Kirjottelen tätä tukikohdassamme reissun viimeisenä viikonloppuna. Tukikohtamme, eli ystäviemme Cathin ja Louisin koti, sijaitsee St. Jamesin kylässä Kapkaupungin keskustasta itään, lähellä surffareiden mekkaa Muizenbergiä.
Vuoret ja meri, niistä Kapkaupungin tunnistaa.
Mieleen palaavat emäntämme Cathin sanat viime viikolta: “Mieti, jos meri olisi vielä lämmin. Kapkaupunki olisi täynnä auringonpalvojia.” Kapkaupunki ei ole aurinkolomakohde. Täällä pauhaavat viileä Atlantti ja merituulet.
Meidän reissumme ulottui täältä lounaisrannikolta pohjoisen safariin ja paahteiselle itärannikolle. Saimme kahteen viikkoon tiivistettyä leijonankynnen syvyisen pintaraapaisun Etelä-Afrikasta.
Helsinki – Kapkaupunki
Saavuimme Patrikin kanssa marraskuun lopun tiistaina. Ensimmäiset viisi päivää vietimme Kapkaupungissa, sillä minä tein etätöitä. Mutta kun herää aikaisin, ehtii tehdä asioita ennen töitä ja niiden jälkeen. Levosta oli turha puhua!
Ensimmäinen yllätys oli, että Kapkaupunki muistuttaa hieman Los Angelesia siinä mielessä, että se muodostuu isosta määrästä kaupunginosia, jotka on ripoteltu Pöytävuoren ympärille. Liikkumiseen tarvitaan autoa tai Uberia – onneksi jälkimmäiset ovat täällä tosi edullisia ja toimivat loistavasti. Ekana aamuna reippailimme aamuseitsemältä Cathin kanssa rantaraittia Muizenbergiin. Kaikki oli uutta, merituuli hiveli nenää ja kahvilasta noudettu cappuccino maistui tavallista paremmalle, kun ympärillä surffarit vetivät lautojaan vesille.
Paluumatkalla pulahdimme mereen tidal poolissa. Ne ovat merenrantaan kivestä rakennettuja “altaita”, joissa ei tarvitse pelätä haita tai merisiilejä. Ai niin, haita! Niitä riittää näillä leveysasteilla. Rannassa oli lauma eläkeläisiä, jotka kuulemma uivat vuoden ympäri. Nyt marraskuun lopussa kesä on aluillaan, ja merivesi oli paikallisittain lämmintä, eli noin 16 – 18 asteista. Kyllä se suomalaisittain on kuin juhannuksen järvivettä.
Kapkaupunki: Bussikierros ja Pöytävuori
Torstaiaamuna hyppäsimme Open top -bussiin ja ajoimme Pöytävuorelle. Hassu pyörivä kabiini tarjosi 360-asteen näkymät ja vei meidät ylös. Pöytävuori on nimensä veroinen eli litteä kuin Pohjanmaa.
Vuoren ympäri kiertäessä tulivat tutuksi eri säätilat auringosta koleaan viimaan ja sumuisiin pilviin. Maasto oli kiveä ja varvikkoa kuin Lapissa. Vuorenhuippu on laaja, ja näkymiä piti tietenkin käydä ihastelemassa sekä Atlantin että Intian valtameren suuntaan.
Pöytävuorelta hyppäsimme Open top -bussiin, joka kuljetti meidät rantakylien ja valkoisten hiekkarantojen kautta satamaan. Victoria & Alfred Waterfront on uudehko alue, jossa on kauppahalli ja ihania puoteja, joissa myydään afrikkalaisia tuotteita. Puotien yläkerrassa on kahvila- ja työtiloja, jonne minä vetäydyin pitämään videopalavereja. Palaverien jälkeen ostin paikalliselta ompelijalta värikkään mekon ja takin. Kaupanpäälle sain tingittyä korvikset. Puodeissa olisi ollut vaikka mitä ostiskeltavaa – tänne kannattaisi varata pari tuntia aikaa. Alue on myös niin täynnä vartijoita, että täällä on turvallista kulkea yksinkin ilta-aikaan.
