Kaksi viikkoa Kambodzassa helmikuussa 2020. Tässä intro kokemukseen – lisää tulossa.
“I hate Chinese”, julistaa taksikuskimme ja viittilöi ympärilleen. Tien molemmin puolin aukeaa peltomaisema. Pelloille ei kuulemma kambodzalaisilla viljelijöillä ole asiaa, koska valtio on luovuttanut maat kiinalaisten käyttöön. Kuski marmattaa, kuinka Kambodzan läpeensä korruptoitunut pääministeru Hun Son on vahvasti Kiinan talutusnuorassa. Olemme juuri jättäneet taaksemme Sihanoukvillen, etelärannikon entisen reppureissukaupungin, joka varmasti saisi monen Kambodzassa männä vuosina matkustaneen reissarin suun loksahtamaan auki. Kaupunkin on nykyään pelkkä kiinalaisten casinojen rakennustyömaa. Kadut ammottivat auki revittyinä ja kuorma-autot puikkelehtivat hämmentyineiden turistien seassa, jotka etsivät parasta reittiä laivasatamaan.
“And I don’t like Vietnamese”, kuski jatkaa. Itäiset naapurit ovat kuulemma aina hyväksikäyttäneet kambodzalaisia, jo siitä lähtien kun maan eteläosa vuosikymmeniä sitten joutui vietnamilaisten haltuun. Viimeisin ärsytyksen kohde liittyy vietnamilaisten Kambodzassa harjoittamiin epämääräisiin lääkebisneksiin, joista meidän on vaikea saada selvää. Kuskin englanninkielen taito on hieman hatara, mutta hän kertoo opiskelevansa sitä lisää, jotta voi palvella paremmin matkailijoita. Mieluiten eurooppalaisia, hän lisää.
Automatkailu Kambodzassa vaatii istumalihaksia
Viiden tunnin automatkalla Phnom Penhiin on aikaa jutella. Kaksikaistaisella tiellä seilaavat rekat, bussit, mopot, tuktukit ja jopa aasit. Toiveenamme oli ehtiä ennen pimeää Phnom Penhiin, mutta Koh Rong Sanloemilta meidät noutanut katamaraani oli miltei kaksi tuntia myöhässä. Pimeys ehtii laskeutua kesken matkanteon.
“Every day accident happens on this road”, kuljettaja selostaa. “But I have a little girl at home, I am careful.” Onneksi. Hätkähdämme nimittäin Jussin kanssa, kun auton valokeilat tavoittavat täysin ilman valoja tai heijastimia tien sivussa pilkkopimeässä päristelevän peräkärryllisen mopon, jonka lavalla on kyydissä liuta lapsia. Onneksi me pääsimme turvallisesti perille loman viimeisen etapin Kambodzan maaperällä. Enää viimeinen yö Phnom Penhissä ja aamulla paluulennolle kohti Helsinkiä. Toivoimme, että peräkärryllinen lapsia selvisi myös turvallisesti kotiinsa.
Kambodzan karu historia
Thaimaan ja Vietnamin välissä sijaitseva Kambodza on vielä suhteellisen tuntematon matkakohde. Matkustaminen maanteitse kysyy istumalihaksia ja kylmiä hermoja, mutta Kambodza on ihanteellinen kohde, jos kaipaa historiaa ja maailmanluokan nähtävyyksiä sekä luontoa ja valkohiekkaista rantaa kohtuuhinnalla.
Tuhat vuotta sitten Angkor Watin temppeleiden rakentamisen aikaan Kambodza oli Kaakkois-Aasian mahtivaltakunta. Sen luhistuttua maa joutui kärsimään sekä thaimaalaisten että vietnamilaisten valloitusyrityksistä ja päätyi lopulta 1800-luvulla Ranskan siirtomaavaltioksi. Vietnamin sodan ohessa amerikkalaiset pommittivat salaa Kambodzaa ja tappoivat satojatuhansia siviilejä. Punaisten khmeerien vallankumous 1975 antoi hetkeksi toivoa, mutta Pol Potin hallinto syöksi nopeasti maan epäinhimillisiin oloihin ja suoranaiseen kansanmurhaan. Vaikka Kambodza on viime vuosikymmenet noussut jaloilleen, se on edelleen hyvin korruptoitunut ja köyhä maa, jossa väestö elää pitkälti maanviljelyksestä.
