En löytänyt matkamessuilta niitä kohteita, jotka eniten kiinnostivat: Vietnamia, Gruusiaa tai New Yorkin parhaita ravintoloita. Kiinnostavin anti matkakohteiden sijaan olikin teknologinen kehitys: lisätty todellisuus (AR) ja virtuaalitodellisuus (VR). Nyt se oli ensi kertaa isosti esillä: Finnairin virtuaalimatkustamo, Messukeskuksen oma lisätty todellisuus ja Virtual Travellerin 360-videot.
Miten virtuaalitodellisuus muuttaa matkailua?
Ei paljon mitenkään juuri nyt.
Mutta hetken päästä niin isosti, että emme edes tajua sitä vielä.
Vajaa vuosi sitten sain ensikosketuksen virtuaalimaailmaan vierailulla Mount Everest -simulaattorissa. Kokemus herätti paljon ajatuksia siitä, miten tulevaisuudessa kaikki maailmankolkat avautuvat kaikille, joilla on mahdollisuus virtuaalitodellisuusteknologian käyttämiseen. Sen jälkeen minulla on ollut ilo työskennellä virtuaalitodellisuutta tekevän Zoan Oy -yhtiön kanssa, olla mukana Slushissa lanseeraamassa virtuaalista Helsingin kantakaupunkia ja siinä sivussa perehtyä muutenkin keinotodellisuuteen.
Matka 2017 -messujen virtuaalinen anti
Matka 2017 -messujen virtuaalielämykset, joihin ehdin tutustua, eivät olleet vuorenvalloituksen veroisia mutta mukavia avauksia virtuaalimaailmaan.
- Messukeskuksen lisätty todellisuus toimi Immersalin appin kautta kännykässä ja padilla ja auttoi navigoimaan hallissa oikealle osastolle. Harmi, että messuihin liittyvää sisältöä oli ainoastaan Olympia-matkatoimistolla ja Qatar Airwaysilla (kansikuva). Onneksi sovelluksessa näki myös yleisen AR-elämyksen, jossa katossa uiskenteli valaita. Kuulemma lasten suursuosikki – ja helppo tapa törmäillä tungoksessa vastaantulijoihin naama ruudussa!
- Finnairin VR-elämyksessä pääsi tutustumaan mallinnettuun A350-koneen business-luokkaan. Se toimi kuin kolmiulotteinen mainosvideo. Hupaisinta antia olivat vierailu viihdejärjestelmän kautta Apocalyptican keikalla sekä pistäytyminen koneen siivellä katsomassa pohjoisen taivasta.
- Virtual Travellerin keulahahmona on telkkarista ja radiosta tuttu Jaajo Linnonmaa, ja hän kertoi, että heidän hieno missionsa on saattaa elämykset kaikkien ulottuville tuomalla kännykän ja virtuaalilasien yhdistelmään 360-videoita elämyksistä eri puolilla maailmaa. Testasin kanoottiretkeä ja brittiläistä futismatsia. Ihan mukavaa katseltavaa.
Silti mikään näistä ei mullista vielä matkailua. Matkamessujen tiimoilta mulle tipahdelleista tiedotteista selvisi mm. että kolmasosa suomalaisista matkailee ruuan ja makuelämysten perässä, ja että tärkeimpiä asioita matkoilla ovat edelleen kohtaamiset vieraiden kulttuurien ja ihmisten kanssa. Jopa meille matkabloggareille – jotka sentään edustamme matkailun digipuolta – kollegoiden näkeminen livenä juurikin matkamessuilla ja oheistapahtumissa on korvaamattoman hauskaa.
Joten niin kauan, kun ihmettelee virtuaalilaseilla lentokoneen tyhjää bisnesluokkaa tai on olevinaan kanoottiretkellä, jossa ei ole vettä, metsän tuoksua tai mahdollisuutta keskustella muiden kanssa, parhainkin VR-maailma on vain aidon elämyksen halju kopio.
Koska virtuaalitodellisuus muuttaa matkailun?