Kapkaupunki: Lion’s Head
Perjantaiaamuun mennessä Patrik oli onnistunut ylipuhumaan minut patikkareissulle Lion’s Headille. En voi uskoa, että vielä muutama vuosi sitten minä olin se ylipirteä ylämäkimuija (Villen sanoin), ja nyt Patrikista oli tullut duracellpupu. Cath heitti meidät kukkulan juurelle matkallaan töihin pitkin upeaa Chapman’s Peak Drivea, joka on Kapkaupungin hienoin rantaraitti. Onneksi aamulla oli viileää, sillä syke nousi nopeasti ylämäkeen ahkeroidessa. Patikointi ylös kesti vajaan tunnin, ja mukaan mahtui ihan oikeaa kiipeilyäkin osin jyrkilläkin kalliolla. Minä pidin korkeanpaikankammoni aisoissa katsomalla vain ylöspäin…
Patrik vietti iltapäivän Robben Islandilla, joka on tunnettu Nelson Mandelan vankilasaarena. Retki oli hänen mukaansa hienoinen pettymys, sillä oppaana toiminut entinen vanki puhui niin aggressiiviseen sävyyn valkoisten ylivallasta, että osa turisteista jätti kierroksen kesken. Ilmeisesti kierroksen laatu riippuu paljon oppaasta, sillä muutama ystävä ylisti tätä kierrosta.
Stellenbosch – Etelä-Afrikan viinialue
Lauantai – loma! Mikäpä parempi tapa aloittaa loma kuin koko viikon odottamani reissu Stellenboschin viinialueelle.
Emäntämme Cath on kotoisin Stellenboschista, ja kaupunki on todella suloinen viktoriaanisine rakennuksineen ja pitsiverantoineen. Etelä-Afrikassa on myös käsite “Stellenboschin mafia”, jolla viitataan valkoisten miesten muodostamaan liike-elämän eliittiin.
Kun Etelä-Afrikassa ollaan, ei voi välttyä ihmettelemästä apartheidin jälkiä. Matkalla viinialueelle ohitimme valtavan townshipin, jossa perusasumus on aaltopellistä kyhätty mökki ja pihassa bajamaja, joillain autokin. Kuulemma monet asukkaista ovat ajautuneet sinne odottamaan kaupungin vuokra-asuntoa, jota ei ehkä koskaan tule.
Townshipejä katsoessa unohtuu kuitenkin helposti, että Etelä-Afrikassa elintaso on kaikille parempi kuin monessa muussa naapurivaltiossa. Moni Uber-kuski oli kotoisin Zimbabwesta, jossa talous on romahtanut. Ajaminen mahdollistaa paremman elämänlaadun ja rahan lähettämisen perheelle kotona. Toisaalta valkoiset tunnistavat “white guilt” -ilmiön – siis että tuntee syyllisyyttä siitä, että on syntynyt hyväosaiseen asemaan.
Me huristimme Stellenboschiin autolla, mutta Kapkaupungista kulkee myös viiniratikka, jonka kyydissä pääsee tiloille. Tiloja piisaakin yli 150. Me kävimme kolmessa: Delaire Graffissa, joka oli kuin viiden tähden hotelli timanttiliikkeineen ja luksusterasseineen, mutta viinit eivät yltäneet ihan yhtä hienoon hinta-laatusuhteeseen. Seuraavana kävimme Cathin isän ystävän tilalla nimeltä Rainbow’s End, joka oli todella sympaattinen paikka ja huomattavasti maanläheisempi. Suosittelen!
Lopuksi kurvasimme Noble Hilliin syömään Stellenboschin parhaita tacoja. Viinitiloja voisi kahlata vaikka koko kaksi viikkoa, sillä Stellenboschin lisäksi lähellä Kapkaupunkia sijaitsevat myös Franschoek, Paarl ja Constantia. Ja viinithän siis maksavat noin kolmanneksen siitä mitä Suomessa.
Safari Pilanesberg – Lush Lodge
Sunnuntaiaamuna lensimme Flysafairilla Johannesburgiin ja jatkoimme vuokra-autolla Pilanesbergiin safarille kahdeksi päiväksi. Tästä kirjoitin erillisen postauksen, koska safari oli aivan mahtava!
Pilanesberg – Johannesburg – Drakensberg
Tiistain aamusafarin jälkeen lähdimme ajamaan pohjoisesta Pilanesbergistä noin viiden sadan kilometrin matkaa itään Drakensbergin vuoristoon, jossa sijaitsi välietappimme Spion Kop Lodge.
