Hanko marraskuussa – onko mitään järkeä?

”Ette ole ikinä käyneet Hangossa?”

”Ei.”

”Ja ensi kertaa menette marraskuussa?” 

”Niin. Piti keksiä jotain syyslomalle.”

”No, siellä on kyllä kaikki kiinni.”

”Luonto on auki. Ja kylpylä Regatta. Katoin netistä.”

”Okei. No mutta tulkaa nyt kuitenkin kesällä uudestaan.”

”Joo.”

Monta ällistelijää kohtasin, kun kerroin lomasta Hangossa marraskuussa. Alkoi jo ihmetyttää, millainen Area 51 siellä talvisin piilee. Suunnilleen kaikki ehdottivat matkaa kesäaikaan. Mutta itselleni tilanne oli varsin yksinkertainen: rankka työsyksy takana, nyt tiedossa muutama päivä lomaa. Ystävälläni Villellä sattui loma samaan aikaan. Normaalitapauksessa olisimme lähteneet vaikka Tallinnan Viimsin kylpylään lillumaan, mutta nyt piti löytää aikuisten kylpylä Suomesta ja vieläpä sellainen, joka on saavutettavissa ilman autoa Helsingistä. Kun kävi ilmi, että kumpikaan meistä ei ole käynyt Hangossa ja että siellä on taannoin avautunut Regatta-niminen kylpylä, valinta oli selvä. Kolme yötä Hotelli Regatassa laitettiin varaukseen, ja marraskuun ensimmäisenä tiistaina nousimme junaan Pasilasta. 

Hanko – kylpyläkaupunki syksyllä

Matka kesti alle kaksi tuntia (vaihto Karjaalla). Lappohjalainen rouva tiedusteli matkalaukkujamme vilkaisten, olemmeko ulkomaalaisia. Taisimme olla eksoottinen näky. Kun asemalla pysähdyimme Hangon kartan eteen, ohi kulkenut mies tuli kysymään, voiko auttaa, sillä hän oli paikallinen. Kiitos kyllä! Kun meidät oli ohjattu oikealle reitille ja rymistelimme laukkuinemme pääkatua kohti hotellia, tuntui, että ihmiset kääntyivät katsomaan. Huh, tämä todellakin on kylpyläkaupunki syksyllä, kuin Ultra Bran laulussa, jossa nähtävyyksiä ei ole mutta taloista katsovat pyöreät ikkunat – ja pizzeriasta muutama paikallinen haalariäijä.

Hotelli Regatta osoittautui uljaaksi Lars Sonckin suunnittelemaksi kivilinnaksi rantakorttelissa. Huoneemme ”superior with kitchenette” oli freesi ja tilava. Mikä parasta, keittiössä oli kunnon jääkaappi ja astioita, joten omien välipalojen ja viinien säilöminen onnistui loistavasti. Jos vaikka kaikki ravintolat olisivatkin kiinni, kuten meitä oli peloteltu. Suunnistimme heti rantaan, jossa tuuli syksyisesti, mutta tuntui ihanalta haistella merituulta. Lyhyen kävelyn jälkeen päädyimme kahville hotellikorttelin kivijalan Cafferie-kahvilaan, jossa oli oikein mukavaa istuskella lämpimässä chai latten ja tekotakkatulen äärellä pimenevää iltaa katsellen. 

Regatta, Casino ja Plagen

Iltakävelyllä tapasimme ystäväni Johannan, joka on alkujaan Hangosta. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa, mutta asiaan kuuluvasti Johanna ällisteli valintaamme tulla Hankoon syksyllä. Selitimme asian jälleen. Päätimme illastaa hotellin ravintolassa, sillä se oli ainakin auki. Yllätykseksemme väkeä oli melko paljon, ystäväseurueita ja bisnesporukkaa. Ruoka oli ihan hyvää, Ville söi ragupastaa ja minä nautin kuhaa ja vihanneksia, joka tosin olisi kaivannut jotain raikasta kylkeen. Ilta sujui Jenkkien pressanvaalistudiota katsellen.  Olimme sattumalta Villen kanssa yhdessä San Franciscossa neljä vuotta sitten, sinä dramaattisena yonä kun kun Trump valittiin. Muistelimme reissua ja toivoimme nyt parempaa tulosta. Heräsimme molemmat kolmelta yöllä tilannetta katsomaan, mutta nukahdimme uudelleen, kun selvyyttä ei vielä ollut. Biden oli onneksi johdossa. Kukapa olisi tiennyt, että ratkaisu venyy viikonloppuun.

