Kaksi viikkoa Kambodzassa helmikuussa 2020. Tässä intro kokemukseen – lisää tulossa.

“I hate Chinese”, julistaa taksikuskimme ja viittilöi ympärilleen. Tien molemmin puolin aukeaa peltomaisema. Pelloille ei kuulemma kambodzalaisilla viljelijöillä ole asiaa, koska valtio on luovuttanut maat kiinalaisten käyttöön. Kuski marmattaa, kuinka Kambodzan läpeensä korruptoitunut pääministeru Hun Son on vahvasti Kiinan talutusnuorassa. Olemme juuri jättäneet taaksemme Sihanoukvillen, etelärannikon entisen reppureissukaupungin, joka varmasti saisi monen Kambodzassa männä vuosina matkustaneen reissarin suun loksahtamaan auki. Kaupunkin on nykyään pelkkä kiinalaisten casinojen rakennustyömaa. Kadut ammottivat auki revittyinä ja kuorma-autot puikkelehtivat hämmentyineiden turistien seassa, jotka etsivät parasta reittiä laivasatamaan.

“And I don’t like Vietnamese”, kuski jatkaa. Itäiset naapurit ovat kuulemma aina hyväksikäyttäneet kambodzalaisia, jo siitä lähtien kun maan eteläosa vuosikymmeniä sitten joutui vietnamilaisten haltuun. Viimeisin ärsytyksen kohde liittyy vietnamilaisten Kambodzassa harjoittamiin epämääräisiin lääkebisneksiin, joista meidän on vaikea saada selvää. Kuskin englanninkielen taito on hieman hatara, mutta hän kertoo opiskelevansa sitä lisää, jotta voi palvella paremmin matkailijoita. Mieluiten eurooppalaisia, hän lisää.

Cambodia
Aasit, myyntikärryt, mopot, autot, bussit ja rekat soljuvat usein samalla kaistalla. Jotenkin suurin osa pääsee perille. Parasta vaan nojautua taakse ja nauttia matkanteosta. Kuva: Jussi

Automatkailu Kambodzassa vaatii istumalihaksia

Viiden tunnin automatkalla Phnom Penhiin on aikaa jutella. Kaksikaistaisella tiellä seilaavat rekat, bussit, mopot, tuktukit ja jopa aasit. Toiveenamme oli ehtiä ennen pimeää Phnom Penhiin, mutta Koh Rong Sanloemilta meidät noutanut katamaraani oli miltei kaksi tuntia myöhässä. Pimeys ehtii laskeutua kesken matkanteon.

“Every day accident happens on this road”, kuljettaja selostaa. “But I have a little girl at home, I am careful.” Onneksi. Hätkähdämme nimittäin Jussin kanssa, kun auton valokeilat tavoittavat täysin ilman valoja tai heijastimia tien sivussa pilkkopimeässä päristelevän peräkärryllisen mopon, jonka lavalla on kyydissä liuta lapsia. Onneksi me pääsimme turvallisesti perille loman viimeisen etapin Kambodzan maaperällä. Enää viimeinen yö Phnom Penhissä ja aamulla paluulennolle kohti Helsinkiä. Toivoimme, että peräkärryllinen lapsia selvisi myös turvallisesti kotiinsa. 

DSC_3920_JEP_DxO
Monet miehet palvelevat edelleen munkkina edes muutaman viikon. Munkkeja näkyi paljon temppeleillä, mikä muistutti siitä, että ne ovat pyhiä paikkoja. Turistienkin on paras kunnioittaa tätä ja helteestä huolimatta peittää olkapäät ja polvet. Oikein nolotti, kun eurooppalaisia naisia ilmestyi mestoille mikromittaisissa pyöräilyshortseissaan! Kuva: Jussi

Kambodzan karu historia

Thaimaan ja Vietnamin välissä sijaitseva Kambodza on vielä suhteellisen tuntematon matkakohde. Matkustaminen maanteitse kysyy istumalihaksia ja kylmiä hermoja, mutta Kambodza on ihanteellinen kohde, jos kaipaa historiaa ja maailmanluokan nähtävyyksiä sekä luontoa ja valkohiekkaista rantaa kohtuuhinnalla.

Tuhat vuotta sitten Angkor Watin temppeleiden rakentamisen aikaan Kambodza oli Kaakkois-Aasian mahtivaltakunta. Sen luhistuttua maa joutui kärsimään sekä thaimaalaisten että vietnamilaisten valloitusyrityksistä ja päätyi lopulta 1800-luvulla Ranskan siirtomaavaltioksi. Vietnamin sodan ohessa amerikkalaiset pommittivat salaa Kambodzaa ja tappoivat satojatuhansia siviilejä. Punaisten khmeerien vallankumous 1975 antoi hetkeksi toivoa, mutta Pol Potin hallinto syöksi nopeasti maan epäinhimillisiin oloihin ja suoranaiseen kansanmurhaan. Vaikka Kambodza on viime vuosikymmenet noussut jaloilleen, se on edelleen hyvin korruptoitunut ja köyhä maa, jossa väestö elää pitkälti maanviljelyksestä.

Kahdessa viikossa ehtii paljon

Kahden viikon matkamme jakautui kohteiden mukaan teemoihin: vietimme ensin neljä päivää Siem Reapissa, jonka vieressä sijaitseva Angkor Watin temppelialue kuuluu syystäkin monen matkailija bucket listille.