Ajaminen Etelä-Afrikassa vaatii hieman urheiluhenkeä. Liikenne on vasemmanpuoleista, joten automaattivaihteinen auto auttaa tosi paljon. Ihan jo vilkunkin kanssa oli sähläämistä, kun aluksi laittoi aina vahingossa pyyhkijät päälle!
Tavallisilla teillä pitää varoa “potholeja” eli asfaltissa olevia kuoppia. Lisäksi osalla teistä rajoitus on 100 tai 120 km/h mutta kaistoja on vain puolitoista per suunta. Eli ideana on, että hitaampi ajoneuvo ajaa kaistan vasemmassa reunassa ja nopeampi pääsee ohi oikealta. Muutama kuumottava tilanne syntyi, kun vastakkaiselta kaistalta tuli myös ohittaja vastaan. Hyväkuntoisilla motareilla liikenne sujuu 120 km/h – silloinkin, kun osuudella on tietöitä ja suositellaan nopeuden pudottamista kuutenkymppiin…
Drakensberg on kaunis vuoristoalue, jossa olisi voinut seikkailla pidempäänkin. Me tyydyimme ihmettelemään buurisodan muistomerkkejä ja jatkoimme matkaa. Paikalla oli kuitenkin erityisesti brittituristeja. Sekä Winston Churchill että Mahatma Gandhi olivat taistelleet Spion Kopissa.
Etelä-Afrikan itärannikko: Umhlanga Rocks, Durban ja Oyster Box Hotel
Keskiviikkona ajomatkaa oli enää parisataa kilometriä Durbanin kupeessa sijaitsevaan Umhlanga Rocksiin, joka on jonkinlainen Durbanin Kauniainen.
Oyster Box hohkasi vanhan ajan siirtomaatunnelmaa alkaen runsaista aamupaloista ja iltapäivän “high tea”sta. Olin pyytänyt huonetta, josta merimies voisi ihailla paikan maamerkkiä eli Umhlangan majakkaa, ja sellaisen saimmekin.
Durban sijaitsee Intian valtameren puolella ja on paljon lämpöisempi paikka sekä ilman että meriveden puolesta kuin Kapkaupunki. Harmi vain, että mereen ei saanut mennä uimaan. Aallokko oli valtavan voimakas ja sen lisäksi oli olemassa riski, että vesi ei ole puhdasta. Meille kerrottiin, että viime kevään tulvissa oli kuollu 440 ihmistä, ja kun joki tulvii, mereen tulee myös kaikenlaista mitä sinne ei kuulu. Jäimme siis altaalle sukeltelemaan.
Ensimmäisenä iltana osallstuimme viininmaisteluun hotellin tärkätyssä Grill Room -fine dinging -ravintolassa. Toisena iltana kävimme Chef’s Table -nimisessä rennommassa paikassa, jonka maistelumenu oli saanut kehuja. Ihan hyvää mutta ei tajunnanräjäyttävää.
Kapkaupunki: Cape point ja Hyväntoivonniemi sekä Constantia
Perjantaina palasimme Kapkaupunkiin, jossa vietimme koko viikonlopun kaksin Cathin ja Louisin asunnolla. Ihanan rentoa – paitsi että lauantaina meidät herätti siivooja ja sunnuntaina ja maanantaina jo ennen puoli seiskaa talon tunkeilijahälytys. Tosin lintuja kummempia tunkeilijoita ei näkynyt. Kapkaupungissa kaikilla on korkeat aidat ja hälytykset, varmuuden vuoksi.
Sovimme uber-kuskimme Nelisan kanssa jo perjantaina lentokentältä tullessa, että hän lähtee kuskiksi seuraavana päivänä Hyväntoivonniemelle. Sinne nimittäin tarvitsee auton tai sitten kuskin, koska kyseessä on kansallispuisto, jossa ei juurikaan asu porukkaa. Hyväntoivonniemi ja Cape Point sijaitsevat samalla alueella noin tunnin kävelymatkan päässä toisistaan.
Upeat, jylhät maisemat ja ainutlaatuisia kasveja. Näimme myös apinoita ja strutsin sekä röykkiöittän proteapensaita. Helsingissä yksi protea-kukkanen maksaa noin 15 euroa, ja yhdessä pensaassa niitä oli kymmenittäin. Huokasin. Voi kunpa voisin viedä kukkia kotiin.
