Marraskuussa vietin lähes kolme viikkoa Kaliforniassa: San Franciscossa, Los Angelesissa ja niiden välissä muutaman päivän Pacific Coast Highwaylla. Moni on kysynyt, kumpi on kivempi kaupunki, San Francisco vai Los Angeles. Jos pitäisi valita vain toinen. Mulle vastaus on päivänselvä: San Francisco.
Miksi San Francisco?
Kotoisuus
San Francisco on kompakti ja pittoreski. Sen yleisfiilis on hyvin pohjoismainen, rento ja avoin. Asuimme Missionissa, josta oli helppo lähteä vaeltelemaan lähikaduille ja puistoihin kävelylle ja pysähtyä ihanaan kahvilaan brunssille tai lounaalle.
Polkupyöräily
FIllarointi on hauska tapa kulkea paikasta toiseen, sillä kaupungissa on hyvät pyöräkaistat. Se on myös tehokas tapa polttaa croissantien ja kakkujen tuomia kaloreita, sillä kaupungissa on rutkasti sekä ihania ruokapaikkoja että mäkiä ja kukkuloita niihin pääsemiseksi.
Golden Gate ja merenranta
Ja mikäpä pyöräillessä, kun retkikohteena on huiman hieno Golden gate ja meri. (Ehkä kolmannella kerralla uskaltaisin ajaa pyörällä sillalla. Se tutisee mun korkeanpaikankammolle ihan liikaa!)
Putiikit, baarit ja panimoravintolat
Kaupunki on täynnä kivoja puoteja ja hyviä panimoravintoloita. Tämä paikallisen Brewers Guildin kartta on oivallinen opas panimoiden maailmaan. Kirjoitin Kalifornian oluttrendeistä täällä. Mission, Castro ja Haight Ashbury olivat kivoja kävelykohteita, joissa piipahdella puodeissa ja nauttia virkistäviä panimotuotteita. Iltamenopaikoista hauskin tuttavuus oli isäntäväkemme suosittelema Martuni’s Missionissa. Kuten ehkä muistat, rakastan New Yorkin Duplex Piano baria. Martuni’s on sen sanfranciscolainen serkku. Loistavia cocktaileja, joita siemaillen voi kuunnella taitavia laulajia hämyisessä tunnelmassa.
Ei SF tietenkään paratiisi ole…
Asunnottomien hurja määrä järkyttää, ja paikallinen isäntäväkemme totesi moneen kertaan, että koirankakat jalkakäytävillä eivät todennäköisesti ole lähtöisin koirista. San Francisco ei myöskään ole rantakohde, vaikka rannalla sijaitseekin. Marraskuussa sää oli poikkeuksellisen hyvä, kun t-paitakelejä riitti monta päivää putkeen. Normaalisti sää saattaa vaihdella päivän aikana auringosta vihmovaan sateeseen hyvinkin nopeasti. Takki on syytä pitää mukana.
Silti tykästyin näin toisella kertaa vieläkin enemmän kuin viimeksi. Vaikka ikimuistoisin ilta olikin Trumpin valinta presidentiksi ja sitä seurannut sekaannus. San Franciscossa meillä oli nyt paikallinen isäntäväki, ja lisäksi tapasimme muita suomalaisia osin myös työn merkeissä. Lämmin vastaanotto yllätti iloisesti. Olen varma, että muutaman viikon oleilun jälkeen olisi vaikea palata takaisin Suomeen.
Mutta sitten kutsuikin jo Pacific Coast Highway ja Enkelten kaupunki…
Miksi ei Los Angeles?
