Viitisentoista vuotta sitten olin lähdössä kämppisteni kanssa Egyptin-lomalle. Matkaa oli säästetty opiskelijabudjetista pitkään. Lähtöä ennen isäni kommentoi: ”Miksi te ette voi mennä Mallorcalle? Pitääkö aina lähteä jonnekin ihmeellisiin paikkoihin? Ne arabit kusevat teidän kintuillenne siellä!” Eivät kusseet, ja lomakin oli elämyksiä täynnä. Punaisen meren aallot, Kuninkaiden laakson haudat ja pyramidit saivat unohtamaan halvassa hotellissa yötä myöten kaikuneen venäläisten karaoken sekä katukauppiaiden härskin tungettelun. Mutta toisaalta, isäni onkin sitä mieltä, että kun kerran Mallorca on toiminut vuodesta 1974 asti, ei hyvää ole syytä vaihtaa. (Kerran äiti roudasi hänet Kreikkaan, ja se oli virhe, koska Mallorcalla oli moni asia paremmin.)

Pitkään aikaan en ole kuullut vastaavantyyppistä kommentointia mistään matkakohteestani. Se johtuu varmaankin siitä, että kohteet ovat olleet melko tavanomaisia: Euroopan ja Amerikan kaupunkeja sekä rantalomapaikkoja. Viime juhannuksen reissu Albaniaan sai ympäristöstä osakseen lievää ihmettelyä (”Albania – eikö sieltä pakene paikallisetkin tänne?”), mutta matka oli tosi onnistunut: aurinkoa, kristallinkirkasta vettä ja hyvää ruokaa edullisesti.

blogger-image-351794637
Albanian Himaressa juhannuksenvietossa 2015.

Ehkä juuri siellä Villen kanssa innostuimme tuntemattomammasta Itä-Euroopasta. Tasan kahden viikon päästä lähdemme tämän kesän juhannusmatkalle kenties vieläkin eksoottisempaan kohteeseen: Moldovaan, Transnistriaan, Ukrainaan ja Romaniaan.

Isäni ei ole ainoa, joka on kysynyt ”mikäs helvetin järki tossakin on?”. Minäpä kerron.

Transnistria: neuvostofanien kokoontumisajot

Villellä on ollut jo pitkään päähänpinttymä mennä Transnistriaan. ”Trans-mikä?” oli ensireaktioni. Transnistria on lähimpänä kommunismia ja Neuvostoliittoa kuin mikään muu paikka Euroopassa. Se on oikeasti osa Moldovaa mutta ainakin poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtaja herra Sivakov – johon sain Instagramin kautta yhteyden – käyttää alueesta nimeä ”state”. Transnistrialaiset liehuttavat punalippuaan, palvovat Stalinia ja Putinia, ja vastineeksi saavat Venäjältä ilmaista energiaa. ”Welcome to nowhere”, sanoi paikallinen, kun brittiläinen kuvajournalisti kävi maass… autonomisella alueella tekemässä reportaasia. Niinpä minäkin kiinnostuin tästä muinaisjäänteestä. Maaliskussa Turussa parin skumpan rohkaisemina päätimme lähteä Transnistriaan. Mikä ainutlaatuinen tilaisuus nähdä paikka, jota periaatteessa ei pitäisi enää olla.

Moldova + Romania = Molvania?

Samalla reissulla tulee väistämättä nähtyä Moldova, jota on haukuttu Euroopan onnettomimmaksi maaksi. No, ainakin sen alla on satoja kilometrejä viinikellareita. Ja kuulemma erinomaisia viinejä ovatkin. Lennämme pääkaupunkiin eli Chisinauhun. Paluulento lähtee Romanian Bukarestista, koska minä puolestani haluan nähdä Ceaucescun palatsin. Olen myös varma, että kaupunki on kehittynyt harppauksin siitä, kun Ville on viimeksi eli yli 10 vuotta sitten siellä käynyt. Silloin kuulemma oli hieman ankeaa. Moldova + Romania, väistämättä tuleekin mieleeni, onko satiirinen matkaopas ”Molvania – a land untouched by modern dentistry” tehty juuri meidän matkareitistämme… Oli tai ei, elämyksiä on takuulla tiedossa.

