Bosphorus. 
Oho, tästähän uhkaa tulla ihan kylpyblogi – jo toinen kylpypostaus peräkkäin! Mutta menköön: Marraskuun alussa olin pitkän viikonlopun (to – ma) Villen ja Miss Heinämaan kanssa Istanbulissa. Mulle yksi viikonlopun must-jutuista oli käydä hammamissa, ja sunnuntaina päätimme yhdistää vierailun Aasian puolella hammam-käyntiin. Siispä hyppäsimme Galatan sillan kupeesta laivaan, ajelimme puolisen tuntia Kadikoyhin shoppailemaan, ja parin tunnin kauppakatujen tallaamisen jälkeen olimmekin ihan valmista kauraa kylpemään.

Balik ekmek – fish sandwich, 3 euros.
Perfect snack for the boat trip across Bosphorus.
Sivukadulta jostain jalkapallopubien seasta löysimme etsimämme kyltin: Aziziye Hamami.  Naiset-nuoli osoitti vasemmanpuoleista ovea ja miehet-nuoli oikeanpuoleista. Joku mummeli käveli kadulla ja katosi naisten ovesta sisään. Kukaan meistä ei koskaan ollut käynyt hammamissa. Ounastelin istanbulilaisversiota Kotiharjun yleisestä saunasta. ”Jos me nähdään tässä edessä sitten puolentoista tunnin päästä”, sovimme – edelleen hieman epävarmoina siitä, mitä tuleman pitää.
Aziziye hamami in Kadikoy is 150 years old – not very old in Istanbul standards.

Nettisivujen englanninkielisestä käännöksestä  huolimatta tämä ei ollut yksi niistä turistikatujen hammameista – se kävi nopeasti selväksi, kun pölähdimme Miss Heinämaan kanssa kylpylaitoksen aulaan, jossa muutama paikallinen rouva oli siemailemassa teetä ja katsomassa tv-uutisia muovisilla terassituoleilla. Aula ja paneloidut pukuhuoneet olivat sekoitus Yrjönkadun uimahallin pieniä pukeutumiskoppeja ja 70-lukulaisen peruskoulun liikuntatiloja.  Kukaan ei puhunut englantia, mutta eräs rouvista viittilöi meidät samaan pukeutumiskoppiin, antoi pyyhkeet ja  muovisandaalit sekä osoitti elekielellä lokerikot arvotavaroiden säilytykseen. Etukäteen olin lukenut, että pesutiloissa ei sovi olla naistenkaan kesken alasti, vaan jalassa on pidettävä bikininalaosa tai alushousut. Näin päätimme toimia, vaikka se vähän hassulta tuntuikin.
Kun meitä opastanut rouva (joka paljastui yhdeksi pesijättäristä) sitten johdatti meidät itse hammamiin, valintamme osoittautui oikeaksi. Kaikilla paikallisilla oli alaosa, vain pari pikkutyttöä ja yksi turistin näköinen nainen oli kokonaan alasti. Saavuimme vaaleaksi kaakeloituun huoneeseen, jota reunustivat istumapaikat ja vesipisteet. Keskellä oli iso, pöydännäköinen taso. Huoneessa oli miellyttävän lämmintä, mutta ei missään nimessä kuumaa. Pesijä antoi meille kauhat, joilla saimme huuhdella itsemme ennen kuin asetuimme seinän viereen istumaan, ja viittilöi meitä odottamaan kaikessa rauhassa.
”Jaa, tässäks myö nyt sit istutaan”, Miss Heinämaa totesi ja koitti nojata kaakeliseinään mukavasti.
Seuraavat parikymmentä minuuttia seurasimme, kuinka kaksi pesijää asettivat vuorotellen naisia pöydännäköiselle tasolle, kuurasivat heidät ensin päästä jalkoihin pelkällä vedellä ja sienellä ja sen jälkeen saippualla. Mikäpä siinä oli istuskellessa. Huoneen lämpö rentoutti mukavasti, mutta ei läkähdyttänyt. Vesipullon olisi kyllä voinut ottaa mukaan, mietin. Lopulta minut pyydettiin tasolle makaamaan ja pesijä tarttui vuohenkarvoista tehtyyn käsineeseensä.
Yhteistä kieltä ei ollut, mutta pesijä osoitti ronskisti kääntymään, kun sen aika oli, ja kävi läpi koko kropan. Olin ehkä ajatellut, että muslimimaassa ihmisten suhde vieraiden tyyppien vartaloihin olisi varovaisen kunnioittava, mutta siitä ei ollut pelkoa. Käsittely oli tehokasta.
”Tulette yllättymään, kuinka paljon teistä irtoaa nahkaa”, oli paikallinen kaverimme Lotta varoittanut, ja se todellakin piti paikkansa.  Kuiva nahka irtosi viiruina. Yäk. Onneksi pian tuli saippuoinnin ja kevyen hieronnan vuoro. Olimme ostaneet kadulta palasaippuan (noh, oikeastaan kymmenen…), ja pesijä selvästi ilahtui, kun mukana oli oma saippua.
Miss Heinämaan käsittelyn aikana suunnistin toiseen hammamin pienemmistä pesuhuoneista. Yllätyksekseni sen istuinlaatat olivat paljon kuumemmat. Asetuin makaamaan laatalle ja nostin jalat pystyyn. Ihan kuin saunassa. Ovesta näin, kuinka tormakka pesijätär hinkkasi Miss Heinämaan nahkaa punaiseksi. Aikamoista. Kattokupolissa oli pieniä ympyränmuotoisia ikkunoita, joiden pintaan kosteus höyrystyi. Ei mosaiikkeja, ihan tavallista lasia vain. Mietin,  oliko Villellä miesten puolella paljon hienompaa – olin lukenut, että monesti miesten puolet ovat upeampia. Tässäkin hammamissa naisten puoli sulkeutui jo seiskalta, kun taas miehet saivat kylpeä puoleenyöhön. Moni hammam ei edes sovi sekaseurueelle: miehille ja naisille on eri kylpyajat. Melkein nukahdin kuumalle kaakelille.
After sauna bliss. I mean, after HAMAM bliss.

”Mikä ihana päätös sunnuntaille”, hehkuimme Miss Heinämaan kanssa, kun olimme ensin sulloutuneet ahtaassa pukukopissa vaatteisiimme ja sitten astelimme kadulle. Ville odotteli kadunkulmassa. Miesten puolella käsittely oli ollut nopeampaa, mutta vieläkin ronskimpaa. Myös hiukset oli pesty ja pesijä hoitanut kuivauksenkin. 
Hammam-käynti oli vienyt 1,5 tuntia ja hinta oli noin 15 euroa.  Näin marraskuun alussa se tuntui ihan pieneltä jatkoajalta pitkälle syksyyn jatkuneelta mökkisaunakaudelta. 

Rentoutuneina lampsimme laivarantaan ja paattiin, joka kuljetti meidät Aasiasta Eurooppaan. ”Otetaanko teetä”, kysyin. Kahvilan poika antoi meille mustaa teetä tulppaaninmuotoisissa laseissa. Istahdimme pöytään ja katselimme pimeälle Bosporinsalmelle moottoreiden hyrinän säestyksellä.
”Ihan kun ois vähän nälkä. Mentäskös sitten kebabille?” Miss Heinämaa kysyi.

Mentiinhän me.