Tukholman Södermalm: kolme uutta, rentoa ravintolavinkkiä

Tukholma on vanha kotikaupunkini. Olimme siellä Alanmiehen kanssa töissä 2007 – 2011. Suosikkikaupunginosiani ovat Vasastan (lue aiempi postaus tästä) ja Södermalm, sillä molemmissa on ihania pieniä baareja ja ravintoloita sekä paljon mielenkiintoisempia kauppoja kuin ydinkeskustassa. Ystävänpäivän viikonloppumatkalla majoituimme kaverin asunnossa Södermalmilla, ja niinpä hengasimme Sofossa ja Slussenin kupeessa koko viikonlopun. Mä pääsin taas ihmettelemään, miksi ihmeessä muutin Ruotsista takaisin Suomeen. Siellä kun kaikki on jotenkin niin positiivista. Sitä paitsi rakastan Abbaa, käsin kuorittuja katkarapuja ja &other stories -kauppaa.

Mutta onneksi Tukholma on lähellä! Lähdimme Alanmiehen ja VIllen kanssa matkaan perjantaina Silja Symphonylla ja palasimme sunnuntai-iltana SASin siivin. Siinä välissä Ville ja minä ehdimme tehdä mainioita putiikkilöytöjä ja Alanmies maistella muutamankin pienpanimo-oluen. Sen lisäksi syötiin, ja johtuneeko miehisestä seurueesta, että ravintolavalinnat painottuivat tällä kertaa pitsaan ja burgeriin. Mutta hyviin sellaisiin! Alla kolme vinkkiä, jotka ovat vielä melko uusia tulokkaita ja kelpo valintoja vaikka päiväristeilyn ohessa.

 

Lily’s burger

Jens Lapiduksen Snabba Cash -leffoista tuttu Joel Kinnaman kumppaneineen on perustanut Södermalmille hampurilaispaikan, joka haastaa viime vuosien suosikin, Flippin’ Burgerin. Alanmies meni sinne parantelemaan krapulaansa sillä aikaa, kun Ville ja minä kävimme Sofon vaatekaupoilla. (Shoppailusta kirjoitan vielä erikseen, teimme hyviä löytöjä!) Kun palasimme noutamaan Alanmiestä, hän hehkutti burgeriaan niin, että minäkin tulin nälkäiseksi. Mun vegeburgerissa oli falafelpihvi, avokadoa ja munakoisotahnaa (kuva tämän jutun alussa). Paras vegeburgeri naismuistiin! Rento, diner-tyylinen sisustus ja mahtavan näköiset pirtelöt. Vessan lattia on nähtävyys sinänsä. (Lilysburger.com, Södermannagatan 27 tai Hornsberg Strand 47)

Omnipollos hatt

Tämä puheensorinan täyteinen hipsteripaikka on aivan Slussenin metroaseman kulmalla, mutta vaatii pientä loikkaa Götgatanilta sivukadulle. ”Mä asun tuossa mäen päällä, mutta en ole tajunnut, että tässä on pitseria”, ihmetteli ruotsalainen kaverimme. Paikka oli tupaten täynnä, mutta moni norkoilija ilmeisesti odotti take away -pizzaansa. Emme hätääntyneet. Odotellessa voi ottaa jonkin mielikuvituksellisista oluista. Peruslager on Polish Pilsner, mutta itse tykästyin PIneapple Magic -ananasolueeseen, jossa oli vähän alhaisempi alkoholiprosentti. Ja jos oluissa on käytetty mielikuvitusta, ei sitä ole puuttunut pitsoistakaan. Vegepitsoja on useampi, minä otin munakoiso-sitruunapippuritäytteen, mutta hyviä olivat myös paahdettu paprika sekä kuulemma poikien pekoni-kinkkuversiot. Pitsat olivat sopuhintaiset, noin 100 kruunua kappaleelta. Inspiroiva vaihtoehto shoppailureissun tankkaushetkelle! (www.omnipolloshatt.com,  Hökens gata 3)

 

Nytorget 6

Urban deliä Nytorgetin laidalla on hehkutettu monessa paikassa, ja se onkin nasta mesta. Jos kuitenkin haluaa koittaa samoilta kulmilta jotain muuta, Nytorget 6:n ”maalaiskeittiö” on mukava valinta. Viime keväänä kävin siellä illallisella ja nyt brunssilla. Yksi ravintolan jujuista on annoskoot, joista löytyy sekä alkupalakokoa, välimallia että pääruokia. Aiemmin kulmassa sijaitsi Roxy-niminen sateenkaariravintola, mutta nyt Roxyn punaiset samettituolit on siirretty alakerran ruokasaliin ja yläkertaan remontoitu valoisa bistrotyyppinen tila. Koitimme monenlaista alku- ja väliruokaa. Minä söin katkarapusalaatin, koska Tukholmassa se vain on niin hyvää… Alanmies, Ville ja Tommi vetivät miehekkäästi falafeleja, minitacoja, miniburgereita, lihapullia ja kukonsiipiä. Valinnanvaraa löytyi, sillä menu on kauniisti sanottuna täysin linjaton. Mutta mitäpä siitä, kun kaikki maistuu huolella ja rakkaudella tehdyltä, kuten paikka mainostaa. (nytorget6.com samassa osoitteessa)

Tulipas todellakin syötyä aika pizza- ja burgeripainotteisesti! Itseni kaltaisille sushinrakastajille jaan vielä ravintolasuosituksen Södermalmin ulkopuolelta, nimittäin Silja Symphonylta: remontoidun aluksen sushiravintola on yllättävän hyvä, jopa tällaisen viikoittain sushia syövän ihmisen näkökulmasta. Alanmies kiskaisi lohinigirit, mä söin california rollsit ja Ville – joka ei syö mereneläviä lainkaan – valitsi kasvissushin. Kaikki peukutimme annoksiamme. Ainekset olivat tuoreita ja annosten kokokin sellainen, että nälkä lähti. Skippaa buffetin tungos ja mene siis sushille!