Ruuhkat
Olin kuullut varoituksia Losin ruuhkista, mutta kun pamahdimme vuokra-autollamme kahdeksan kaistan levyiseen iltaruuhkaan Santa Monica – Beverly Hills -välillä, homma konkretisoitui kerralla. Onneksi olimme pitäneet pissatauon Santa Monican Starbucksissa (Starbuckseissa on muuten aina ilmainen wifi), ja vettä ja eväitäkin oli vielä vähän jäljellä. Kymmenen kilometrin matka kesti toista tuntia, ennen kuin viimein kurvasimme vähemmän liikennöidylle väylälle ja pääsimme illan pimeydessä Hollywood Hillsin Airbnbn:hemme.
Jonot.
Los Angelesissa oli suorastaan pakko käydä Universal Studiosilla ja Disneylandissa, koska – no, Los Angeles ja Hollywood. Arvasimme muidenkin turistien olevan näistä kiinnostuneita, joten yritimme ajoittaa vierailut katveaikohin. Universalilla tämä onnistuikin hyvin: perjantai-iltana porukkaa oli kohtuullisesti, ja parissa tunnissa ehdimme sekä studioajelulle (hauska!) että tutustumaan Harry Potter -maahan (erityisesti virtuaalitodellisuusajelu oli huikea!).
Sen sijaan Disneylandin vierailu osui juuri arkivapaan alle, ja tungos oli uskomaton. Lähes kaikkiin laitteisiin karusellia lukuunottamatta oli tuntien jono. Alue oli hieno ja kulkue komea, mutta silti yli satasen pääsymaksu jäi vähän kirvelemään… Lisäksi muutaman kymmenen kilometrin matka kesti lähes kaksi tuntia suuntaansa. Noh, tulipa käytyä ja ostettua paljeteilla koristellut Minni-korvat.
Kaupungin rakenne
Los Angeles on kuin Espoo. Sillä ei ole selkeää keskustaa. Downtown-kaupunginosassa on kiva kauppahalli ja muutama kortteli käveltävää sekä runsaasti up and coming -alueita. Kauppahallin ohessa keskustan parasta antia oli Grammy-museo. Koko citystä jäi se fiilis, että sitä dominoivat ruuhkaiset tiet.
Think positive!
Jos nyt yritän kuitenkin ajatella positiivisesti, oli Losissa toki puolensakin. Päivä Venice Beachilla oli mainio: shoppailua putiikeissa, hyvä luomulounas ja iltapäiväaurinkoa rannalla. Ihana Marina del Reyssa asuva ystävämme Anne lainasi meille fillarit, joilla oli näppärä kurvailla pitkin rantaa.
Myös Manhattan Beach näytti hauskalta paikalta. Siellä tapasimme Villen ystävän Aurin perheineen ja vietimme loistoillan heidän luonaan. Rannan lisäksi kukkuloilla oli mukavaa. Kävely Hollywood Hills -kyltille vei reilun tunnin suuntaansa, mutta se oli hyvä retki ennen kotimatkaa.
Niin ikään kukkulalla, aivan Chateau Marmontin takana sijaitsi myös valloittava Airbnb:mme, jota voin lämpimästi suositella. En ole koskaan kokenut vastaavaa vieraanvaraisuutta: jääkaapissa oli limonadit, oluet, keksit ja kahvimaidot valmiina, ja olipa meille varattu omat pyjamatkin! Erikseen pitää myös mainita Rare Beers -olutfestivaali, josta lisää täällä.
Hmm… Nyt kun katson listaa, niin ei se Los Angeles niin paha paikka ollutkaan. Iso syy siihen oli kyllä huippuhyvällä majoituksellamme. Silti sydämeni sykkii enemmän San Franciscolle.
Ville luki tämän ja kommentoi: ”Samoilla fiiliksillä. Edelleen tuntuu siltä, että oli ehkä virhe lähteä tuonne Japanin jälkeen. Se jätti Kalifornian ihan varjoonsa. Kaikki se kuvasto on meille kuitenkin niin monella tapaa tuttua.”
Ja ehkä se on niin. Voiko matkaelämyksiä olla liikaa? Näköjään. Jos kuukauden sisään käy sekä Kioton, Tokion, San Franciscon että Los Angelesin, kaikesta ei vain pysty nauttimaan täysillä. Tämä pitää jatkossa muistaa.
