, sillä juuri sitähän he myös tavoittelevat. Mutta jos olen rehellinen, mietityttää kyllä, millaisille lentoasemille sitä uskaltaa enää lennellä. Toisaalta: Pariisi, Bryssel, Istanbul… Seuraava voi olla ihan mikä vain. Ja sitten taas: todennäköisyys jäädä huomenna auton alle Helsingin keskustassa on paljon isompi kuin joutua terrori-iskun uhriksi. Mutta ihastuttava Istanbul saattaa jäädä jatkossa väliin. Onni, että siellä tuli käytyä marraskuussa – vain muutamaa päivää ennen Pariisin terrori-iskuja – sillä juuri nyt en ehkä lähtisi. ”Silloinkinhan myö sitä mietittiin, ja nyt kyl ei uskaltais enää mennä”, kommentoi matkalla mukana ollut Miss Heinämaa, kun eilen istuskelimme Siltasen terassilla ja kertailin matkan tapahtumia. Sääli paikallista turismia.

Nyt pitää siis kiittää onneaan, keskittyä Suomen kesään ja toivoa, että tilanteet maailmalla rauhoittuvat. Että kenenkään ei tarvitsisi heittää henkeään terroristien päähänpistojen takia. Taitaa olla turha toivo. Jos tätä Fragile States Indexiä katsoaa, kotoa ei kannattaisi poistua minnekään.

Mutta kuitenkin: turvallista matkaa kaikille reissaajille! Tästä blogista pääset seuraavaksi lukemaan tunnelmia mainitsemaltani Itä-Euroopan turneelta. Ja Suomen kesässäkin kutsuu monta hauskaa tapahtumaa, kuten Ruisrock viikon päästä. Pidetään hauskaa ja ollaan varovaisia.