Päivä Tampereella 10 vuoden jälkeen – mitä uutta vanhassa kotikaupungissa?

Olen asunut, opiskellut ja tehnyt töitä Tampereella kymmenen vuotta. Olen kieppunut Särkänniemessä kymmeniä kertoja, osaan Kummelit ulkoa ja olen elänyt vuosien ajan ”mää ja Tapparan miäs” -elämää Tappara-fanin puolisona, jossa elämän tarkoitus löytyy jostain Hakamettän ja entisen Jäähovin tienoilta. Olen katsellut koskea toimiston ikkunasta Finlaysonilta (jotkut kollegat tapasivat saunailloissa hypätä toimiston ikkunasta koskeen uimaan) ja asunut sukulaisten nurkissa Irjalassa, alivuokralla Tammelassa, poikaystävän kanssa TOASin nuhjuisessa kaksiossa Lukonmäessä, opiskelijakommuunissa Nekalassa ja sitten jo vähän paremmin Pyynikin rannassa, Satakunnankadulla ja Härmälässä. Olen treenannut pikaluistelua Koulukadulla, pudonnut penkiltä Boomilaakson bileissä Lordin voittaessa Euroviisut, lukenut ekan lehtijuttuni Aamulehdestä (se kertoi kommuuniasumisesta), syönyt Tammelantorilla mustaa ja Näsinneulassa herkkuja, uinut avannossa Kaupinojalla ja bilettänyt vuodesta toiseen Tammerfesteissä.

Muutin Tampereelta Tukholmaan alkuvuodesta 2007. Sen jälkeen olen tehnyt vain pieniä piipahduksia Tampereelle, niistäkin suurin osa työn merkeissä. Lähtiessäni kesäkuussa vuorokauden mittaiselle tutustumismatkalle Kohteena Maailman Ramin ja Lanttimatkojen Lotan ja Antin kutsusta, mietin, pystyykö Tampere vielä yllättämään.

Vuorokauteen mahtui wakeboardingia Ylöjärvellä Wake Valleyssa, Hiking Travelin Liisa Tyllilän vetämä gastropub-kierros, Hopealinjan laivamatka Viikinsaareen saunomaan ja syömään sekä yö Sokos Hotel Ilveksessä, jonka ikkunoista kelpasi ihastella pimenevää iltaa. Seuraavana päivänä pääsimme visiitille vasta avattuun Muumimuseoon. Olisipa reissuun kuulunut vielä Hypen testiajoa ja muita hurvitteluja Särkänniemessä, mutta jouduin palaamaan Helsinkiin jo iltapäivällä. (Ehkä ihan hyvä, olisin varmaan ollut #jänishousu. Hype-haasteen huvattoman videon näet tästä!)

Ja kyllä, Tampereelta löytyi uutta ja jännittävää. Useampi matkalla ollut bloggari onkin ehtinyt jo antaa yleispätevät vinkit Tampereesta (ks. linkit lopussa), joten nostan esiin muutaman jutun, joka oli uutta vanhalle tamperelaiselle.

1. ”Havuja, prkl!” Tampereen gastropubit ja viinibaarit

”Siinä missä ennen oli kahvila, on nyt viinibaari”, joku totesi gastropub-kiertueella, ja niin se taitaa olla. Viinibaarin vaihtoehtona joka korttelissa on oma gastropubi tai vähintäänkin pubi, josta saa pienpanimotuotteita. ”Tampereella ei kyllä kalja lopu juomalla”, totesi Lanttimatkojen Antti Gastopub Inezissä, jossa tarjoiltiin herkullisia tapaksia panimotuotteiden rinnalla. Erityisesti mieltä lämmitti käsityöolutporukan yhteisöllisyys. Nordic Breweryn tastingissä kuulin henkilökunnalta, että janoista ei jätetä pulaan Tampereella. ”Jos meiltä vaikkapa on tuo Tärviö loppu mutta Inezissä sitä on, ohjaamme asiakkaan sinne”, minulle vakuuteltiin.

Nordic Brewery on valmistanut Tampereen tämän kesän hittituotteen eli Havu Nordic Alen, joka pääsi maailmannäyttelyyn saakka. Havu Ale oli loppu, mutta muuten valikoimaa piisasi: Nordic Breweryssä on 16 hanaa, joissa on aina neljä oman panimon tuotetta. Kahdet kasvot -kievarissa saimme puolestaan Havu Gosea, jossa on katajanhavuja, suolaa ja korianteria. Se tarjoiltiin pärämäts-lihapiirakan kera. Kasvissyöjänä tyydyin suolakurkkuun ja smetanaan, mutta hämmästelin, kuinka opiskeluaikoina olutjuottoloina pitämäni paikat ovat uusineet profiiliaan ja vaikuttavat satsaavan laatuun sekä oluissa että ruuassa. Vanha suosikkini Tuulensuu jäi tällä kertaa käymättä, mutta vatsa tuli täyteen muutenkin.

Liisan vetämä #meiräntampere-kierros oli oiva yhdistelmä gastronomiaa ja historiaa. Kuulemassa Antti, Meri, Rami ja Saana.