Keskiviikoksi oli ennustettu sadetta, mutta aamulla paistoi aurinko. Päätimme käydä kävelyllä ennen kylpylää. Kuljimme kaupungin maamerkin eli Casinon rantaan ja siitä kärleksstigeniksi (rakkauspolku) merkittyä luontopolkua Plagenin rantaan. Ilma oli leuto ja aurinkoinen. Rannan autiont keinut heiluivat tuulessa. Saatoin hyvin kuvitella, millainen meininki kesällä vallitsee. Olin nähnyt kuvia bileistä, joissa skumppa virtaa ja aurinko paistaa. ”Mä en tiedä olisinko tarpeeksi purjehdustyyppi viettämään kesiä Hangossa”, Ville pohti. ”Joo, en mäkään tiedä. Mutta tiedän monta tyyppiä, jotka tykkäävät olla Hangossa olematta purjehdustyyppejä.” Taivaltaessamme takaisin ihailimme puutaloja ja kurkimme sisään Casinoon, joka oli laitettu talviteloille. Vain kristallikruunut loistivat katossa. Suihkulähde ammotti tyhjyyttään, ja mietinkin ääneen, minne Hangön bollklubbenin fanit tulevat juhlimaan mestaruutta, jos lähteessä ei ole vettä.

”Sade kastelee tenniskentän Ikkunan takana

Hotellihuoneessa luen sinulle ää — ntenlaskennan polkemisesta paikallaan.”

Regatta SPA – Hangon kylpylä vai uimahalli?

Regatan kylpylä sijaitsee erillisessä, modernissa rakennuksessa sadan metrin päässä hotellista. Se oli uudenkarhea ja tyylikäs, ei todellakaan mikään viihdekylpylä vaan pikemminkin putiikkiuimahalli. Sisäänpääsy maksoi hulppeat 25 euroa. Keskellä rakennusta nökötti 25-metrinen uima-allas ja vieressä oli höyrysauna sekä lämpimämpi allas, jossa oli muutamia hierovia suihkuja. Näkymät isoista ikkunoista merelle olivat maalaukselliset. Moet-samppanjan logoilla varustettu myyntitiski kavalsi, että sesongin aikana moni varmasti hyödynsi altaan ympärille ja nyt suljetulle terassille ripoteltuja rantatuoleja. Paikallinen rouva oli kovin ylpeä uimalaitoksesta ja kysyi suihkutiloissa, mitä pidin kylpylästä. Kun sanoin kaipaavani esimerkiksi tavallista poreammetta, hän miltei tuohtui.

Kylpylän vieressä rantakalliolla oli kaupungin uimahuone, jonne vastaanotosta sai avaimen. Pulahdus viileään mereen oli hauska kokemus, ja sen jälkeen kelpasikin lillua lämpöaltaassa. Lopuksi nappasimme vielä keliin sopivat lonkerot ja istahdimme lepotuoleihin. Mukavaa. Lasi erotti meidät koleasta ulkoilmasta, jossa sade oli loppunut ja maiseman meren yllä värjäsi iso sateenkaari.

Illallispaikan valinta ei ollut vaikeaa, sillä jos pizzeria-kebabit jätetään laskuista, Regatan ravintolan lisäksi vain Origo-niminen ravintola oli auki ympäri vuoden. Tästäkin olimme kuulleet vahingossa, sillä mitään mainosta asiasta ei ollut. Origo kertoi tarjoavansa hankolais-ranskalaista husmanskostia ja olikin mainio paikka! Ulkona tuuli ja oli pimeää, kun pujahdimme lämpimään saliin, joka oli valaistu kynttilöillä. Tarjoilija oli  rempseä nainen, joka toi meille samantien skumpat pöytään. Ville söi loistavaa tattipastaa (sain maistaa hiukan). Mä söin keskinkertaisen caesar-salaatin ja pääruuaksi todella maukkaita simpukoita valkosipuliliemessä tarjoilijan suosituksesta. Liemen olisi voinut syödä sellaisenaankin! Ilta päättyi Grönan-nimiseen pubiin, joka on kuulemma paikallinen klassikko. 