Päivä päättyi Constantian viinialeella Groot Constantian viininmaisteluun sekä läheiseen Foxcroft-ravintolaan, jossa saimme reissun parhaan illallisen. Foxcroftin omistajilla on myös La Colombe, joka lienee kaupungin paras ja palkituin ravintola. Sinne oli mahdotonta saada varausta. Toinen vinkki on isäntäparimme suosikki Fyn, joka oli yhtä täyteen buukattu. Joten jos suunnittelet reissua, aloita se ravintolavarauksella!
Etelä-Afrikan plussat ja miinukset
PLUSSAT
- Upea, jylhä luonto – vuoria ja pauhaavaa merta!
- Eläimet! Safarin elefantit, leijonat, sarvikuonot sun muut sekä apinat ja pingviinit… ihan vain muutamia mainitakseni.
- Ihmiset todella ystävällisiä ja puhuvat hyvää englantia.
- Samalla aikavyöhykkeellä kuin Suomi – ei jetlagia + etätyöt onnistuvat mainiosti.
- Edulliset ravintolat ja viinit – jotka ovat huippuluokkaa.
- Paljon tekemistä, erityisesti ulkoilumahdollisuuksia patikoinnista sukeltamiseen.
- Liikkuminen on sujuvaa, sillä Uber on edullinen ja toimii loistavasti (takseja ei kannata paikallisten mukaan käyttää).
Miinukset
- Epätasa-arvo näyttää välillä räikeältä pohjoismaisin silmin.
- Turvallisuuteen pitää kiinnittää huomiota. Esimerkiksi pimeällä kulkeminen on riski, ja autoissa pitää aina pitää ovet lukossa, kun ajetaan.
- Kapkaupungin sää on vaihteleva kuin San Franciscossa. Kevyttoppatakki ja sadetakki on syytä ottaa mukaan.
- Etäisyydet ovat pitkiä ja ajomatkat etenkin pienemmillä teillä vievät kauemmin kuin mitä Google Maps kertoo. Siirtymisiin kannattaa varata aikaa.
- Etäisyys Suomesta on noin 10 000 km. Finnairin lennot menevät Lontoon kautta (3,5 h) ja Lontoosta BA:lla Kapkaupunkiin (12 h). Lennot maksoivat n. 800 euroa. Turkish Airlines Istanbulin kautta lienee halvin.
Monipuolisesti ehditte parissa viikossa maata näkemään. Etelä-Afrikassa kyllä riittääisi nähtävää pitkäksikin aikaa. Me ei olla tutustuttu kuin Kapkaupunkiin ja sen ympäristöön ja sitten ollaan oltu useampi päivä safarilla Krugerissa. Juuri eilen puhuttiin, että olisi mukavaa lähteä taas Etelä-Afrikkaan.
Joo, välimatkat ovat tosi pitkiä. Olisi ollut kiinnostavaa matkustaa autolla itärannikolla ja eteläkärjessä myös!
Mahtava postaus, tästä sai paljon vinkkejä oman reissun suunnitteluun! Etelä-Afrikka on kohteena todella kiinnostava muun muassa juuri luonnon, eläinten ja viinien puolesta, ja tarkoitus olisi tutustua siihen osana pidempää jaksoa Afrikassa (jonka ajankohta ei tosin vielä ole päätettynä), meidänkin tapauksessa samalla ainakin osan aikaa töitä tehden.
Mahtavaa, että tästä oli hyötyä! Ihanaa reissua, koska se sitten onkin!
Etelä-Afrikka on mielenkiintoinen, omissa mielikuvissa se ei tavallaan Afrikkaa olekaan.. Toki en ole koskaan käynyt
Kieltämättä välillä tuntui aika vahvana Hollannin ja Brittien perinne. Toisaalta sama kai aika monessa Afrikan maassa.
Minä odotinkin, milloin tulee pingviinit. Afrikanpingviini näkyy kuuluvan samoihin juovapingviineihin kuin Perussa näkemäni perunpingviini. Perunpingviinit olivat jotenkin letargisia. Ehkäpä päiväntasaajan aurinko ei sovi niille.
Vielä muutama vuosi sitten kuvittelin, että pingviinit ovat vain pingviinejä. Tämän jälkeen erilaisia lajeja on alkanut tupsahdella tietoisuuteen sieltä sun täältä.