Kaikki muuttuu, kun virtuaalitodellisuus on muutakin kuin olemassa olevien asioiden esittämistä kolmiulotteisena mallina. Ennustan, että lähitulevaisuudessa näemme mm. seuraavaa:
Virtuaalisuudessa voi ja kannattaa matkustaa ajassa. Esimerkiksi virtuaali-Helsingissä on ihan kiva pyöriä Senaatintorilla, mutta mielenkiintoiseksi homma muuttuu, kun siirrytään Senaatintorille vuonna 1830, jolloin Suurkirkon paikalla oli vain pari torppaa ja vieressä nyt jo kadonnut Hedvig Eleonoran pieni kirkko. Historian oppitunti herää eloon. Tai miksi mennä VR-laitteilla katsomaan Tutankhamonin hautaa, kun voit siirtyä osallistumaan pyramidin rakennustöihin ja tavata itse Tutankhamonin? Jos historia tympii, singahdat silmänräpäyksessä 2050-luvun New Yorkiin.
Virtuaalitodellisuus tekee mahdolliseksi mahdottomien asioiden tekemisen. Finnairin koneen siivellä seisominen antoi jo tästä viitteitä. Seuraavaksi ehkä koulutan delfiineitä hyppimään Tyynellämerellä tai sukellan laavaa syöksevään tulivuoren kraateriin. Viime viikolla kaahailin Zoanin studiolla virtuaaliautolla Stockmannin edustalla täysin liikennesääntöjä uhmaten. Ja olihan se Mount Everestillä kiipeily kokemus, jota lähemmäksi oikeaa en varmasti elinaikanani pääse.
Tärkeimpänä: ihmisten kohtaaminen muuttuu. Ei olla kaukana siitä, että voit tavata kaverisi virtuaalitodellisuudessa, sillä multiplayer-toimintoja kehitetään maailmalla täyttä häkää. Mitäpä jos sopisimme viinihetken Eiffel-tornin juurelle? Siinä kohtaa, kun voimme nähdä toisemme kolmiulotteisina ja ”elävinä” vaikka olisimme maailman vastakkaisilla puolilla, kokemus alkaa olla tosi lähellä oikeaa. No, ruuan virtualisoitumiseen saattaa vielä mennä aikaa, mutta jos molemmat juomme oikeasti viiniä tahoillamme, mutta tuntuu kuin olisimme keskellä Pariisin sykettä.
Siinä vaiheessa virtuaalitodellisuus alkaa olla jo kukkaro- ja ympäristöystävällinen vaihtoehto lentolippujen ostamiselle.
Mitä mieltä sinä olet? Oletko jo testannut virtuaalitodellisuutta vai kiinnostaako edes?
En ihan ole vielä ymmärtänyt virtuaalimatkailun ajatusta. Messuilla pääsin livahtamaan Australian rannalle lasien ja kuulokkeiden kanssa. Kokemus oli ihan mukava, ja varmasti vielä parempi se olisi, jos ympäristössä pääsisi liikkumaan. Siitä huolimatta tuollainen ei missään nimessä päihitä oikeaa matkailua. Matkailu on näön ja kuulon lisäksi tuoksuja, tuntemista ja kanssakäymistä. Virtuaalimatkailussa tuskin pääsisi kokemaan, kuinka ravintolatyöntekijän kanssa ei löydy yhteistä kieltä tai oikeaa bussia on vaikea löytää vieraasta kaupungista. Nämä ovat niitä kokemuksia, jotka tekevät matkailusta seikkailun, ja kokemisen arvoisen.
Sen sijaan voisin hyvinkin kokeilla virtuaalimatkailua niihin tilanteisiin, joihin todellisuudessa ei ole mahdollista päästä. Esimerkkisi historiallisista paikoista oli mainio, ja sitä kokeilisin oikein mielelläni!
Kiitos kommentista! Jep, samoilla linjoilla ollaan. Historian eläväksi tekeminen on takuulla yksi tulevaisuuden hittikohteista. 🙂
Kiitos tästä! En kokeillut mitään noista messuilla, ja näin luettuna tuntuu, että en oikeastaan menettänyt mitään. Minulle nuo kokemukset eivät olisi uskoakseni tarjonnet mitään. Ajatus lentokoneen siivellä seisomisestakaan ei tunnu mitenkään innostavalta.
