Entisenä tamperelaisena minulla on vaikea suhde Turkuun. Muistan hyvin ”Turku on Suomen p*rse” -haalarimerkit ja teekkareiden Ei-turkulaisen osakunnan legendaariset retket länsirannikolle. Niiden ohjelmassa oli ainakin kiilan hakkaaminen Turun rajalle kaupungin irrottamiseksi emämantereesta sekä torilla hyppiminen sen saveenvajoamisen edistämiseksi. Opiskeluaikojen jälkeen Turku-suhdettani ovat pikku hiljaa korjailleet lähes vuotuiset Ruisrock-visiitit, ravintolat Blanco ja Tintå sekä muutamat kierrätyshengessä nimetyt pubit, kuten Apteekki, Koulu ja Puutorin Vessa.
Ehkä parhaiten uudenlaista kuvaa Turusta ovat kuitenkin luoneet oleskelut ystäväni Paulin ja Marian luona. He asuvat ihastuttavassa jugend-asunnossa keskellä kaupunkia. Jo pelkästään narisevalla lautaparketilla liihottelu, ikkunanpieliin nojailu ja Aurajoki-laivojen tuijottelu riittäisi meditaatioksi, mutta vielä mitä: molemmat ovat konserttipianisteja. Olemme viettäneet vuosien varrella miehen ja ystävien kanssa heidän luonaan lukuisia ihania iltoja, joissa flyygelit soivat, kynttilät palavat ja viinikin virtaa sopivasti. Esiintymässä ovat olleet paitsi isäntäpari myös heidän lahjakkaat muusikkoystävänsä Suomesta ja ulkomailta.
Kuulostaako elokuvalta? Siltä se tuntuukin. Vaikka en ole pianokonserttien suurkuluttaja, Marian espanjalaiset rytmit tai Paulin vauhdikkaat tulkinnat tempaisevat mukaansa ihan toisella tavalla kuin jokin konserttisalissa kriitikoiden edessä tahkottu tönkkösuolattu esitys. Useammin kuin kerran vuosien varrella olemme todenneet, että tämä elämys pitäisi avata muillekin.
Ja niin siinä sitten kävi. Nykyään ystäväpariskuntamme järjestää säännöllisin väliajoin kotikonsertteja, joihin ihan kuka tahansa musiikinystävä on tervetullut. Viime viikonloppuna saimme Villen kanssa idean lähteä Turkuun Paulin ja Marian luo viettämään kulttuuriviikonloppua ja auttamaan kotikonsertin valmisteluissa. Samalla pääsimme nauttimaan paitsi Turusta myös musiikista ja seurasta.
Kuvat lauantailta puhukoot puolestaan.
Di Trevin lounaalta olikin jo kiire Stockmannille ostamaan illallistarvikkeet. Olimme luvanneet huolehtia cateringista. Stockmannin kalatiskillä huomasin sivusilmällä, kuinka joku vanhempi mies tsekkasi minut päästä varpaisiin. Käänsin pääni: Ilkka Kanerva hymyili minulle. ”Okei, matka Turkuun on nyt täydellinen, let’s go!” nauroin Villelle, kun kävelimme Kaskenmäelle. Pian olisi konsertin aika, ja yakitori-vartaat pitäisi saada ennen sitä marinadiin.
Olipa kerrassaan ihan viikonloppu! Onneksi muistin ottaa kameran mukaan, niin sain välitettyä tunnelmat sinullekin. Jos kiinnostuit, varaa ihmeessä paikka konserttiin – ei todellakaan tarvitse olla klassisen musan ekspertti. Voit lukea lisää tulevasta ohjelmistosta täällä. Ja jos pidät kiirettä, ehdit vielä nähdä Simonin ja Joelin. He esiintyvät vielä pääsiäisviikonloppuna ja huhtikuun alussa.
Kiitos Pauli ja Maria!
(Ja vielä selvennykseksi: tämä ei ole kaupallista yhteistyöstä vaan syntynyt puhtaasta elämyksen jakamisen ilosta!)
Tosi kiva juttu! Tällainen konserttimalli olisi toimiva! Tästä tulee mieleen yhtä rento keikka olohuoneessani, kun yllätin kaverit naapurin akustisella minikeikalle. Ostin lahjaksi vielä kaverilta levyt jokaiselle vieraalle, niin jäi mukava muisto illanistujaisista 🙂
Älä muuta virka! Tuonne vaan jos siltä tuntuu, Pauli ja Maria järkkäävät konsertteja säännöllisesti.