”Kaikki oli tosi kivaa. Mutta silti.”
Itsellä ihan samat fiilikset molemmista kaupungeista! San Franciscosta tykkäsin tosi paljon, mutta se keskustan alue oli tavallaan ahdistava kodittomien vuoksi. Losin parhaat taas oli Venice ja ilta Griffith Parkin kukkuloilla. Ruuhkat ja välimatkat vaan turhankin pitkät minun makuun. Highway 1 oli kyllä myös ihana ja ilmasto ylipäätäänkin länsirannikolla. Voin yhtyä tuohon, että joskus liikaa matkoja lyhyessä ajassa latistaa kokemuksen. Tästä postauksesta tuli hienoinen kuume takaisin Kaliforniaan. 🙂
Kiitos Maarit! Hauska kuulla, että olet samoilla linjoilla. Joo, Highway 1 jäi tästä postauksesta kokonaan pois, ja sen körötteleminen onkin ihan toista maata kuin LA:n ruuhkat. Voisin kyllä lähteä tekemään tuon keikan vielä kerran, mutta en ihan tänä enkä ensi vuonnakaan…
Luen aina mielelläni näitä SF-LA -vertailuja, kun en ole vielä Kaliforniassa käynyt, ja sinne ekaa kertaa mennessä joutuu karsimaan kiinnostavia kohteita aika rajusti. Tämä vahvisti aiempia mielikuviani, joiden mukaan San Francisco on miellyttävämpi kaupunki. Toisaalta Los Angelesissa on sitten nuo tietyt nähtävyytensä. Mutta juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että mennään ensin kolmannen kerran Japaniin, käydään Disneylandit (uudelleen) ja Universalit siellä, ja keskitytään sitten Kaliforniassa San Franciscoon. Mutta ei missään tapauksessa tehdä näitä matkoja peräkkäin 🙂
No niin, hienoa, että tästä postauksesta oli hyötyä! Ja Japani on kyllä aina käymisen arvoinen, sen voin myös allekirjoittaa. 🙂
Olipas mielenkiintoisia nostoja molemmista kaupungeista. Ehkä ruuhkat ja jonot ovat se suurin syy, minkä takia päätyisin näistä kahdesta mieluummin San Franciscoon… Mutta toki LA olisi myös koettava edes kerran elämässä sekä Disneyland suolaisesta sisäänpääsystä huolimatta. Ihanat nuo ostamasi korvat btw! 😍😍
Meillä on tullut ihania airbnb paikkoja vastaan reissun varrella, mutta pakko on myöntää, että pyjamia ei olla koskaan saatu! Kade! 😄😄😄
T. Titta
Kiitti Titta! No juuri noin mekin aateltiin, että kerran nyt vieressä (eli 50 km päässä) Disneylandista ollaan, niin pakko. Ja korvia oli ihan mielettömät määrät tarjolla eri koristein. Juuri ja juuri sain pidäteltyä itseni yksissä. 😄
Word.
Allekirjoitan kaiken. San Francisco iski kuin tuhat volttia, Los Angeles ei niinkään. Losin koko kaupunkirakenne on jotenkin vaikea ja sekava ja vaatii autoa, kun taas SFO:ssa pääsee liikkumaan helposti paikasta toiseen julkisillakin. Ja muutenkin paljon eläväisempi paikka.
Voi tosin olla tekemistä senkin kanssa että tuo Missionin alue oli aivan mahtava paikka asustella kun _kaikki_ parhaat ravintolat ja barit oli kivenheiton säteellä. Voi, ne cachapat! <3
Mutta, kyllä, juurikin näin! San Francisco rulez ok, jos nyt pitää näistä jompi kumpi valita!
Hahaa, tosiaan jostain syystä tulee fiilis, että olette pyörineet samoilla hoodeilla SF:ssa. 🙂 Mutta näinhän se on. Ehkä me ollaan liian pohjoismaisia Losiin.