2. Suomalainen (tamperelainen) muoti

Ennen Tampereen muotsiscenestä tuli mieleen lähinnä Stockmannin vaateosasto ja Hämeenkadun Henkkamaukka. Mutta nyt on toisin. Vaikka sekä Stockmann että Koskikeskus ovat kokeneet remointin, parasta ovat putiikit. Aleksanterinkadun Verkatehtaankadun ja Otavalankadun alueelle on putkahtanut mielenkiintoisia muotiputiikkeja kuin sieniä sateella.

Kävin tutkimassa Forget me not vintagekaupan hyllyjä ja ostin korvikset.

Mukava-merkin lippulaivamyymälän suunnittelija Anna Mattelmäki kertoi, että Tampereella on ihan oma yhteisönsä tälläkin saralla. Mukavankin trikookankaat valmistetaan Pirkanmaalla. Pakkohan se oli trikoinen hiuspanta hankkia! Jos Tampereelle haluaa design- ja muotimatkalle, kannattaa tsekata parhaat paikat Design on Tampere -yhteisön nettisivulta.

3. Muumit, Särkänniemi, Viikinsaari – been there, done that?

Ja sitten on niitä perinteisiä juttuja, joista Tampere tunnetaan, mutta jotka ovat taas ottaneet lisää kierroksia. Kuten nyt Muumit. Vanha Metso-kirjastossa sijainnut näyttely oli aika pientä uuden Tampere-talon Muumimuseon rinnalla. Tunnelmallisesti valaistu näyttely on täynnä tarinoita usealla eri kielellä, ja kerrontaa on tarjolla monin tavoin: puhetta, animaatiota, Tuulikki Pietilän rakentamia pienoismalleja.

Jännittävin tapa ovat interaktiiviset varjokuvat, jossa katsojan oma liike saa hahmojen varjot elämään seinillä (kuulostaa monimutkaiselta mutta vaikutti tuottavan lapsille suurta hupia).

Särkänniemi jäi tällä kertaa testaamatta, mutta vanhoista suosikeista myös Viikinsaari yllätti. Hopealinjan laivat ja rantasauna olivat ennallaan, eli hieman jo ajan hampaan kaluamia, mutta ravintola oli kertakaikkisen upea. Uusi keittiömestari Anette Mellin esitteli innoissaan kasvimaataan ”oma kasvimaa oli ehtona, että tulen tänne” ja uutta a la carte -menua, joka ”on ihan toista kuin suttuiset buffetit”.

Viikinsaaren ravintola on Anette Mellinin valtakuntaa.

Ruoka on tuoretta ja kalapainotteista. ”Testattiin tänään friteerattuja koivunlehtiä, mieletön paahteisuus”, Anette totesi. Samaa mieltä oli muuten Aamulehden ruokakriitikko, joten menkää hyvät ihmiset Viikinsaareen syömään! Ai niin, ja täällä pääsimme viimein maistamaan sitä Nordic breweryn Havu-olutta. Erinomaista!

 

4. Saunojan Tampere

Viikinsaaressa saimme nauttia myös saunasta, paljusta ja järvestä.

Viikinsaaren saunailtaa vauhdittivat pirkanmaalaisen Hopping Brewstersin oluet ja Juoma-agenttien viinipikarit. Juomat eivät tällä reissulla todellakaan loppuneet kesken.

Ja itse asiassa, saunan ja kylpemisen ystäville Tampereella riittää kyllä tekemistä. Retkemme alkoi Ylöjärven Wake Valleysta, joka on rempseä wakeboarding-paikka mutta tarjoaa saunoineen ja mökkeineen oivat puitteet myös polttareille tai firman virkistyspäivään.

Wakeboarding vähän jännitti, mutta pysyinpäs lopulta pystyssä. Seuraavan viikon kädet ja vatsalihakset olivatkin niin jumissa, ettei meinannut saada paitaa päältä!

Lisäksi kuulin, että sympaattisen Dream Hostelin pitäjät avaavat tänä vuonna uuden yleisen saunan, Tullin Saunan,  Tullintorille. Eikä unohtaa sovi tietenkään Rauhaniemen kansankylpylää ja Kaupinojan saunaa, joista pääsee järveen ympäri vuoden. Edelleen muistelen kaiholla sitä talvea, kun kävimme kavereiden kanssa Kaupinojalla avannossa joka viikko, vaikka olisi ollut 20 astetta pakkasta… Eipä flunssa vaivannut!

Jos haluat lisää vinkkejä Tampereelle, lue tästä bloggarikollegoiden kokemuksia (lisää tulossa):

• Kohteena maailma -blogin Rami listaa parhaat palat kotikaupungistaan
• Huge passion for life – Jennan Tampere-vinkit lomailijalle
• Syö, matkusta, rakasta – Merin kokemukset
• Live now, dream later -blogin Saanan 10 parasta vinkkiä Tampereelle sateeseen ja paisteeseen

Ilta painuu mailleen Sokos Hotel Ilveksessä. Ilveksen yläkerroksen huoneista avautuva maisema on osa Tampere-elämystä.