Tulliniemen luontopolku – tuulta ja vanhoja tönöjä

Torstaina oli kova tuuli mutta ei satanut. Vuokrasimme alakerran kahvilasta Jopot ja huristelimme vartin matkan Tulliniemen luontopolulle. Polun alkupisteeltä oli 3,7 kilometrin kävelymatka Suomen mantereen eteläisimpään kärkeen, mikä oli määränpäämme.

Aallot kiisivät vaahtopäinä ja rantamännyt taipuivat tuulessa niin, että alkoi jo pelottaa kaatuuko joku niistä päällemme. Niin ei onneksi käynyt, ja ensimmäisen kilometrin jälkeen reitti sukelsi rannalta metsään, jossa ihmettelimme ränsisttyneitä parakkeja. Alue oli aiemmin ollut mm. Neuvostoliiton hallussa, jolloin siellä oli pidetty vankeja. ”Täällä saisi kuvattua aika hienon kauhuleffan tai musavideon”, Ville totesi. Lopulta pääsimme eteläkärkeen, jossa luonnollisesti tuuli niin, että melkein pipot lensivät päästä. Paluumatka sujuikin nopeammin myötätuulessa. Nälkä kurni jo minulla, Villellä ei tietenkään.

Fillaroimme parin kilsan matkan Hangonkylän satamaan katsomaan, olisiko maankuulun kalaliikkeen På Kroken -ravintolassa lounasta tarjolla. Ravintola oli kiinni, mutta kahvilassa tarjoiltiin lohikeittoa. Söin keittoa ja ostin mukaan myös iso palasen tuoretta lämminsavulohta kalatiskistä. Kala-allergiselle Villelle ei ollut tarjolla oikein mitään. Ihastellessani kalatiskiä omistaja valitteli, että tiski on nyt todella suppea, sillä kahvila on sulkemassa talveksi viikonloppuna koronarajoitusten takia. ”Ensimmäinen talviloma 18 vuoteen”, omistaja huokaisi. ”On tämä kyllä aika rajua noille ravintoloille”, mietimme kun astuimme kahvilasta ulos satamalaiturille. Pyöräilimme takaisin kahvilaan, palautimme pyörät ja Ville söi lounaaksi salaatin.

Illalla osallistuimme hotellihuoneesta Haaga-Helian opiskelijoiden järjestämään virtuaaliseen valkoviininmaisteluun, mikä oli hauska päätös lomalle. Mä jouduin hoitelemaan vielä työasioita illalla, joten ravintolavisiitin sijaan söinkin ostamaani savukalaa ja viinimaisteluun hankkimaamme valkohomejuustoa huoneemme jääkaapista! Ville selvisi koko päivän ja illan salaatilla, mikä jaksaa ihmetyttää. Se taitaa olla kuitenkin robotti eikä ihminen.

Hanko syksyllä – kannattiko?

Perjantaina presidenttiä ei ollut vieläkään saatu julistettua, vaikka Biden olikin hyvässä johdossa. Me kirjauduimme aamupalan jälkeen ulos hotellista. Kolmen päivän yöpyminen maksoi 550 euroa yhteensä, sisältäen aamupalat. Myös vastaanottovirkailija muistutti, että kannattaa tulla kesällä uudelleen. Niinpä! ”Mutta kyllä marraskuussakin täällä kelpasi olla, kolmeksi päivää oli juuri sopivasti ohjelmaa”, totesin kun rullasimme taas laukkujamme läpi puiston ja Vuorikadun kohti asemaa. ”Jep, tämä oli sopiva korona-ajan lomakohde, kun sai olla aika rauhassa”, Ville totesi. Ja sitä kaipasinkin – rauhallista oleilua, hyvää ruokaa, raitista ilmaa ja kylpemistä.

Hangolla voisi olla ihan hyvä tulevaisuus myös talvikauden kohteena, kunhan paikalliset lakkaisivat hämmästelemästä talviajan turisteja ja kenties jopa mainostaisivat niitä auki olevia palveluja!