Sen sijaan, että koittaisin vangita ison omenan ihanuuden reissunjälkeiseen blogipostaukseen, päätin aloittaa jo nyt. Haastan itse itseni: kolme päivää reissattu, mitkä ovat kolme ihaninta uutta asiaa, jotka New York on jo näyttänyt (Kolme? Eikö kolmekymmentä? Tai edes kolmetoista?), ja tasapainon vuoksi pitää mainita myös jotakin vähemmän ihanaa. 

 
Hmm. 

 
1. Aloitetaan läheltä: tämä asunto. Tämä on vain täydellinen. Siistit mutta persoonalliset makuuhuoneet, iso sosiaalinen oleskelutila ja patio, jonka sohvilla löhöilimme eilen illallakin tuntikausia. yksityiskohdat on mietitty loppuun saakka: kummitätini Tutsa huomautti, että pyyhkeet ovat ”Ralph Laurentin” ja äitini kiinnitti huomiota siihen, kuinka liinavaatteet ovat ”kuudensadan loimen egyptiläistä puuvillaa”. Joten kyllä kelpaa. Paljonkohan vastaavalaisesta hotellista pitäisi pulittaa?
 

Our East Village apartment right now. Tältä täällä näyttää juuri nyt, aamuysiltä. Annikan ja Markuksen eiliset löydöt ovat unohtuneet olkkariin. 

 
2. Ruoka (ja ruoka nimenomaan East Villagessa). Kävimme sunnuntaina East Villagen ruokakulttuurikierroksella. Tällä alueella on paljon pieniä muonaputkia, jotka tarjoavat maailman parasta sitä ja tätä. Opin, että kunnon falafel sisältää niin paljon yrttejä, että se on sisältä vihreä eikä kellertävä. Opin myös, että ananasmajoneesi maistuu hyvältä belgialaisten ranskalaisten kanssa ja että en tykkää japanilaisesta mustapaputahnasta riisipalleroiden sisällä, vaikka se maistuukin suklaalta. Paras makuylläri oli aasialainen ”liquified octopus” -täytteinen friteerattu vehnädumpling kuivatun kalaraasteen kera – lyhyesti ”takoyaki”. Olemme tietenkin syöneet myös monessa ravintolassa, ja yhdyn serkkuni mielipiteeseen, että hauskin illalliselämys tähän mennessä on ekan illan B Bar and Grill, vanhalle huoltoasemalle rakennettu ravintola ja sisäpuutarha. Muut söivät burgereita, minä parsaa ja ostereita kahdelta eri rannikolta. Aijai…
 

Jummum-ravintolan steamed buns eli aasialaisia höyrytettyjä hodareita, joissa oli erinomaiset täytteet, mm. pork bellyä ja kipakoita sieniä. 

 
Ai niin, ja eipä unohdeta sitä, että Whole Foods -ruokataivas on kolmen korttelin päässä. Alanmies oli käynyt eilen ostamassa meille Brooklyn-oluet, wrapit ja sushit välipalaksi, kun palasimme kaikkemme antaneina Century 21 -shoppailukierrokselta. )
 
3. Arlene’s Grocery. Hauska yksityiskohta eilisillalta, mikä taas todistaa sen, että opaskirjoja ja ”off the beaten path” -vinkkejä kannattaa kahlata. Vein koko porukan Loewr East Siden puolelle Arlene’s Grocery -baarin ”legendaariseen maanantain rokkikaraokeen”. Kulahtaneiden karaokelaitteiden sijasta paikalla oli tosi hyvä viisimiehinen rokkibändi, jonka kanssa laulajat esiintyivät. Siinä vaiheessa, kun muun komea irlantilaismies kapusi yleisön joukosta lavalle ja duetoi niin ikään irlantilaisen kitaristin kanssa, tuli mieleeni, että Orvokki kyllä varmasti tykkäisi tästä rokkiluolasta. Laitetaan listalle ensi kertaa varten! 
 

We enjoyed the legendary rock karaoke last night at Arlene’s Grocery! No, we didn’t sing, though. (That’s why we liked it – the singers were really good.)

 
Vähemmän ihanaa on… Ööh…
 
Vaikkapa kookosvesi janojomana. Yäk. Vaikka tykkään kookoksesta, trendikäs coconut water ei vaan anna kicksejä vaan pikemminkin oksennusrefleksin. 
 
Ekaa kertaa Amerikassa vieraileva veljeni Markus haluaa lisäksi huomauttaa, että täällä kaikki on isoa, paitsi iso kokis, jota saa ravintoloissa vain kahden ja puolen desin pulloissa! (”Meidän telkkari on samankokoinen kuin toi keittiön mikroaaltouuni!”)
 
Ja tietenkin on monia pikkujuttuja, mutta ne kulkevat omina pikku puroinaan tämän ison NYC-elämyksen aallossa ja hukkuvat sinne. 

Nyt nautin sohvalla CBS:n aamushowsta ja Starbucksin morning roastista ja  kuuntelen ikkunasta kiirivää äänimaisemaa, johon sekoittuu autojen tööttäyksiä ja satunnainen ambulanssin pilli. Muistuttavat sopivasti, että täällä sitä ollaan. Vielä monta päivää.  

Elämä on vaihteeksi aika – niin – ihanaa.