Rantaelämää Odessassa

Koska reissu on yhdeksän päivää pitkä, Moldovan ja Romanian väliin jää muutama tyhjä päivä, jotka ajattelimme käyttää rannalla. Pitäähän lomalla myös löhölomailla! Alun perin ajatus oli mennä Romanian Constanzaan Mustanmeren rannalle, mutta pari siellä käynyttä kaveria ei antanut paikalle kovin kummoista arviota. Biitsit pursuilevat kuulemma paikallisten rikkaiden bilehenkistä jälkikasvua. Niinpä muutimme suunnitelmaa ja lähdemme katsastamaan Mustanmeren helmen eli Odessan Ukrainassa.

”Minkä takia pitää mennä jonnekin Ukrainaan? Eikös siellä ole sota?”

Mallorcalla ei toki sotaa olisi. Ja kieltämättä nimen Ukraina kuulee uutisissa usein levottomuuksien yhteydessä, mutta surullisenkuuluisat Donetsk ja Luhansk sijaitsevat maan itäosissa, kun taas Odessa on länsirannikolla lähellä Romanian rajaa. Odessa on sitä paitsi kunnon historiallinen rantakaupunki, Mustanmeren Nizza. Siellä on upeita vanhoja rakennuksia, promenadeja ja tietenkin niitä rantoja. On sääli, että maan levottomuudet ovat karkottaneet turistit, sillä ainakin tämän levottomuuksia edeltävän Annan jutun mukaan kaupunki vaikuttaa viehättävältä. Pianhan se nähdään! Ainakin mikäli ikinä pääsemme Transnistrian rajaviranomaisten ohitse Ukrainan puolelle. Alueiden välit kun eivät ole erityisen lämpimät. Ajattelin kirjoittaa venäjäksi lapulle herra Sivakovin yhteystiedot, joita vilauttaa tarvittaessa tullimiehille. Vielä rajanylityksiä enemmän itseäni mietityttää 10 tunnin bussimatka Odessasta Romanian Brailaan. Toivottavasti bussissa on edes ilmastointi.

Juhannusmatka Moldova Romania
Matkareitti: 9 päivää Chisinausta Bukarestiin. Lennämme Istanbulin kautta Turkish Airlinesillä. Molemmat lennot ovat vaihtoineen noin kahdeksan tuntia ja maksoivat 315 euroa. Muuten liikumme junalla ja bussilla.

Niin, mutta palatakseni alkuperäiseen kysymykseen: mikä vikaa on Mallorcassa? Miksi pitää lähteä lomalle jonnekin hevonkuuseen? No, siksi, että se on mahdollista. Maailmassa on ihan hurjasti nähtävää. Mikä huikea fiilis, kun hikisen tarpomisen jälkeen löytää lähes koskemattoman rannan (kuten Himaressa Albaniassa) tai tilaa menusta jotain mystistä ja saa eteensä unohtumattoman makuelämyksen (kuten havannalaiskuppilassa tarjoiltu valkosipulimustekala). Yleensä ne vaikeatkin hetket – kuten vaikkapa albanialaisessa majatalossa tukkoon mennyt vessa – kääntyvät kokemuksiksi, joita on hauska muistella jälkikäteen. Puhumattakaan paikallisista ihmisistä, joiden todellisuuden pääsee lyhyeksi aikaa jakamaan. Käytännöllinen pointti on se, että nousevissa kohteissa on edullista, ja siksi matkalla voi olla vähän pidempään.

Palma de Mallorca oli kova juttu 1970-luvulla ja elää nyt uutta kukoistustaan. Ehkäpä se nousee taas hip-kohteeksi 2050-luvulla ja haluan vetäytyä sinne viettämään eläkepäiviä?

Mutta sitä ennen on kuitenkin paljon nähtävää.

*Kansikuva on Molvanian lippu tekstissä mainitusta oppaasta. 🙂