Kahdessa viikossa ehtii paljon
Kahden viikon matkamme jakautui kohteiden mukaan teemoihin: vietimme ensin neljä päivää Siem Reapissa, jonka vieressä sijaitseva Angkor Watin temppelialue kuuluu syystäkin monen matkailija bucket listille.
Seuraavaksi siirryimme pääkapunkin Phnom Penhiin, jossa kolusimme Pol Potin hirmuhallinnon jalanjäljillä järkyttävät kansanmurhamuseon ja kuoleman kentät. Nähtävyyksien jälkeen matkasimme toiseksi viikoksi etelään saarille, reppureissaajien suosimalle Koh Rongille ja sitten rauhallisemmalle Koh Rong Sanloemille, joka oli upein paratiisisaari naismuistiin. Kirjoitan näistä erikseen postaukset.
Finnairin lennot maksoivat noin 900 euroa per nenä. Matka sujui sinivalkoisin siivin Bangkokiin ja siitä Bangkok Airwaysilla tunnissa Siem Reapiin. Paluulento Bagkokiin oli lähti Phnom Penhistä, eikä siitä tullut lainkaan lisähintaa, mutta se helpotti matkan suunnittelua tosi paljon, sillä paluu Siem Reapiin asti autolla olisi vaatinut päivän lisää.
Majoitukset olivat edullisimmillaan 17 euroa yö kolmen tähden hotellissa aamupalan kera. Siem Reapin Wheel Garden Residence tarjosi todella hyvää vastinetta rahalle., ja hotellissa oli yksi reissun parhaista ruokaravintoloista. Kohtuullinen majoitus ja herkulliset ruuat lähellä Angkor Watia, erinomainen diili! Kalleimmillaan hotellihinta oli 150 euroa per yö aamupaloineen, kun päätimme panostaa kolmeen yöhön Koh Rong Sanloemin paratiisisaaren luksusbungalovissa Sol Beachissa. Mutta Kambodzassa on siis mahdollista majoittua ja elää todella pienellä budjetilla. Pääruuat maksavat yleensä noin viisi dollaria ja olut baarissa dollarin. Jos aikaa on, bussimatkat isojen kaupunkien välillä ovat reilut kymmenen dollaria. Taksi isojen kaupunkien välillä maksoi 50 – 70 dollaria.
Kambodza on vastakohtien maa
Kambodzassa ihmiset ovat köyhiä mutta ystävällisiä, ja matkailusektori kehittyy kovaa vauhtia. Turisteista halutaan pitää hyvää huolta, eikä meidänkään kohdalle eksynyt kuin yksi tuktuk-kuski, joka yritti käyttää hyväkseen kiirettämme laivalle ja vaati vitosen matkasta kahtakymppiä. Lopulta maksoimme kympin.
Hymyjen ja hyväntuulisen palvelun keskellä tuntui kauhealta ajatella, että pommituksista ja punakhmeerien kaksi miljoonaa ihmistä tappaneesta hirmuhallinnosta on kuitenkin vain nelisenkymmentä vuotta aikaa. Monet siitä selviytyneet ovat vielä elossa. Eräskin tuktuk-kuski muisteli lapsena käyttäneensä sateen täyttämää amerikkalaisten pommin tekemää kuoppaa uima-altaana. Toinen kertoi sukulaisistaan, jotka olivat kadonneet. Loppulomasta ahmin kirjoista tietoa punakhmeerien hallinnosta ja ihmisten kohtaloista. Tuntui lähes syylliseltä makoilla turkoosin meren äärellä viileä drinkki kourassa ja samalla syventyä ajanjaksoon, jossa ihmisiä kidutettiin käsittämättömän julmasti, kunnes heiltä saatiin puristettua tunnustus, minkä jälkeen syyllinen teloitettiin.
Vielä kotonakin Jussi muisteli ahdistuneena Tuol Slengin vankilan kasvogalleriaa. Lopulta minä aloin puhua viidakon apinoista ja kaskaiden sirityksestä ja yöuinneista Pavilionin kauniissa uima-altaassa. Kambodza on vastakohtien maa ja jättää paljon ajateltavaa. Koitan avata kokemuksiamme lisää seuraavissa postauksissa.