Kiinnostava postaus, sillä vierailimme samoissa maisemissa omalla road tripillämme vajaa vuosi sitten. Meille taisi käydä päinvastoin, sillä vaikka San Francisco kyllä ihastutti, oli sitä hehkutettu niin suuresti ystävien ja tuttujen toimesta etukäteen, että kokemus jäi ehkä kuitenkin vähän pliisuksi. Kyllä minä siitä siis pidin, kovastikin, mutta ei päässyt kaupunkien top 3 -listalleni, ei ehkä edes top 5… top 10 saattaisi sen jo sisältää. Luulen, että minun pitäisi viettää kaupungissa pidempi aika päästäkseni samoihin tunnelmiin kuin te muut.
Los Angeles sen sijaan… olen hokenut tuota samaa, että kaupunki on kuin Espoo. Vaikeahan siitä oli saada kiinni millään tavalla. Minulla on silti oikein lämpimät muistot siellä viettämästämme ajasta, sillä asuimme paikallisten ystäviemme luona ja he veivät meitä omiin lempipaikkoihinsa… makes all the difference. Emme jonottaneet mihinkään ja vain yhden kerran jumiuduimme ruuhkaan. Ei Los Angelesistakaan muodostunut mitään lempparikaupunkia, mutta mieluusti menisin sinnekin takaisin.
Kaupunkeina ovat kyllä hyvin erilaisia nämä kaverukset keskenään. Kumpikaan ei vienyt sydäntä mennessään, mutta kumpaankin matkustaisin hyvin mielelläni takaisin. Taitaisi riippua täysin senhetkisestä mielentilasta, kumpaan buukkaisin lennot seuraavalle Kalifornian keikalle. Onneksi ovat suht lähekkäin, niin voisi jälleen käydä katsastamassa molemmat 🙂
Moi Henna! Erinomaiset perustelut. Onkin jännä homma, miten paikalliset ystävät (tai niiden puute) voi totaalisesti muuttaa mielikuvan jostain paikasta. Näkee ne parhaat palat eikä jumiudu turistirysiin tai mitäänasanomattomiin ravintoloihin ja nähtävyyksiin. Mä en ole edes miettinyt kaupunkien top-listoja, mutta luulen, että SF olisi top 5:ssä. Ehkä… 🙂
Voi, sydämessäni on tilaa kummallekin mutta jos pitäisi valita niin ehdottomasti L.A. Siellä on aina lämmintä ja aurinkoista, ei palella niin kuin Friscossa. Lisäksi havaitsin vuosien aikana huumeongelman räjähtäneen Friscossa, kävely aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla ei ollut enää niin kivaa. Losissa mietin ajelut ruuhka-aikoja välttäen (onnistuu lomalla) ja pyörin alueilla kuten West Hollywood (käveltävä kaupunginosa), Los Feliz, Silver Lake ja rantsuista ihana Malibu. Haikkaus kukkuloilla erityisesti aamun aikaisella on ihanaa, kaikki kukkuloiden kasvien tuoksut melkein sekoittavat pään. Museot (mm. Getty Center, The Broad), ravintolat – ja se aurinkoinen keli. Itse rakastan populaarimenoa ja Losissa on kaikki; musiikki, elokuvateollisuus ja tv-tuotantoakin riittämiin. Onneksi seuraava matka on varauksessa, lennot kulkevat vain SFOn kautta 🙂
Kiitos kommentista Inni! Hahaa, hienoa, että löytyy myös Losin puolestapuhujia. 🙂 Joo, juuri toi aurinko ja rantakelit on kyllä vahva plussa Losille. Tuleekin vaan mieleen, mitä tapahtuisi, jos olisi city joka yhdistää SF:n ja Losin parhaat puolet… Hauskaa reissua! Ja koita kestaa matka SFO:n kautta! 😀