Moskova: parhaat löydöt oppaiden ulkopuolelta

Huh, kahdeksan päivää matkalaukkuelämää takana! Ensin Airbnb-paossa naapureilla koiraa hoitamassa, sitten ”pariskuntamatkalla” , joka oli peitenimi ystäväni yllärinelikymppisille Prahassa. Ja päälle vielä toisen ystävän polttarit Ikaalisissa. Nyt onneksi istun kotisohvalla. Ranskalaiset Airbnb-vieraamme ovat jättäneet asunnon todennäköisesti siistimpään kuntoon kuin se oli heidän tullessaan. Kylpypyyhkeetkin oli pesty ja lattiat imuroitu. Ihanaa. Annoin muuten perjantaina Ilta-Sanomille vinkkejä asunnon vuokralle laittamiseen Airbnb:n kautta, ne löytyvät täältä.

Praha oli kyllä turistirysä, mutta jotain uutta ja hauskaa sieltäkin löytyi. Sitä ennen vielä viimeinen postaus Moskovasta. Huomasin, että muutama tosi kiva vinkki on vielä antamatta. Juuri ne, jotka kertoisin opaskirjan ulkopuolelta kavereille ensimmäisenä!

1. Natura Siberica -kosmetiikka

   ”Ostin viime viikolla Moskovassa sieltä sampoota ja se on ihan hullun hyvää! Kannattaa ostaa!”, viestitti kaverini Anne Natura Siberica -luonnonkosmetiikkakaupan tuotteista eräänä aamuna, kun olin juuri kömpinyt sängystä suihkuun ja käyttänyt pullonpohjalliset meksikolaisesta suklaasampoosta. Sounds good! Myymälä oli Tverskaya-kadulla. Menin liikkeessä ihan sekaisin: kultakasvonaamio muutaman euron, samoin sampoot ja silmänympärysvoiteet. Tuoksuissa koivua, tyrniä ja muita pohjoismaisia aromeja. Kaviaarivoide kasvoille? Kuulostaa kiinnostavalta. Viidelläkymmenellä eurolla sain kaksi kassillista tavaraa. Kaikkea en ole ehtinyt vielä testata, mutta kokeilemani tuotteet ovat olleet oikein hyviä. Lähin liike on Kööpenhaminassa, mutta verkkokaupasta voi yhtiön mukaan tilata Suomeen.
   

   

   

2. Pienpanimotuotteet ja -ravintolat

   Monen naisen tavoin olen ollut enemmän viini- ja siideri-ihmisiä, jolle (lager)olut on kelvannut korkeintaan jääkylmänä janon sammuttamiseen saunan jälkeen. Viime vuosina olen tutustunut pienpanimo-oluisiin ja huomannut, miten monipuolinen juoma olut on. Asiaa auttaa myös Alanmiehen olutintoilu. Niinpä Moskovassakin kävimme Erkan johdolla tutustumassa paikalliseen olutkulttuuriin. Hyvää, monipuolista ja Suomeen verrattuna kohtuuhintaista.

   1. Glavpivmag (Tsistoprudnyi Bulvar, lammen päädyssä). Kymmeniä hanoja peräkkäin ja valikoima kirjattuna valtavalle liitutaululle. Etuosassa on kauppa, joka myy monen panimon tuotantoa. Suosikkini oli Jaws-panimon APA.
   2. Sosna i Lipa (Ul. Pokrovka 31, Ploštšad Zemjalnoi Valista sata metriä keskustan suuntaan). Pikkuruinen kellariravintola oli aika hipsteri ja hämyinen. Greippi-lambic maistui hyvältä!
   3. Chelsea (Malyy Gnezdnikovskiy per., 12/27). Etuosa näyttää brittipubilta, mutta takana on viihtyisä baari ja hyvä valikoima oluita.
   4. 

3. Anna Chapmanin kansallisromanttiset vaatteet

   Entisen vakoojan Anna Chapmanin mallisto järkytti ilmestyessään muotia seuraavaa mediaa: se olikin yllättävän hyvä. Mulle kokoelma toi mieleen Ivana Helsingin vaatteet. Myyjä kertoi, että kuoseissa on käytetty inspiraationa vanhoja kansantaruja. Mekkojen hinnat olivat n. 80 – 100 euron luokkaa. Myymälä sijaitsee Flacon Design Factoryssa keskustasta pohjoiseen.