DSC_3628_JEP_DxO
Missä Angelina?! Ta Phrom tunnetaan Tomb Raider -leffasta. Se oli myös yksi vaikuttavimmista temppeleistä Angkor Watissa. Seuraavassa postauksessa perehdytään temppelialueeseen tarkemmin. Kuva: Jussi

Seuraavaksi siirryimme pääkapunkin Phnom Penhiin, jossa kolusimme Pol Potin hirmuhallinnon jalanjäljillä järkyttävät kansanmurhamuseon ja kuoleman kentät. Nähtävyyksien jälkeen matkasimme toiseksi viikoksi etelään saarille, reppureissaajien suosimalle Koh Rongille ja sitten rauhallisemmalle Koh Rong Sanloemille, joka oli upein paratiisisaari naismuistiin. Kirjoitan näistä erikseen postaukset.

Cambodia
Koh rong Sanloemilla Jussi yritti ottaa kai minusta kuvaa, kun paikallinen Abbey Road -asetelma vei huomion. Jossain siellä takana kävelen mereen. Kuva. Jussi

Finnairin lennot maksoivat noin 900 euroa per nenä. Matka sujui sinivalkoisin siivin Bangkokiin ja siitä Bangkok Airwaysilla tunnissa Siem Reapiin. Paluulento Bagkokiin oli lähti Phnom Penhistä, eikä siitä tullut lainkaan lisähintaa, mutta se helpotti matkan suunnittelua tosi paljon, sillä paluu Siem Reapiin asti autolla olisi vaatinut päivän lisää.

Majoitukset olivat edullisimmillaan 17 euroa yö kolmen tähden hotellissa aamupalan kera. Siem Reapin Wheel Garden Residence tarjosi todella hyvää vastinetta rahalle., ja hotellissa oli yksi reissun parhaista ruokaravintoloista. Kohtuullinen majoitus ja herkulliset ruuat lähellä Angkor Watia, erinomainen diili! Kalleimmillaan hotellihinta oli 150 euroa per yö aamupaloineen, kun päätimme panostaa kolmeen yöhön Koh Rong Sanloemin paratiisisaaren luksusbungalovissa Sol Beachissa. Mutta Kambodzassa on siis mahdollista majoittua ja elää todella pienellä budjetilla. Pääruuat maksavat yleensä noin viisi dollaria ja olut baarissa dollarin. Jos aikaa on, bussimatkat isojen kaupunkien välillä ovat reilut kymmenen dollaria. Taksi isojen kaupunkien välillä maksoi 50 – 70 dollaria.

Cambodia
Tässä upotan jalkani Phnom Penhin hotellimme Pavilionin uima-altaaseen. Phnom Penhin nähtäävyyksiä leimasi sorto ja kauhu, joten vehreä keidas oli vahva kontrasti näihin kokemuksiin. Kuva: Jussi

Kambodza on vastakohtien maa

Kambodzassa ihmiset ovat köyhiä mutta ystävällisiä, ja matkailusektori kehittyy kovaa vauhtia. Turisteista halutaan pitää hyvää huolta, eikä meidänkään kohdalle eksynyt kuin yksi tuktuk-kuski, joka yritti käyttää hyväkseen kiirettämme laivalle ja vaati vitosen matkasta kahtakymppiä. Lopulta maksoimme kympin.

Kambodza
Kuten naapurimaissakin, myös Kambodzassa ihmiset ovat lähtökohtaisesti todella ystävällisiä. Meiltä länsimaiseen turvayhteiskuntaa tottuneita hirvitti paikallinen huolettomuus liikenteessä. Kuva: Jussi

Hymyjen ja hyväntuulisen palvelun keskellä tuntui kauhealta ajatella, että pommituksista ja punakhmeerien kaksi miljoonaa ihmistä tappaneesta hirmuhallinnosta on kuitenkin vain nelisenkymmentä vuotta aikaa. Monet siitä selviytyneet ovat vielä elossa. Eräskin tuktuk-kuski muisteli lapsena käyttäneensä sateen täyttämää amerikkalaisten pommin tekemää kuoppaa uima-altaana. Toinen kertoi sukulaisistaan, jotka olivat kadonneet. Loppulomasta ahmin kirjoista tietoa punakhmeerien hallinnosta ja ihmisten kohtaloista. Tuntui lähes syylliseltä makoilla turkoosin meren äärellä viileä drinkki kourassa ja samalla syventyä ajanjaksoon, jossa ihmisiä kidutettiin käsittämättömän julmasti, kunnes heiltä saatiin puristettua tunnustus, minkä jälkeen syyllinen teloitettiin. 

Vielä kotonakin Jussi muisteli ahdistuneena Tuol Slengin vankilan kasvogalleriaa. Lopulta minä aloin puhua viidakon apinoista ja kaskaiden sirityksestä  ja yöuinneista Pavilionin kauniissa uima-altaassa. Kambodza on vastakohtien maa ja jättää paljon ajateltavaa. Koitan avata kokemuksiamme lisää seuraavissa postauksissa.

Blogin päivitys on edelleen hidasta mutta varmaa! Seuraavissa osissa perehdytään Angkor Watin alueen temppeleihin. Phnom Penhin mielenkiintoisimpiin mestoihin ja Koh Rongiin sekä Koh Rong Sanloemiin. Näiden saarten välillä arvoimme pitkään, mutta onneksi kävimme molemmilla. Kuva: Jussi