Jäin miettimään visiotasi virtuaalitreffeistä Pariisissa. Tavallaan ihan kiehtovaa, mutta olisiko sittenkin parempi ottaa Facetime-puhelu, nähdä toisen kasvot, ilmeet, eleen, kuulla ääni – ja vaikka siinä sitten juoda viiniä yhdessä? Mitä lisäarvoa toisi virtuaalinen Eiffel torni? Taidan olla liian humanisti tähän virtuaalihommaan. 🙂
Kiitos kommentista Annika! Virtuaalitodellisuutta on vähän vaikea selostaa, mutta tarkoitus ei ole, että paikalla on vain virtuaalinen Eiffel vaan että fiilis on kuin olisitte molemmat paikanpäällä Pariisissa yhdessä. 🙂 Mutta saas nähdä miten kehitys kehittyy.
Otin messuilla käyttöön Immersalin appin, mutta virtuaalikokemukset jätin väliin. Pari kertaa olen vr-laseja kokeillut, ja vaikka kokemus oli ihan mielenkiintoinen, en oikein innostunut. En usko virtuaalijuttujen vetävän koskaan vertoja aidoille kokemuksille, mutta oikeasti mahdottomien asioiden kokeileminen, kuten vaikka aikamatkailu, houkuttelee. Olet varmasti oikeassa siinä, että tekniikka tulee kehittymään niin paljon, ettemme vielä ollenkaan ymmärrä mikä voi olla mahdollista. Siinä on uhkansa ja mahdollisuutensa.
Kiitos Mika. Uhkia olen myös miettinyt, esimerkiksi sitä, että jos päätyy oikeanlaiseen sotatilanteeseen niin siinähän voi saada kaameat traumat! Tosin kai sitä on peloteltu videopeleistäkin… 🙂
Annikan tavoin, minäkään en ole vielä edes testannut tätä, joten en osaa sanoa juuta enkä jaata oikeastaan siitä itse kokemuksesta. Onhan se varmasti aika hauska fiilis päästä noita katsomaan. Pitäisi varmaan joskus ottaa asiakseen testata.
Sen sijan tuo historiapointti on tässä erittäin olennainen. SE todellakin tekee tästä mielenkiintoisen. Että voisin kävellä eri paikoissa ja nähdä miten ihmiset joskus ovat asuneet ja olleet. Muistan erään historianproffani yliopistolta tehneen mm. 1900 Suomenpaviljongista Pariisin maailmannäyttelystä 3D -kokemuksen. Ei laseilla mutta ruudulta, sekin oli jo aika hyvä. Tuo paviljonkihan muokkasi vahvasti suomikuvaa ja suomalaista identiteettiä, toi asioita, jotka vielä tänäkin päivänä pitävät imagollisesti pintansa.
Ja se olisi kyllä hauskaa että voisi istua virtuaalisesti Pariisissa viinilasin äärellä ystävänsä kanssa, joka myös itse olisi jossain muualla fyysisesti sillä hetkellä. Tapaisi vähän niinkuin tapaisi normaalistikin. Olisi kiva kun voisi noin nähdä kauempana asuvia ystäviään.
Mielenkiintoinn juttu, hyvin kirjoitettu Laura!
Kiitos Gia! Tässä jutussa tosiaan yhdistyy hauskasti asiat, joita joutuu vähän työnkin puolesta pohtimaan ja sitten tämä intohimoni matkailu. Mielenkiintoinen tieto tuo paviljonki, kiitos siitä!
Lueskelinkin tästä jo jostain muualta, ja ensimmäinen ajatus oli, että en näe sitä juuri muuna kuin markkinoinnin työkaluna. Oot ihan oikeassa siinä, ettei varmasti ihmiset edes ymmärrä miten paljon se tulee muuttamaan asioita. Mutta tämä avasi sitä maailmaa ja sen mahdollisuuksia vähän enemmän. Etenkin noilla virtuaalisilla viinitreffeillä Eiffelillä sait jo vähän innostumaan! En ole ihan varma, miten se tulisi toimimaan, mutta joka tapauksessa se olisi tietenkin ihan mahtava tapa ”tavata” suomalaisia frendejä täältä Australiasta. Ja toki myös tuo kurkistus menneisyyteen olisi kiehtovaa ja avaisi paljon mahdollisuuksia! Silti, en vieläkään näe, että se tulisi oikeaa matkailua korvaamaan. Innolla jään seuraamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan!