4. Gruusialainen keittiö

   

   Ville hehkutteli jo etukäteen gruusialaisia ravintoloita, eikä suotta. Viimeisen illan herkkuaterian nautimme Dzhonzholissa (kirjoitetaan enkuksi Jonjoli) Tverskaya 20:n kohdalla olevalla sivukadulla. Ruoka ja erityisesti leivät olivat todella herkullisia, myös kasvissyöjän näkökulmasta.

5. Café Pushkin

   Tästä joku opas kyllä mainitsikin, ja tämä ansaitsi myös oman postauksensa: kun haluat fiilistellä tsaarinaikaisessa miljöössä ja syödä hyvin tai juoda kaakaota.

Kaikkien näiden off the beaten path -vinkkien lisäksi venäläisyyteen liittyy paljon asioita, joita oli pakko kysyä paikallisilta, eli Erkalta ja Fedorilta. Ne ovat niitä juttuja, joista Suomessa luetaan lehdestä päätä puistellen. Kuten ”homopropaganda”. Miksi Venäjän euroviisuedustaja Sergei Lazarov poseerasi brittiläisen homolehden kannessa, mutta vaalii kotimaassaan heteroimagoa? No koska Venäjä. ”Mitä tapahtuisi, jos tässä keskellä puistoa kaksi miestä alkaisi suudella?” tivasin Fedorilta, kun käppäilimme puiston läpi ravintolasta kotiin. ”Ei niin voisi tehdä”, Fedor nauroi. ”Saisi kyllä kommentteja.”  Kuulemma julkiset rakkaudenosoitukset ovat muutenkin harvinaisia, koska venäläiset kokevat oikeudekseen kommentoida kaikkea mielestään epäsopivaa. Jos vaikka kadulla tyttö ja poika hempeilevät, joku ohikulkijoista todennäköisesti paheksuu sitä ääneen. (Metrossa tosin näin monta kertaa suutelevia heteropareja. Ehkä asenteet alkavat lämmetä?)

Entä Putinin suosio? Hänhän on kuin diktaattori! ”Elintaso on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut huimasti. Vaikka nyt rupla ja öljyn hinta ovat alhaalla, tilannetta siedetään silti”, Erkka sanoi.  Ja kyllähän elintason nousu näkyy katukuvassa. Samat iPhone kutoset ja merkkivaatteet vilahtelevat kuin missä tahansa maailmalla. Mutta varmasti hyvässä muistissa on edelleen, millaista oli, kun meni huonosti. Ehkä siis turha keikuttaa venettä?

Silti Moskova jäi arvoitukseksi. Neljä – viisi päivää on vain liian vähän maassa, jonka kieltä ja kulttuuria ei ymmärrä. Siitäkin huolimatta, että selvästikin näytin paikalliselta…

Jäimmekin Villen kanssa miettimään, miksi meitä naurattaa, jos mua luullaan Moskovassa paikalliseksi. Sillä jos mua luullaan New Yorkissa paikalliseksi, se tuntuu kohteliaisuudelta. No, aina voi puhua sodan jättämistä arvista tai kommunismin perinnöstä. Kun viitisentoista vuotta sitten olin tutorina moskovalaiselle Olgalle Tampereen yliopistossa, elintasoero oli selvä. Hänen päiväbudjettinsa riitti hädin tuskin kouluruokaan ja hän oli haltioissaan saatuaan oman soluhuoneen ja minulta laatikollisen vanhoja Hobby Hallin astioita. Mutta asiat ovat muuttuneet. Olisiko aika päivittää mielikuva venäläisistä?

Loppukevennyksenä vielä lyhyt video, jossa kolmas ”paikallisoppaani” Vil…Vladmir näyttää venäläisellä asiantuntemuksella kotikaupunkiaan. Tiestikö muuten, että Krokotiili Genasta kertova Minä soitan harmonikkaa on venäläinen kappale?

Moskova on nyt paketissa. Matka oli hyvin mielenkiintoinen. Seuraavaksi kurkistus Prahaan, ja jotta seikkailut eivät lopu, tänään kolahtivat meiliboksiin lentoliput Chisinauhun Moldovassa. Paluulento on Romanian Bukarestista. Väliin mahtuu juhannus ja yhdeksän jännittävää päivää Itä-Euroopassa. Ei muuta kuin balalaikka taas soimaan!