Heh, enpä minäkään osaa sanoa, miten se toimii konkreettisesti. Luulen, että jossain vaiheessa nykyisistä vr-laseista päästään eroon ja sitä ollaan ikään kuin sen ympäristön sisällä kuin jossain hologrammissa… Ehkä? Kiinnostavaa näh kehitys!
Todella mielenkiintoinen juttu! En ole testannut virtuaalitodellisuutta, mutta kiinnostaa kyllä erittäin paljon. Juuri vähän aikaa sitten keskustelin isäni kanssa (joka näihin asioihin on enemmänkin perehtynyt) siitä, kuinka kauan kestää, että vr on oikeasti varteenotettava vaihtoehto matkailulle. Listasin mukaan sen aidon tuntuisen näkymän ja äänien lisäksi myös ihon tuntoaistimukset sekä makuaistin… ja mitähän muuta. Ehkä sen liikkumavaran kaipaisin myös, että voisi esim. mennä sukeltamaan ja että ne oman kehonkin liikkeet saisi jotenkin realisisiksi. Mutta tähän on vielä aika paljon matkaa, eli ihan tässä parin vuoden sisään ei taideta päästä matkailemaan tällä tavoin.
Mutta totta tuo, että on monia asioita, joita ei oikeassa todellisuudessa pääse kokemaan ja esimerkkinä juuri tuo aikamatkailu olisi kyllä todella ässä juttu. Eikä sinne lentokoneen siivellekään taitaisi oikeasti päästä 😀 Katselimme joskus Blue Planet -dokkareita ja David Attenborough ihanalla äänellään kertoi Sardine Runista, eräästä eläinmaailman villeimmistä massavaelluksista, jossa miljoonien sardiinien myötä paikalle saapuu tuhansittain delfiinejä, haita ja lintuja ruokailemaan, sekä valaitakin jonkin verran. Katsoimme silmät pyöreinä ja mietimme, että voisikohan tuonne mennä… ja parin vuoden päästä löysimme itsemme sen sirkuksen keskeltä pulikoimassa ja väistelemässä niitä haita – ihan oikeassa todellisuudessa ♥
Kiitod Henna! Vitsit, mieletön tarina Sardine Runista. Mäkin haluun… 🙂 Ja noi tuntoaistimukset yms. olisivat kyllä ihan ässä juttu. On tosi mielenkiintoista nähdä, mitä tässä tuleman pitää.
En usko, että tuollaisena nojatuolimatkailuna virtuaalitodellisuus tulee kovin pian suosituksi. Mutta, kun kävin Belgiassa Euroopan avaruuskeskuksessa ja siellä lasit päässä & valjailla sama painovoima kuin Amstrogilla kuussa, niin se vasta oli jotain! Siinä sitä yritin pomppia avaruusalukselle takaisin ja sitä voi sanoa elämykseksi! Tässä muutama sananen ja kuva siitä: http://kohteenamaailma.fi/matkailu/007-ja-kuuraketti-avaruusmatkakohteita-maan-paalla/
Vau, vaikuttaa kiinnostavalta toi Belgian versio. Kuten tässä on aiemminkin todettu, niin pelkkä näkö ja kuulo harvoin riittävät kokonaisvaltaiseen elämykseen.
Minulle virtuaalimatkailu on varteenotettava vaihtoehto mikäli kyse on kokemuksista. Esim niitä Adelen lippuja en vielä kertaakaan ole onnistunut saamaan joten ihanaa olisi olla Royal Albert Hallin ekalla rivillä VRn kautta. Kuuhun en uskalla koskaan lähteä mutta voisin hyvin vierailla avaruusasemalla yhden illan verran. Vierailin NASAssa VRn kautta ja oli elämys. Sota-ja kriisialueet ovat oma lukunsa, uskon että monelle meille olisi terveellistä vierailla esim Aleppon kaupungin raunioissa. Eli paikat jonne pääsy on haasteellista tai rajoitettua – heti valmis!
Tosi hyviä esimerkkejä! 🙂 Kiitos!